Piratismista pikavippeihin

Nettipiratismi oli männä vuosina melkoinen haaste, kun musiikit ja leffat lensivät bitteinä ihmisten ruuduille lähinnä luvattomasti. Sitten tuli Netflix ja Youtube, Spotify ja Apple Music sekä monet muut kaupalliset ja lailliset tarjoajat, jonka myötä ongelma käytännössä poistui. Tällä hetkellä iso kiusaus maassamme ovat pikavipit ja pohdinpa hieman, voisimmeko oppia piratismin taistosta hieman keinoja pikavippejä vastaan?

Tarjoa parempi vaihtoehto

Nyrkkisääntö on mielestäni tämä: mikäli tarjolla on hyvä ja huono optio, jotka ovat molemmat yhtä helposti saatavilla, keskivertoihminen valitsee hyvän option. Piraattileffojen lataus edellytti kikkailua, ohjelmistojen lataamista ja odottelua, kun taas laillisen Netflixin katselu onistui ensiyrityksellä hetkessä. Vastaavasti pankkilainan hakeminen edellyttää työtä ja säätöä, kun pikavipin voi saada hetkessä. Pikavipit ovat aivan liian helppoja verrattuna asialliseen lainaan.

En sinänsä vastusta ajatusta pikavippien tiukasta laillisesta rajoittamisesta esimerkiksi korkojen ja markkinoinnin osalta. Se ei kuitenkaan ongelmaa poista, koska voimme kontrolloida lailla vain suomalaisia firmoja. Yhä useampi pikavippi hankitaan toisesta EU-maasta. On myös tilanteita joissa lainaa pitäisi saada vaikkapa ruoan tai lääkkeen hankkimiseen melko nopeasti. Mielekäs ratkaisu tähän ovat sosiaaliset luotot, joita tarjoavat muutamat kaupungit Suomessa, kuten Tampere. Tällä hetkellä laki ei velvoita tarjoamaan näitä, mutta asiaan voi olla luvassa muutos. Näin toimien pikavipeille olisi olemassa vaihtoehto niihin tilanteisiin kun tarve on todellinen. Jos toiminta on sujuvaa ja sen olemassaolo tiedostetaan, ihmiset valitsevat paremman option jopa ilman sen suurempaa ohjausta.

Lopulta olen vähän kahden vaiheilla siitä pitäisikö kala koittaa vapauttaa vedestä. Jos henkilö todella tietoisesti haluaa ottaa törkeäkorkoista lainaa päästäkseen illaksi juhlimaan, sanoisin että mikään lakimuutos ei järkeä siihen päähän tuo. On tietenkin aiheellista pitää yllä keskustelua ja muistuttaa pikavippien järjettömyydestä sekä niitä tarjoavien firmojen toiminnasta joka on parhaimmillaan äärimmäisen moraalitonta, ajoin myös törkeän laitonta. Tässäkin toki lainvalvonta epäonnistui pahasti, seuraukset viivästyivät ja firma sai kierrettyä sanktiot parissa päivässä. Kunnioitan lakia ja lainsäätäjien tavoitteita, mutta ongelma lähtee korvien välistä.

Suomalaisuuden seurausta?

Onkohan suomalaisten asenteissa myös tarkastelun paikka? Emme kehtaa pyytää apua kaverilta, joten päädymme pikavippiin. Saman keskustelun toisessa päässä paheksumme ihmisiä jotka omistavat osakkeita, vaikka ne ovat keskimäärin varsin selkeä pitkän linjan säästötapa jopa parin kympin säästöbudjeteille. Aivan kuin meissä olisi joku kansallinen (ellei peräti geneettinen) erityispiirre joka estää suosimasta vastuullista taloudenhoitoa. Vastuunkanto on toki meillä myös veressä, mutta julkinen keskustelu ei oikein anna sille enää sijaa.

Jos voit säästää, oli se sitten euron tai satasen kuussa, säästä se. Jos et voi säästää ja hätä on todellinen, hae apua jolla et kaiva itsellesi syvempää kuoppaa. Jälkimmäisessä tarvitaan valtiovallan apua. Jos taas olet hulivililuonne etkä saa rahoistasi pidettyä huolta, katso itseäsi peiliin ja opettele. Joissain asioissa ei vaan muuta ratkaisua ole.