Vaikka Paavon paluu aiheuttaa Apollokadulla tilapäistä päänkivistystä, niin aleneva kannatustrendi on päähuolenaihe. Hesarin toimittaja Junkkari valottaa tilannetta artikkelissa, joka on kylläkin maksumuurin takana. Lainaan sen johdannosta:
Kulmuni kertoo, että työpajojen visioinnissa on noussut esiin käsitteitä, esimerkiksi perheet, koulutus, sivistys, ympäristö, keskitie, tasapaino, paikallisuus, ihmisen hyvä elämä, alueellisuus, ekologisuus, taloudellinen kestävyys ja yrittäjyys.
Joku toimittaja kysyy Kulmunilta, eivätkö nuo samat käsitteet sovi kaikkiin muihinkin puolueisiin.
Muut puolueet voivat ajaa jotain näistä, mutta eivät kaikkia yhtaikaa, Kulmuni selittää. ”Yksikään muu puolue ei aja samaan aikaan ympäristöllistä tasapainoa, alueellista tasa-arvoa, yrittäjyyttä ja köyhän asiaa niin kuin me.”
Tästä yhdistelmästä syntyy Kulmunin mukaan se keskustan omaleimaisuus.
Ei se kyllä ole omaleimaisuutta, jos ei osaa valita jotain painopistealuetta. Junkkari kutsuu sitä ”paniikiksi puolueessa.”
Vain ja ainaostaan omana mielipiteenä uskallan väittää, että nykyisen hallituksen yhteistyö ja yhteisymmärrys ei ole ollenkaan niin auvoisen ihanaa kuin he antavat ymmärtää, vaan sisäisiä ristiriitoja on enemmän kuin tarpeeksi.
Johan se Kurvinenkin ennähti tokaisemaan, että kun usko loppuu niin Kepu lähtee.
Kappas painovihrepaholainen iski, siis pitäisi lukea ainoastaan, ei ainaostaan 😉
Ei kepu mihinkään lähde-painostusta vaan muille. Sen sijaan kepu on kusessa Kulmunin ”johdolla’. Pian tapahtuu, se on varmaa.
Uhkaus ei toimi, jos ei ole tarpeen vaatiessa valmis myös toteuttamaan sitä.
Sippilä ja Berneriapina leimasivat KEPUn ryövärikapitalistipuolueeksi, joka leima ei ehkä lähde ikinä, varsinkaan, kun sille on aina välillä ollut muutakin pohjaa…
Sattui silmiini esimerkki siitä millaisista asioista hallituksen sisällä kiistellään:
”Neuvottelut nyt asetettavasta parlamentaarisesta sotu-komiteasta ovat kestäneet kuukausia.
Iso kiista käytiin siitä, kelpuutetaanko myös Suomen Yrittäjät mukaan komiteaan Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n lisäksi. Vasemmistoliitto vastusti tätä jyrkästi. Suomen Yrittäjät pääsi mukaan vasta viime hetkillä. Tätä vaati etenkin keskusta, jolla on läheinen suhde yrittäjiin.
Vasemmistoliiton suhde etujärjestöön on taas hyvin jännitteinen. Viime vuonna vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson heitti Suomen Yrittäjät ulos Opetushallituksen johtokunnasta.
Vasemmistoliitto joutui taipumaan Suomen Yrittäjien suhteen, mutta sai tahtonsa läpi sotu-komitean tehtävänannossa.
Keskusta olisi halunnut komitean asettamispäätökseen voimakkaan linjauksen siitä, että sosiaaliturvaa kehitetään työllistämistä edistävällä tavalla. Vasemmistoliitto kuitenkin vastusti tätä viimeiseen saakka. Puolueet kiistelivät muun muassa sanamuodoista: voiko tavoite olla se, että sosiaaliturva on ”kannustava” tai ”kannustaa” työn tekemiseen.”
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006397868.html
On ihan hyvä huomata se miten Vasemmistoliitto vastustaa sekä yrittäjiä, että työllisyyden edistämistä, mutta kukin tavallaan.
Timo Haapala Iltasanomissa hämmentää lisää Kepun soppaa: