27.4 – kiireinen päivä

 

 

Heräsin yöllä puoli yhden maissa. Kävin ulko-ovella kyselemässä neitiä. Pippalot olivat päättyneet ja hän suvaitsi tulla sisälle. Takasin petiin ja Vilma tietysti kehräämään ja nuolemaan kaulan ympärillä. Lonkkaa alkoi särkeä, nousin ylös, otin kipulääkkeet. Vartti yli kolmen tyttö ilmoitti erään operaation jääneen kesken ja halusi ulos, päästin.

 

Aamutoimien jälkeen riensin vähäinen tukka putkella Maurintorille. Kaksi sitruunaa, rusinoita ja fariinisokeria ostoskoriin. Arvaatte varmaa mitä on luvassa Vappuna? Tapasin myös ystäväni Kostin. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia. Kosti on aina hyväntuulinen, joka tietysti tarttui.

 

Seuraavaksi apteekkiin. Olin saanut väärän vahvuisia lääkkeitä, joita menin vaihtamaan. Ulkona kylmässä jonotettiin kun yksi kerrallaan pääsi sisälle. Juttua piisasi siinäkin ja vihdoin sain asiani hoidettua, mukavan henkilökunnan kanssa.

 

Armaani luona en kauaa kerinnyt olla kun lähdimme Virtain keskustaan. Silmälaseista oli tyyny irronnut ja Instruun vei tieni. Siellä saivat näppärästi lasit kuntoon. Piipahdin äkkiä Tokmannilla, en löytänyt etsimääni. Seuraavaksi suuntasimme Killinkosken hautausmaalle. Vielä oli routaa, mutta vanhat kukat ja kanervat siivosimme pois.

 

Syöminen, päiväunet ja sen jälkeen puupinolle puita pilkkomaan. Illansuussa lähdimme yhdessä pitkästä aikaa Kihniölle. Siis ilta vierähti kahden naisen loukussa. Olin illan kuitenkin kiltisti ja sain palkinnoksi lettuja. Huominen siivouspäivä kummitteli kyllä takaraivossa.

 

Korona katsaus:

  • Pirkanmaalla tilanne on edelleen hyvä. Kuulin ystävältäni, sairaanhoitajalta, että Tays käy melkein tyhjäkäynnillä koronan osalta. Toivotaan näin pysyvänkin. Nähtäväksi jää kun todelliset mökkeilykelit alkavat. Muistakaa ohjeistukset: Ei koko joukolla kauppaan. Muistakaa ottaa sormikkaat käsiin. Pitäkää turvavälit ym. toimet. Korona on edelleen keskuudessamme vaikka kuinka haluaisimme uskovan sen pikkuhiljaa häipyneen, ei ole.
  • vihdoin aletaan valmistaa hengityssuojaimia kotimaassa. Tehdas lupaa toimittaa 600 000 suojainta päivässä. Hienoa. Koronan jälkeen vaan valtionyhtiöitä pystyyn, joissa valmistetaan kaikki tarpeellinen joita kriisin aikana tarvitaan ja toki jokapäiväisessä elämässä.
  • vanhusten koronakuolemat ovat saaneet miettimään eutanasiaa. Olen ollut varauksella eutanasian kannattaja. Nyt kuitenkin kun esim. Ruotsissa on koronaan kuollut valtava määrä vanhuksia, kun ei ole haluttu tiukkoja rajoituksia siksi, että talouden rattaat pyörisivät, emmin kantaani. Pistää todella pohtimaan ihmisarvoa ja kuuluuko se kaikille myös jos sallimme eutanasian?

 

Kevään edetessä toivon ettemme unohda pitää yhteyksiä ystäviin, tuttuihin, naapureihin jne. Huomasin itse kuinka moninaiset kevättyöt tuntuvat vievän aikaa niin, ettei ehdi soitella ja vaihtaa kuulumisia. Otan niskasta kiinni itseäni. Ei niin kiire saa ollakaan, että eikö lähimmäisistä huolehtimiseen aikaa jäisi. Miten Urho Kekkonen sanoikaan: Kaikki syyt mitkä estävät liikkumasta, ovat tekosyitä.

 

Kevennys: Minä olin koulussa aika epeli. Opettaja kysyi biologian tunnilla laittaessaan peipon ja varpusen vierekkäin, kumpi näistä on varpunen. Karttakeppi osoitti minua: No Hannu, vastaappa sinä! Ei aavistustakaan, äkkiä kekkasin ja vastasin: Se on tuo joka on peipon vieressä

14 Replies to “27.4 – kiireinen päivä”

  1. Totesinpahan, että meidän pihasiili näyttää tekevän pitkää päivää. Äsken kun käväisin saunalla, se oli saunan terassilla. Laitoin sille lisäruokaa ja tuohonhan se taas ilmestyi ihan nyt.
    Alkaa selkeästi näyttää siltä, että tuntee olonsa turvalliseksi kun näin päivännäölläkin seikkailee epäsiilimäisesti tuossa pihalla.

  2. Meillähän täällä on siilejä ollut koko ajan kun olemme asuneet. Katkos tuli 2016 ja kesti viime kesään asti. Nyt siilit ovat alkaneet löytää ”turvaviidakkonsa” = meidän pihapiiri. Me kun emme asu golfkentällä vaan pihamme muodostuu erilaisista käytävistä, jotka leikkaan; muu kasvusto saa elää elämäänsä ja siilit kiittävät.
    Tämä tämän kevään siili näyttäisi asettuneen asumaan pihapiiriimme ja lienee hylänneen siilimäisen suuren reviirinsä.
    Aamusella kömpii tuonne piharakennuksemme alle ja iltasella sitten ulostautuu piharetkilleen. Ruokapaikkansa tietää tarkasti (kamera kertoo).
    Tämä aamu oli varsinainen poikkeus.

  3. Me taas olemme ihailleet meidän kasvimaillamme viihtyvää vartijaa, myyränpyytäjää, hiirenloukkua eli kärppää. Se sitten on salamanopea kintuistaan. Kohta se tulee myyrä suussaan. Lienee poikaset odottamassa syötävää. Eikä se pelkää meitä, ollaan ilmeisesti hyvää seuraa.

  4. Oikeastaan minä en tuota kärppää kovinkaan kaipaa; pihalinnut, kanat, kananuorikot. Ei, kärppä voisi pysyä ja on pysynytkin meidän pihalta pois.
    Kärppä muuten on aika vahvasti urbanisoitunut; kaupungissa kun noita jyrsijöitä riittää.
    Meillä taas pari lehtopöllöä ja ainakin yksi varpuspöllö; pitävät jyrsijäkantaa kurissa kun asustelevatkin ja pesivät ihan pihapiirissämme.

      1. En suinkaan näätää tarkoita; kyllä lajit suurin piirtein tunnen.
        Kärppä kyllä tappaa kanan, vielä helpommin nuorikon joskaan kuljettamaan ei pysty.
        Ylipäätään näätäeläimet ovat melkoisen tehokkaita tappajia, ihan lumikkokin.

        1. MInä puolestani pidän pihassa viihtyvästä kärpästä.
          Pitää hiiret vähissä talvellakin.

    1. Varpuspöllö on erittäin hieno lintu, jota aika harvoin pääsee näkemään tai huomaamaan. On muutoin yksi vahvimmista linnuistamme,ellei jopa vahvin.

  5. Meillä ei ole siiliä näkynyt, ei varmaan ainakaan lähivuosina. Ainoan siilin olen nähnyt siellä Tampereen kaupungissa tyttären asunnon nurmikolla.

  6. Siili se vaan on uskomattoman sympaattinen eläin. Se elelee, toimii ravintoa etsien; ei uhkaile ketään, ei mitään.
    Keskittyy kaikessa luonnon aivan perusteisiin; ravinnon hankkiminen ja lisääntyminen.
    Olen vuosikymmeniä noita siilejä ihaillut. ravintoa tarjoillut; ne ovat pihamiljööni elämää.

  7. Se luontoelämys lienee aivan omaa luokkaansa kun sen pystyy havainnoimaan aivan omasta ikkunastaan, pihastaan.
    Kaupunkiasunnossa se lienee kohtuullisen vajavainen kokemus, joskaan ei ehkä mahdoton.
    Tämä ihan luonnon keskellä asuminen on mielestäni ihan oikeastaan etuoikeus kaikilla mittareillakin mitattuna.

Kommentoi