Valoisa aika sen kuin etenee. Sisällä ei tarvitse valoja kun vasta illalla ja aamulla herätessä on ulkona mukava köpötellä kuunnellen keväisiä ääniä. Vielä en ole nähnyt västäräkkiä, mutta ei mene kauaa. Jännä miten ihmiset ikään kuin heräävät talven horroksesta kevätauringon paistaessa. Sen mitä nyt näkee koronan aikana, ovat kaikki hyvällä tuulella ja hymyilevät.
Villainen paita aiheutti mysteerin, joka kuitenkin selvisi. Mirjam alkoi kysellä harmaata paitaani. Laittaisi sen pyykkiin. Sanoin, että jätin sen eilen tänne. Sitten käännettiinkin kämppä lähes nurin niskoin. Ei löytynyt. Kävin pesukoneen tutkimassa – ei ollut sielläkään. Aloin jo epäillä vahvasti muistisairautta. Jos olinkin tullut ilman paitaa edellisenä päivänä, pelkkä päällystakki päällä? Asemanperällä sen täytyy olla.
Kysyin varmuuden vuoksi, olinko eilen ylipäätään ollenkaan Virroilla? Olin kun kerran syötiin, kuten eilinen päiväkirja todisti ja kumpikin muisti mitä olimme touhunneet. Lopulta paita löytyi, hänen tyhjentäessä pesukonetta. Sinne se paita oli jotenkin itsensä luikerrellut. Miten meille aina sattuukaan kaiken näköistä.
Muistista tuli mieleen yksi loru jota ajattelin ja muistin ajaessani armaani luo. Olen lukenut paljon runoja eri runoilijoilta, mutta tuskin muistan yhtäkään. Isä oli aikanaan ostanut Sotilashuumoria nimisen kirjan, kertoi sodan aikaisia kaskuja. Pienenä pentuna luin niitä. Uskomatonta, että vieläkin muistan yhden. Uskomatonta myös kuinka se nyt justiin ajaessa tuli mieleen. Kasku kertoo sotilaasta vartiopaikalla yöllä, jossa hän ajattelee tyttöään jolle aikoo kirjoittaa. Moni voi myös muistaa kaskun ja näin se meni: ”Aatoksin siivin, luoksesi hiivin, vaivutan itseni uneen, vartiopaikalla suorana seisten kirjoitan nimesi lumeen.” Läksyt eivät jääneet mieleen, mutta tuollaiset kyllä.
Korona uutisia:
- Mehiläisen hoivakodissa Espoossa on kymmenen asukasta kuollut koronaan. Mehiläinen on ostamassa Pihlajalinnaa joka on myös meidän toimija alueellamme. Hurjalta tuntuu, mutta ei tästä sen enempää.
- kun ei vai pääministerimme olisi sairastunut koronaan. Sanna Marin on erinomaisesti pitänyt, ns. langat käsissä tänä vastuullisena aikana. Kesärannan työntekijän läheisellä oli todettu korona virus. Nyt Marin tekee töitä etänä.
- Lindl marketissa oli ollut kova ryntäys, ihmisten metsästäessä halpoja lenkkareita. Ei siis mitään pelkoa koronasta tai piitattu rajoituksista ja suosituksista, kun piti päästä lenkkarikaupoille. Toivottavasti ei koronan aikana avata yhtään uutta jättikauppaa. Olisi satojen metrien jonot ämpäreitä hakemassa.
Sukunimestäni on muutama mukava tarina. Asuin Karjalohjalla rivitalossa. Aluetta sanottiin lintutaloiksi. Siellä nimittäin asui Tiainen, Varis, Kukko ja Kurki. Kyllä lintujen ääntä piisasi. Isän veli vei aikoinaan vihille naisen nimeltä Tikka. On siinä papilla ollut naurussa pitelemistä vihkiessään parin: Otatko sinä Tiainen puolisoksi tämän Tikan. Meille kotiin tuli myyntimies, rännejä vai mitä oli kauppaamassa. Esitteli itsensä kätellen, Leivo, minä siihen Tiainen. Meinasi pokka pettää. Luuliko kauppamies, että kettuilen hänen sukunimellään, en tiedä.
Kevennys: Minulla oli radio auki. Juontaja: Kuuntelette Radio Novaa. Minä: Mistä pirusta se tiesi mitä kuuntelen?
Niinhän tuo kesä lähenee. Tuo valoisuus; otsalamppu päässä vielä muutamina aamuina tuli lähdettyä postilaatikolle. No eihän sitä enää tarvinnut. Melkoinen tuo aamukonsertti; rastaat, varpuset, punarinta, tikkakin päräyttelee komeita tremoloitaan pesäpuunsa kylkeen.
Haapa se aloitti meillä ensimmäisenä vihertymisensä, sitten tuo tuomipihlaja ja nyt jo pihajalavammekin. Koivukin jo aavistuksen vihertää; siitä syntyy kevättä.
On teillä kyllä kevät pidemmällä paljon, kuin täällä. Ei muuta viherrä kuin kivijalan vieressä ruoho pikkuisen.
Eilen 23.4. ensimmäiset varhaisperunat maahan, talvivalkosipulit 10 cm:n varrella, yrtit nousevat, raparperi pienellä varrella, mustaviinimarjapensaiden ja vattujen silmut pullottavat, lipstikka kurkistaa, mansikan lehdet vilkuilevat, sipulikukkien lehdet rönsyävät, kaikki avomaalla. Kärppä kirmaa viljelyillä myyrä suussaan.
Varaston seinustalla palvottiin aurinkoa ja grillattiin kirveen, kangen, poran ja vasaran meuhkaamisten tauottua.
Lipstikkaa meillä on pinnassa liki 30 cm versoja, meillä se kun kasvaa villinä. Viimevuotinen rosmariini versoo jo melkoisesti; piristyi kun sai kanankakkaryypyn juurilleen.
Timjamia, salviaa, ynnä muita hallankestäviä kun saisi taimina; ensi viikoksi lupasi tuttu kauppiaskaverini sitä.
Musta aronia mehusta ja hillosta niitä antioksidantteja saa. Meillä
tuota mustaa aroniaakin kasvaa villinä.
Pian saa ensimmäiset nokkoset, maa-artisokkaa kaivelin pari korillista ynnä piparjuurta; kaikki nämä meillä kasvavat villinä ja vapaina.
Kuusenkerkkkiäkin aivan pian on luvassa ja mahlaa alan ilmeisesti ensi viikolla juoksuttamaan, letkun ja pöntönkin jo laitoin valmiiksi koivun kylkeen.
Poikkesin tuossa ulkona; mahlaa näyttäisi jo tippuvan, hiljaksiin mutta kuitenkin.
Kyllä kalastus kannattaa.
Kalaa tuli 7,5 kiloa yhteensä eli haukea, ahventa ja siika.