Muinaishistorian aikaan muistan osallistuneeni Tampereen pieneen pride-marssiin, joka oli lähinnä massa värikkäästi pukeutunutta poppoota marssimassa pätkän Hämeenkatua ja kuuntelemassa lopussa vihreän paikallispoliitikon lausuntoja. Kun katson minkälainen kaupallinen ja väkevän puoluepoliittinen tapahtuma on menossa tänä päivänä, olen toisaalta ilahtunut, toisaalta ymmälläni. Yhtä kaikki, mielestäni jo vuosikymmeniä sitten oli perusidea selvä: tervetuloa, kuka oletkin, jos asia kiinnostaa.
Protokollaosasto, lepo
Yhteiskunnan kahtiajako, identiteettipolitiikka tai intersektionaalinen feminismi – näitä kaikkia on medioissa tarjottu selitykseksi eri ilmiöille jota priden ympärilläkin on. Löytyy mm. heteroseksuaalien osallistumisetiketti, joka sisältää ohjeen katsoa koko ajan omiin varpaisiinsa, olla puhumatta mitään ellei korkeamman uhriryhmän edustaja sinulta varta vasten kysy ja lisäksi heidän kaikkia ohjeita pitää noudattaa kritiikittömästi, ja kaikenlainen juhlahenki on ehdottomasti kiellettyä. Kyllä, tuo on ihan vakavalla mielellä kirjoitettu ja kyllä, se on äärimmäisen pieni vähemmistö joka moista ajattelee eikä se edusta mitään virallista ohjeistusta. Mutta se hämmentää. Tosiasiassahan linja on tuttu ja selkeä: tule, viihdy, kunnioita toisia ja hyväksy että paikalla on erilaisia ihmisiä. Aivan samat ohjeet voisi antaa kirkon kesäjuhlille. Ei mitään ongelmaa.
Bisnes pyörii
Tänä päivänä bisnes jos toinenkin lätkäisee sateenkaaria logoonsa mukaan. Se on liiketaloudellisesti järkevää, saa halpaa mainosta. Minä en henkilökohtaisesti anna paljoa arvoa mainoskampanjoille. Minua kiinnostaa miten firma toimii tosielämässä ja mainostemppu voi olla halpa temppu. Lisäksi minua hieman pelottaa ajatus, että erilaisten seksuaali- ja sukupuoli-identiteettien kirjo on pelkkää bisnestä joillekin. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei ole markkinointitempaus. Fiksusti toimivat firmat toki ymmärtävät tämän ja myös toimivat kuten markkinoivat. Festivaalien paisuessa ja kaupallisuuden lisääntymisessä priden ympärillä kehitys firmakeskeisyyteen on luonnollinen askel. Olen aivan liian paatunut epäkaupallisen kulttuurin ystävä että tätä purematta nielisin, mutta ymmärrän miksi näin on käynyt. Olkoon näin, mutta minulle on turha yrittää myydä teeman mukaista krääsää. Minulla aate on sydämessä eikä sitä materialla ruokita.
Jos haluat
Pride ei ole mikään pakko. Suomi on täynnä tapahtumia ja tempauksia jotka näkyvät kaduilla ja firmoissa, eikä niistä mihinkään ole pakko osallistua. Tätä on tärkeä korostaa. Inklusiivisuus tarkoittaa nimenomaan vapautta ottaa osaa, ei vain prideen vaan kaikkeen yhteiskunnan toimintaan, olit sitten minkälainen vaan. Ketään ei pakoteta. Toisaalta, ketään ei myöskään pakoteta pahoittamaan mieltään. Jos et pidä, älä osallistu. Ei maailmassa kaikki ihmiset pidä kaikista tempauksista ja jos aiot mielesi pahoittaa kaikesta mistä et pidä, tulee päähän pipi. Muistakaa tämä molemmin puolin: Niin osallistuminen kuin myös kohtelias kieltäytyminen on täysin sallittua, eikä siihen sisälly mitään massiivista arvolatausta.
Kirkossa on ongelmia
Valtionkirkkomme osallistumisesta on tehty paljon meteliä. Haluaisin tässä kohtaa antaa puheenvuoron Oula Lintulalle, joka tiivisti asian minua paremmin.
Kirkosta erotaan, koska se syrjii homoja, suosii homoja, antaa äänen perussuomalaisille, antaa äänen vihervasemmistolaisille, edustaa äärikonservatismia, edustaa ääriautoritärismiä, edustaa ääriliberalismia ja edustaa ääriradikalismia.
Jokaiselle jotain. Kuka on vielä jäljellä?
— Oula Lintula (@OulaLintula) June 25, 2019
Ehkäpä merkittävintä kirkon pride-osallistumisessa on se apu mikä sillä on kirkon parissa oleville, työntekijöille ja vapaaehtoisille. Heistä monia on syrjitty niin kirkon sisältä kuin ulkoakin ja heille ojennetaan nyt mitä kristillisintä tukea. Kirkolla on ihan oman mittakaavansa soppa keitettävänä koko aiheen ympärillä ja onnekseni minä en joudu siinä keskellä istumaan. Tässä ja nyt on kuitenkin kyse lähimmäisen auttamisesta. En valitettavasti osaa suuttua siitä.
Mihin nyt?
Kuten moni liberaalimpikin päättäjä muistuttaa, Suomessa tilanne ei ole järin paha. Translaki vaatii toimia ja muutamia muitakin korjausliikkeitä vielä mahtuu eri suuntiin. Itse haluaisin nähdä lainsäädännön jossa äärimmäisen harvassa paikassa otetaan mitään kantaa sukupuoliin ylipäänsä. Maailmalla tilanne ei ole yhtä hyvä ja solidaarisuudelle on käyttöä. Viime vuosina pride-tempausten ympärillä on ollut hieman haasteellista suhtautuminen esimerkiksi sekulaareihin maahanmuuttajiin, jotka pitävät tiettyjä islamin haaroja seksuaalivähemmistöjen vihollisina. Mielestäni heitä ei pitäisi hiljentää rasismileiman pelossa, vaan rohkaista avoimeen dialogiin. Se ei ole helppoa ja riskejä keskustelun degeneroitumisesta kieltämättä on, mutta eipä priden tehtävä ole koskaan ollut helppojen asioiden hoito. Tämä on haaste tässä ja nyt, siihen vastattakoon.
En ymmärrä mitä kaikkea pride-viikko on tänä päivänä. En ymmärtänyt vuosikymmeniä sittenkään. Ymmärrän kuitenkin yksinkertaisia asioita: jos ihmisillä on hauskaa yhdessä ja se saa heidät juhlimaan, se on hyvä juttu. Jos et halua juhlia, sinun ei tarvitse. Lopulta asia on juuri näin yksinkertaista, ellei sitä nimenomaisesti halua vaikeaksi vääntää. Iloista juhlahenkeä siis kaikille niille jotka juhlahenkeä etsivät.
Mä kävin hakemassa kirkolta avustusta vuokravelkaan. En saanut, mutta diakoni antoi ruokalippuja joilla voi käydä syömässä salpausselän kirkon ruokalassa elokuun alusta lähtien.
Jotenkin vielä voin ymmärtää, vaikka en ymmärräkkään, että aikuiset pojatkin leikkii nukeilla, mutta en ymmärrä mitenkään, että evl-kirkonkin pitää siihen sotkeutua, ellei kyseessä ole saatanan massiivinen viimeinen yritys eksyttää, jos mahdollista, valitutkin!
Minusta koko h…..n ”pride” on saanut suhteettoman julkisuuden. Tuntuu kuin valtaosa väestöstä olisi homoja, jos uutisointia pridestä tulkitsee. Mediassa on uutisköyhyyttä, kun muuta ei keksitä. On samaa uutisten tasoa kuin, että kohta sää lämpenee tai huomenna sataa, mutta kuitenkaan ei.
Menköön koko sakki ruotsinlaivoille viikoksi ja elämöiköön siellä ja muut pysykööt maissa. Sitten tapit pois…, ai niin, ei kun housuihin.
Kuten Juhani ja ihmettelen kansan jakautumista kun kaikki poikkeava on enemmän esillä kuin perus-ihmiset. Pitänee kohta olla kolmenlaisia vessojakin.
Niitä taitaa olla jo neljänlaisia.
(Miehille, naisille, invoille ja määrittämättömälle sukupuolelle)
Minusta joku pride sakki saa marssia ja pitää antaa myös ”natsien” marssia, sekä kaikkien jotka haluaa olla eri mieltä olivat sitten oikeassa tai väärässä. Se mikä ihmetyttää on tämä julkisuushakuisuus…. nykyään on vaikeaa olla ns normaali…
Ennen vanhat ihmiset sanoivat, kun jotain poikkeavaa tapahtui (ja rpride on poikkeavaa, jos mikä), että s on maailmanpolun merkki.
Nyt sanovat vanhat ( ja mä olen vanha), että maailmanlopun merkit on nähtävissä, kun ihmiset käyttäytyy, kuin viimeistä päivää. Ei hyvä.
Näin käy, kun Kela ja sossu elättää, ei oo huolta huomisesta. Voi kirmata pisin katuja puolipukeissa ja olla muka iloinen.
Jos homoseksuaalisuus on niin yleistä kuin väitetään, miksi siitä pitää tehdä numero. Miksi pitää järjestää erilaisia julikisia tapahtumia kuten tämä Pride? Aivan kuin homolobbarit eivät itsekään uskoisi missioonsa.
Niin kauas kuin historia tietää, homoja on ollut olemassa, marginaalinen määrä ihmisyhteisöissä. Poikkeusena ehkä antiikin Kreikka. Todennäköissti sielläkin miehet olivat pikemminkin biseksuaaleja kuin homoja. Sen ajan naisista ei ole paljoa tietoa, mutta luultavasti se, mikä oli sallittua miehille, ei ollut sallittua naisille.
Nyt tuntuu ja näyttää, että puolet ihmisistä on tullut ykskaks homoiksi. Jokin tässä yhtälössä mättää.
Edesmennyt laulaja/lauluntekijä ja kirjailija Juice kirjoitti pakinatyyppisessä lehtijutussaan (Lapin Kansa) tästä asiasta. Juice ihmetteli miksi homoutta pitää ylikorostaa. Eihän hänkään tervehdi yleisöä näin: ”Moi! Mä olen Juice ja hetero.”
Äläs nyt Lasse Kallo; onhan Kreikan saaristossa saarikin nimeltään Lesbos, saanut ilmeisesti nimensä naisrunoilijasta Lesbos, joka omisti suuren osan runoistaa n naisten rakkaudelle.
Homoutta ylläpitävät julkkikset kuten supersuositut kuten Jarit, Saarat, Almat, nyt ammuttu poliisi Forssell ja muut ”kaappinaivat”. Mediassa kun ei ole muuta niin kiinnostavaa.
Minua kyllä heterona kiinnostaa, miten ja kuinka ne kaikki ns. naivat ?
No, älkää vaan kertoko – oksennan jos ajatuksestakin.
Uutisissa eräs pride-organisaattori selitti, että me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä
Ei muuten olla.
Heterot eivät jatkuvasti toitota sukupuolisuuntautumistaan, eivät järjestele sukupuolisuuntautumisviikkoja eivätkä muutenkaan pidä itsestään suurta ääntä tässä mielessä.
Minua on jo pitkään kyrsinyt tuo kaikenlaisten julkkujen ”kaapista tulo” ja viikkojen tai kuukausien ajan lööpit siitä, kuinka ihanaa tuo homo-/lesborakkaus onkaan.
Samoin kyrsii se, että kaikessa pitää aina tuoda esiin tuo ”hei mä oon homo/lesbo, huomatkaa mut.
Erilaisissa ohjelmissa pitää olla vakiohomo/lesbo, ettei vaan heitä syrjittäisi, vaikka koko jutussa tuolla suuntautumisella ei ole mitään merkitystä.
Yksinkertaisuudessaan olkoot vapaasti homoja/lesboja omassa elämässään, mutta lakatkoot toitottamasta sitä jatkuvasti muille.
Olin suunnilleen 25-vuotias, kun eräässä baarissa vanhempi mies tuli pöytääni ja tarjosi 300 markkaa jos lähettäis sekstailemaan. Tuli äkkiä kiire ulos ja juoksin pysähtymättä varmasti kilometrin.
