Varmasti tämä korona-aika koskettaa ja koettelee ihan kaikkien suomalaisten elämään monilla eri tavoilla.
Mutta näin eläkeläisenä, kun säännöllinen toimeentulo tulee kuin ”manulle illallinen” joka kuukausi ja uskoakseni velatkin on tullut kuitattua jo aika päivää sitten suurimmalla osalla senioreista, mitä on elämän aikana otettu oman tuvan ja luvan lunastamisissa, niin hyvässä asemassa olemme.
Ja varmasti meille ei tuota vaikeuksia elää vähän kuin erkon elämää koronasta johtuen ja monelle elämä soljuu entiseen malliin koronasta huolimatta.
Sairaudet ja elämän niukkuus toki on monille eläkeläiselle tuttu jokapäiväinen ”vieras”, mutta se olisi sitä myös koronasta huolimatta.
Kun ajattelen työntekijöitä ja yrittäjiä, joilta on mennyt toimeentulo ja velat ja huoli huomisesta on päällimäisenä 24/7, niin en osaa kuvitellakkaan sitä epätoivoa, jonka korona on heidän osalleen langettanut.
Sitten lapset ja nuoret koululaiset, kun elämän riemuja ja uskoa tulevaisuuteen ovat rajoitukset, kiellot ja suositukset ohjailemassa, niin kovin aikaisessa vaiheessa hekin taakkaa joutuvat kantamaan kapeilla harteillaan, kun elämän tulisi olla avoin mennä ja toteuttaa omia haaveitaan.
Rahallahan ei toki ongelmia ratkaista, mutta se olisi nyt sellainen renki, jota tulisi käyttää nyt sitä säästämättä, kun kysymyksessä on kansalaisten henkinen ja fyysinen hyvinvointi.
Joten, pelastetaan kaikki mikä rahalla on pelastettavissa ja murehditaan takaisinmaksua vasta sitten, kun piru ei enään istu aisalla markkinoille mentäessä.
Olipahan Arvi hyvä avaus.
Arvi liikkui asioiden ytimissä ja aivan mainio oli otsikko kuvaamaan miten ovat asiat kääntyneet. Rahaa tarvitaan mutta pahalta tuntuu tuo rahan ylivalta, sillä voidellaan kaikki haavat, henkisetkin ja mielihalut että kivaa olisi.
Mutta näin kai suuri enemmistö kokee ja rahalla turvataan yksinkertaisimmin myös vallassaolijoiden suosio.
Yrittäjien osa on usein kova, taistelua olemassaolosta, monia kareja vältettävä ja kestettävä. Helpoimpia tässä painissa eivät ole ihmisten kateus ja byrokratia.
Tottakai yrittäjissä niin kuin on missä hyvässä kansanryhmässä on sikoja ja öykkäreitä joukossa mutta valtaosalla puhtaat jauhot pusseissaan kuten muillakin ihmisillä, onneksemme.
Raha ei tuo onnea eikä liioin sen puute, siinähän se taito piileekin, että osaa tulot ja menot asettaa tasapainoon, eikä ”syö enempää kuin tienaa”.
Mielestäni säästäväisyys on hyve, vaikka nykyään se taitaa olla taantumuksellista ajattelua.
Kodin perintönä opin, että aina pitää pyrkiä siihen, että on olemassa pahanpäivävän vara ”sukanvarressa”.
Niin paljoa kukaan ei tienaakkaan, etteikö sitä pystyisi ”taivaan tuuliin” kylvämään.
Oikeaan Arvi; harvinaisen oikeaan osuit. Pienet menot suhteutettuna tuloihin ja jotain pitäisi jäädä, ainakin vähän yli.
Että turvallisen olon tuntisi tänään, pitää olla tehnyt sen eteen oma osuutensa. Myös sen, että on kokenut asian molemmat puolet säännöllisenä palkollisena, yrittäjänä ja työttömänä, velallisena ja velattomana ainakin melkein.
Nyt vaan monia kouraissut korona, ennen se ”korona” oli 90-luvun lama.
Eilen jo uutisoitiin tuosta Britanniassa muuntautuneesta viruksesta; Ruotsissa, Sveitsissä, Ranskassa ja Saksassa mm todettu tartuntoja tästä uudesta viruskannasta. Yhteinen nimittäjä kaikille tapauksille; joulumatkailu.
Eilinen tartuntamäärä oli pitkästä aikaa ilahduttavan pieni; 172 tartuntaa … vaan jos viikon odottelemme?
