Ennen tuli vannottua fazerin sinisen nimeen, mutta nykyään pidän sitä keskivertona suklaana.
Parasta maistamaani suklaata sain kerran joulun pyhinä italialaiselta vaihto-oppilaalta, joka asui silloin siskoni perheen luona: Torinolaisessa suklaapuodissa tunteella tehtyä suklaata: Jumankekka että oli hyvää.
Joskus tulee Caffin myymälästä työmatkalla käydessä ostettua belgialaisia suklaita. Sieltä saa ajoin 2. luokan konvehteja ”muotovirheellisiä” todella edukkaasti. Maussa ei ole mitään vikaa ja parinkymmenen konvehdin pussin saa sillä hintaa mitä 3-4 konvehtia normaalisti.
En ole suklaalle perso mutta noista minäkin pidän.
Ei makeeta mahan täydeltä siitä tulee ällö olo minulle.
En ole kovin perso suklaalle, enkä millekään muullekaan makealle, en ole koskaan ollut.
Kohteliaisuudesta voi konvehdin syödä jos tarjotaan, mutta kyllä se sitten siihen jää.
Kokeilepa Lidlistä FinCarren Baking Chocolate.
Minulla on tapana syödä sitä 20 g noin kello 18.
En ole perso suklaalle, mutta silloin tällöin sitä tulee maistettua. Parhaimman makuisen suklaan ostin Lidlistä, suklaan nimeä en muista.
Jos, silloin harvoin kun suklaata syön, ei väliä kellonajalla, syön mielelläni tuota eestiläistä tummaa suklaata mutta vain pikkuisen kerrallaan.
Eestissä osataan hyvän suklaan valmistus.