Nuorena miehenä hotelli Aulangolla etsittiin iltaseuraa työtöistä. Jostakin syystä seuraan tuppautui hovimestari, joka oli sieltä vapaalla. Seurasi perässä käytävälle ja sanoi, etteihän siihen naisia tarvita ja alkoi lääppimään ja kaulailemaan.
Vedin ensin kämmenellä naamalle ja polvella muniin ja toivotin äijää painumaan helvettiin. Konkkasi kyttyrässä ja me naurettiin.
Tää on ainoa kerta milloin asuisin mielummin Venäjällä jossa hipit ei hypi silmille.
Silloin aikapäiviä sitten kun kävin prideillä, osallistujista iso osa oli varsin tylsiä ja perinteisiä heteroja. Jotenkin ounastelen että heidän osuus porukasta on sama. Volyymi on vain kasvanut.
Toisin sanoen: pride ei ole homojen marssi ollut herran aikaan.
”Pride on kaikille jotka haluavat” jos olisikin näin, mutta vaikuttaa kovasti siltä, että priden pitää olla kaikille, myös heille, jotka eivät sitä haluaisi.
Eriävä mielipidettä asiasta ei saa olla, eikä varsinkaan suvaitsevaisien liberaalipoliitikoiden mielestä.
No, kyllähän se vähän ihmetyttää kun tuolla Mustialassakin tämä sateenkaarilippu liehui.
Minä kun en koskaan ole osallistunut yhteenkään mielenosoitukseen; ei vaan kuulu intresseihini.
”Lesbos oli asuttu viimeistään 3300 eaa. Antiikin aikana Lesbos tunnettiin myös nimellä Issa, Himerte, Lasia, Pelasgia, Aikiva, Aithiope, ja Makaria. – –
Lopulta saaren valloittivat aiolialaiset, joiden johtajaksi mainitaan Lesbos. Lesboksen kerrotaan naineen Makareoksen tyttären, jonka nimi oli Methymna. Vanhemman tyttören nimi myytissä oli Mytilene. – –
Antiikin Lesbos ei ollut muiden Kreikan saarten tavoin yhden kaupunkivaltion (polis) alaisuudessa, vaan siellä merkittäviä kaupunkeja oli useita.
600-luvulla eaa. Lesboksella vaikuttivat runoilijat Terpandros ja Arion. Antiikin Kreikan tunnetuin naisrunoilija Sapfo asui saarella 600-500-lukujen taitteessa eaa. Hän oli kotoisin saaren lounaisosan Eroseksesta. Osa hänen rakkausrunoistaan on omistettu naisille, ja tätä perua sana ”lesbo” juontaa saaren nimestä. Saman ajan toinen kuuluisa runoilija oli Alkaios. – -.” – Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Lesbos”.
Tziizuz uskovaiset on nousseet ”taivaalliseen sotaan” tv:n välityksellä, milloin alkaa kuuluisat noitavainot ja kivitykset, kyllä tässä aikamoista parodiaa saa katsoa 🤣🤣🤣
”Rukoushälytykseksi” otsikoidussa kirjoituksessa ihmisiä kehotetaan kokoontumaan rukoilemaan omilla paikkakunnillaan Pride-tilaisuuksia aikana.
Tiedotteen sisältö on erittäin syyllistävää: Tekstissä sanotaan, että Pride-tapahtumat ”täyttävät kaupungit Jumalan vastaisella saastalla korottaen seksuaalista vapautta”.
– Herran viha nousee Helsinkiä ja koko Suomea kohtaan, julistetaan kirjoituksessa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/saako-tallaista-julkaista-taivas-tv7-n-rukoushalytys-solvaa-pridea-jumalan-vastaiseksi-saastaksi-ja-osallistuvia-eksytetyiksi-professori-tassa-liikutaan-rikosvastuun-rajoilla/7461548
Ehkäpä tuore tekstini auttaa sinuakin ymmärtämään asiaa toisesta näkökulmasta. Mikäli niin ei käy, mielipiteenvapaus lienee laissa edelleen.
Armoa ja totuutta sinunkin elämääsi toivottaen, Manna
Luin juttusi. Minulla on myös raamattu aina sängyn vierellä ja se on rakkain kirjani. Se on yksi kirja, mutta monta kirjaa. Isoveljeni on teologi ja monet on keskustelut käyty, ja ymmärrän Jeesuksen merkityksen – moni, mikä vanhassa testamentissa sanotaan, lakkasi olemasta ohje Hänen myötään. Vanha testamentti opetti tuomitsemaan, uusi testamentti rakastamaan. Toki siteerauksesi uudelta puolelta ovat aivan korrekteja, mutta myös kontekstissa luettavaa. Avaat itsekin tätä kontekstia.
Mutta, älköön sanottako ettenkö haluaisi arvostaa ja rakastaa näkökulmaa jota tuot asiaan. Mielestäni valtio ei voi pakottaa uskonnollista yhteisöä toteuttamaan omaa näkökulmaan. Mielestäni uskonnollisella yhteisöllä saa olla vapaus noudattaa omaa linjaansa omassa toiminnassaan, niin kauan kun se ei astu kenenkään maallisten siviilioikeuksien jaloille.
Kiitän kommentista ja toivotan vastavuoroisesti kaikkea hyvää.
Oih, kuvittelin onnistuneeni kohdistamaan oman kommenttini edellisen viestin kirjoittaneelle Markolle…
Joka tapauksessa suurkiitokset lämpimistä sanoistasi sekä avoimesta ajatusten jakamisesta, Kyuu. Vaikutat kokonaisuutta ymmärtämään pyrkivältä pohtijalta. Tuolla asenteella löydät varmasti rakkainta kirjaasi lukiessasi elämänohjeiden lisäksi myös päivittäin yhteyden sen Tuottajaan. Samoin kaikkea hyvää (tällä kertaa aivan tarkoituksenmukaisesti) juuri sinulle!
Ymmärrätkö myös, mitä luet!? Apt.8:26Mutta Filippukselle puhui Herran enkeli sanoen: ”Nouse ja mene puolipäivään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gassaan ja on autio”. 27Ja hän nousi ja lähti. Ja katso, siellä kulki etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, mahtava mies ja koko hänen aarteistonsa hoitaja; hän oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan 28ja oli nyt paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Esaiasta. 29Niin Henki sanoi Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. 30Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” 31Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.
Kirjailija Ernest Hemingway sanoi: ”Se on kuollut leijona.” Tällä hän tarkoitti novelliaan, jonka oli saanut valmiiksi.
Hemingway oli elämänsä loppuun asti korostetusti machomies: osallistui vapaaehtoisena Ensimmäisen maailmansotaan, metsästi suurriistaa, joi viskiä ja pyrki elämään ”vaarallisesti”, joten hän tiesi mistä kirjoittaa.. – Olen pohdiskellut, että johtuiko tämä kaikki hänen lapsuudestaan.
Hänen äitinsä oli voimakastahtoinen nainen ja hänen lääkäri-isänsä nyhveröimäinen myötäilijä. Äiti puki pojan pienestä pitäen tytön vaatteisiin aina pojan kouluikään asti. Onneksi oli olemassa ymmärtäväinen isoisä, jonka luokse poika pääsi lomailemaan kesäisin. Se oli Ernestille riemukasta aikaa. Hän sai pukeutua pojaksi ja leikkiä vapaasti inkkarileikkejä ja muita poikien seikkailuleikkejä. Lisäksi isoisä opetti hänet kalastamaan, mitä Ernest myöhemmin arvosti suuresti.
Hemingway ampui kuusikymppisenä itsensä. Hänen ystävänsä mukaan Hemingwaylla oli silloin terveysongelmia lentokoneonnettomuudessa saamiensa vammojen takia ja hänen luovuutensa oli ehtynyt.
Edellinen meni muistin varassa, joten tarkistin tiedot Wikipediasta jonka vuoksi pieni korjaus.
Äiti puki Ernestin nelivuotiaaksi asti tyttöjen vaatteisiin, pojan kampauksen Ernest sai vasta kuusivuotiaana, ja polvihousuja hän joutui käyttämään 15-vuotiaaksi asti. – Wkipedia.
Oli siinä oikea telaketjufemakko äitinä.