Päiväkirja 16.9 – kova viikko

 

 

Kuluva viikko on ns. työntäytyinen. Joka päivälle on kalenteri täyttynyt. Mikäs tässä syytinkivaarin, mennään kun on mennäkseen. Pyhänä kävin syksyn ensimmäisessä vesijumpassa. Oli kesän jäljiltä paikat jumissa, vartalorengas saanut lisää ilmaa, joten pisti hieman puuskuttamaan ja lihaksia kramppaamaan.

 

Maanantaina sitten istuin neljä tuntia valtuustoseminaaria, jossa käytiin läpi vaikka mitä. Tulivatko valtuutetut hullua hurskaammiksi, sen aika näyttää. Kuka muuten on tutkinut, tuliko se hullu hurskaammaksi? No, joka tapauksessa eilen oli sitten pankkiasioita mielenterveysyhdistyksemme asioissa. Siellä vierähti peräti puolitoistatuntia. Onneksi ihana sihteerimme ja rahastonhoitaja Sari oli mukana ja saatiin asioihin tolkku.

 

Kello on nyt minuutin yli aamuviiden ja vettä ropisee taivaan täydeltä. Ennen seitsemää on riennettävä matkaan. Haen kirkolta ystäväni Tainan, siitä Mirjamin hakuun ja ei kun Virtatuvalle. On tupamme ja Karhun askeleen avoimet ovet päivä. Virtain kaupunginjohtaja Juha Viitasaari poikkeaa heti aamukahdeksalta tutustumaan uusiin tiloihimme. Lupasi piipahtaa myös aamupäivällä pikaisesti kokousten välissä, haluaa tutustua myös asiakkaisiin. Virtolaisilla on mahtava kaupunginjohtaja.

 

Huomenna taas on Mirjamilla röntgen ja lääkäri heti aamusta. Hän kun kaatui muutama viikko sitten yöllä vessassa käynnin yhteydessä yöpaitaansa ja ranteeseen tuli hiusmurtuma ja kipsiähän se tiesi ja vähän mustelmia. Olen aina kuvitellut, että naisen yöpaita on miesten ongelma, mutta näyttää naiset itsekin sekoavan yöpaitaan.

 

Perjantaina on vielä yhdistyksen hallituksen kokous, joten vasta lauantaina voi huokaista, huh huh. Lauantaina kyllä tartun moottorisahaan ja rentoudun puiden teon parissa. Saunoa ja viettää iltaa armaani seurassa.

 

Koronakuulumisia:

  • hallitus laatii budjettiriihessä toimia miten taloudessa edetään niin, että selviäisimme ”saappaat jotakuinkin kuivina” koronan tuomista taloudellisista vaikeuksista. En sitä lähde enempää perkaamaan, mutta 10 miljardin hävittäjähankinnat kyllä edelleen hiertävät, kun tuntuu, että ilman hankintaakin olemme kovilla.
  • oliko korona sittenkään niin vaarallinen kun on annettu ymmärtää vai onko matkalla taantunut? Eilen THL: n Mika Salminen kertoi, ettei ehkä olisi. Hinkataan nyt kuitenkin käsiämme edelleen.
  • tiedä sitten sulkisiko koronapäiväkirjan kohta. Yhä vähemmän ihmisiä enää kiinnostaa korona. Olemme vain ehkä lopen väsyneitä koko aiheeseen. Katsotaan nyt, pitäisihän periaatteessa käydä päiväkirjassani koko koronan ajan kaari läpi.

 

Parkanon Kihniön kotiseutu lehti ilmestyy taas joulukuussa. Ovat pyytäneet kirjoitusta ja runoa, joten lähiaikoina täytyy virittäytyä jouluisiin tunnelmiin. Korona pitäisi olla aiheena. Mikäs siinä, eiköhän Korvatunturilta löydy aihe, sillä kait joulupukillakin on ollut yhtä sun toista mietittävää koronan tähden.

 

Huumoria: Näin syksyllä on mukava iltaisin katsella kuuta. Mietin silloin miksi emme ole asuttaneet kuuta vaikka siellä on jo viisikymmentä vuotta sitten käyty, kun meillä täällä maapallolla alkaa olla tungosta? Yksi ilta sitten hoksasin, ettemme voi asuttaa kuuta. Voisi meinaan olla ahdasta aina puolikuun aikaan.

6 Replies to “Päiväkirja 16.9 – kova viikko”

  1. