Eilen jo aloin kirjoittaa ylös tunteita tästä poikkeuksellisesta ajasta. Nyt alan pitää päiväkirjaa ja kertoa päivittäin tuntemuksistani.
Eilen vähän ilmeisesti vilustuin kun kuljin metsässä liian vähissä vaatteissa. Tänä aamuna oli kurkku karheana ja olo vähän niin ja näin. Mitä muuta sitä ajatteli kuin nyt se sitten iski se korona? Onneksi tunnen kaularankavaivani ja tiesin niskasärkyjen johtuvan vähäisestä vaatetuksesta ulkona ja nimenomaan kaulan ympärillä.
Nyt niitä ajatuksia mitä mieleen on juolahtanut eilisen päivän aikana ja nyt aamulla: Talouden tilasta hallitus linjasi eilen ja keinoista selvitä vähäisin vaurioin. Omat mietteeni olivat:
- Velkaa joudutaan ottamaan – ei siinä mitään. Mutta miksi edelleen pidetään kiinni 10 miljardin asehankinnoista vaikka nyt jos koskaan niitä rahoja tarvittaisiin vaikka terveydenhuollon julkisen sektorin turvaamiseen?
- Eikö mitenkään voida estää, etteivät suurpääomat taas jaa massiivisia osinkoja, kun kaikki muut joutuvat tinkimään? Heille kun on suunnattu tukimiljardeja poikineen yhteiskunnan veroeuroista. Vaikkakin osin takuina jne.
- Kylmät väreet kulkevat selkäpiissä, eikä suinkaan viruksen takia, että keiden niskaan aikanaan tulla laskut sysäämään?
Köyhyydessä ei tietenkään ole hurraamista. Eilen kuitenkin totesin muutamille ystäville puhelimessa, kuinka köyhien etu on, etteivät he näin katastrofin aikanakaan putoa korkealta. Itsekin elämme kumppanin kanssa todella pienillä tuloilla. Kuljemme kirpputorivaatteissa, syömme todella halvalla, kuten viiden litran kattilallinen hernekeittoa, josta riittää einettä moneksi päiväksi.
Keskiluokkaiset ihmiset ovat nyt lujilla, koska on asuntolainojen lyhennyksiä, pakollisia menoja lasten ja perheiden menojen tähden. Monilla kahden auton maksut ym. vastaavat, ei tule olemaan helppoa.
Ehkä kuitenkin monet pysähtyvät ajattelemaan kerskakulutusyhteiskunnan mielettömyyttä? Ei ole ollut aikaa lapsille, perheelle ylipäätään, puolisolle, eikä edes omille ajatuksille. Nyt voi pysähtyä ja miettiä tosissaan elämän tarkoitusta?
Lopuksi vielä koronasta ja miksi ei tahdo sen vakavuus mennä perille osaan ihmisistä. Onko niin, että virus on kuin ilmaa kauhoisi? Vaikka uutiset maailmalta näyttävät kuvia ja selostuksia kuolonuhreista, niin suomalainen ei usko ennen kuin lähelle osuu ja uppoaa.
Kun tavallaan elämä kuitenkin jatkuu kuin ei mitään. Ihmiset käyvät kaupoissa, kaupan työntekijät palvelevat kuin ennen koronaa, pirteinä, hymyilevinä. Luonto on samanlainen, kevät saapuu, ihmiset taluttavat koiriaan jne. Eli, monille on todella vaikea hahmottaa toden olevan kyseessä.
Maaseudun puolustajana taas kerran totean: Täällä on ankeinakin aikoina helpompaa. Luonto on lähellä, liikkuminen vapaampaa ja tekemistä riittää omissa oloissaan yllin kyllin.
Edelleen, otetaan hyvät ihmiset tämä vakavasti. Tämä ei ole kausi influenssa, vaikka niin mielellään monet haluaisivat uskotella.
Lunta pyrytti aamulla sakeasti, nyt jo aurinko näyttäytyy ja mielikin virkistyi. Lähtisikö armaani luo saunomaan ja viettämään yhteistä aikaa, vai ollako kotona. Sitä täytyy sohvalle mennä miettimään
Hieno ja asiallinen kirjoitus Hannulta, ilman mitään panikointia ja erityisiä uhkakuvia.
Maalla on mukavaa; miten hienosti päteekään.
Olen (vanha mies) opetellut aivan uuden käsienpesukulttuurin. Nytkin kun tulin kaupungilta, ensimmäiseksi käsipesulle, näin se toimii.
Minun armaani asustelee kanssani saman katon alla ja saunakin on vain ja ainoastaan meille.
Tänään tuli jo kutuahventa kohtuullisesti; sain mätiäkin talteen ja ip menevät savustimeen, niin kalat kuin mäditkin, suolaantumassa ovat. Maalla on mukavaa.
Kiitos Kalle mukavista huomioista ja kuinka elämä ja arki jatkuu vastuullisesti mutta maalaisjärki säilyttäen.
No, minä nyt vaan nautin tässä pöytäni ääressä omien kanojeni toilailuja katsellessa, mustarastaita, peippojakin jo näkynyt, peuroja taas pihapiirissä; tosi tv:tä.
Söimme vaimoni kanssa ihan huippuhyvän pihvilounaan; ei kallis kun sen tein paahtopaistista; salaattina, punasipuli, tomaatti, erilaisia tuoreyrttejä.
Miksei kehtaisi eleskellä?
Väitän edelleenkin, että täällä maalla on mukavaa.
Niin, ja edelleenkin olen sitä mieltä, ettei täältä tarvitse millekkään vuokramökille; ”korpeen” lähteä, meillä tuo ”korpi” alkaa pihapiiristä.
Eihän täällä muuten mitään ”arabihuivia” tarvitse naamansa eteen laittaa esim kaupassa tai ”terkkarissa” asioidessa.
Kyllä täällä maalla pärjäillään ihan maalaisjärjellä.
Käsipesun suhteen sentään uutta olen oppinut.
Minä taidan olla se toinen korvessa asuja. Eipä silti, juuri aamupäivällä katselin kun järvenselkä on jäätön. Rannoissakin on niin paljon tilaa, että hyvin saisi katiskan. Meidän katiskat pääsivät kaikki mädäntymään, eikä uusia ole tullut hankittua.
Hannulle piti sanomani, että eivät ne yritysten rahoittajaosakkaat helpolla pääse ja ihan turha odottaa huimia osinkoja. Pörssit ovat kautta maailman tulleet vauhdilla alas, kyllä nyt ihmetellään ja nuoleskellaan huulia monta vuotta. Viime vuoden osingot, jos niitä on tullakseen on jo päätetty, joten niihin ei voi enää kajota.