Minä olen kokeillut senkin miten hevosella pääsee, ja vielä ihan omalla. Täällä läheisellä järvellä, joka alkaa meidän rapun pielestä, aikanaan pidettiin ravikilpailpailuja. Paljon oli osallistujia ja tapahtuma oli niinkuin suurikin kansanjuhla.
Ravien jälkeen pidettiin samalla radalla autokilpailuja, tai paremminkin oli tarkoitus pitää. Ensimmäisessä lähdössä kun lähti viisi autoa ja muistaakseni kaksi autoa niistä oli ensimmäisessä mutkassa katollaan. Siihen loppui se tapahtuma.
Siitä ei ole paljonkaan kokemusta miten ”rahalla saa”.
Ikävä kyllä pelkään, että monille yrittäjille ja työntekijöille pahin on vasta kevään aikana edessä ellei nyt jokin suuri ihme tapahdu hyvin nopeasti.
Tuossa aamusella katselin uutisista kun rovaniemeläinen toisen polven valjakkoyrittäjä kertoili tilanteestaan; ei kateeksi käy.
Olen melkoisen varma, että surullisia tapahtumia saamme talven mittaan lukea.
Esim valjakkoyrittäjän talvea mikään ei enää pelasta. Karu vuosi monella muullakin pienyrittäjällä on edessä.
Tässä meidän naapurissa sukulaistytöllä on suuri hevosalan yritys, paljon hevosia ja täysimittainen maneesi. Juuri hiljan puhui, että on kai pakko lopettaa ja myydä koko yritys. Nyt on jo vähentänyt hevosia niin, että niitä ei ole enää kuin kuusi jäljellä. Hänet itsensä lääkäri määräsi kahden viikon sairaslomalle. Nyt yritystä pyörittää tuuraaja, jonka palkkaamiseen ei saa mistään kautta avustusta.
”Ja varmasti meille ei tuota vaikeuksia elää vähän kuin erkon elämää koronasta johtuen ja monelle elämä soljuu entiseen malliin koronasta huolimatta.”
Ehkä harvempi meistä pystyy, tai haluaisikaan elää Erkon elämää, kunhan päivä kerrallaan eletään, eikä ole tarpeenkaan! 😉
Sattuipas minulle hauska kirjoitusvirhe, kun erakko oli muuttunut erkoksi, mutta kaippa se käy tähänkin, kiitos Veikolle hauskasta huomiosta.
Nythän onkin hallituksella ”työrauha” keskittyä vain koronan voittamiseen täys- painoisesti, kun eduskunta palaa ”töihin” vasta helmikuun puolella. Mutta nyt pitää jättää ilmasto,-ja maahanmuuttovouhotus tulevaisuuden vouhotukseksi ja keskittyä olennaiseen.
Nyt pitää viherutopiat unohtaa, kun kansalla on hätä.
Olisi kieltämättä ollut asiallista auttaa yrittäjiä pahimmassa hädässä – sen sijaan annettiin vain sadan tonnin shekkejä muutamille viranomaisten läheisille tuttaville.
Noh, ei auta. Sipilä kusi yrittäjiä silmään, nyt on Marinin vuoro. Liput vaihtuu, tyyli pysyy.
No, eihän se noin mennyt.
Nopeastihan tuossa yritettiin päästä edes jotenkin yrittäjien avuksi. Mutta eihän tällaisessa laajassa pandemiassa voi keneltäkään edellyttää laajaa avun kattavuutta saati, mikä yritys muutenkin mennyt konkkaan.
Eikä edelleenkään tiedetä mitä tulee tapahtumaan. Varsinaisessa kusessa ovat Euroopan suuret maat, Italia, Saksa, Espanja jne…jotka ovat totaalisesti säpissä.
Sadan tonnin avustukset mm. pikavippifirmoille on puhdasta typeryyttä, mutta kyllähän törkeitä riistofirmoja pitää auttaa, kun eivät enää saa ottaa satojen prosenttien korkoja.
Juhani, yritettiin, ei menty. Iso osa toimivista, pätevistä yrityksistä jäi ilman apua. Lempäälässä jutustin välissä muutaman tuttavan kanssa, siellä 100% hakemuksista hylättiin, lounasravintoloita, pikkukauppoja, yms. Se raha meni ihan vain puhtaasti hyvävelikerhoon.
Olisi vaan jätetty jakamatta kokonaan.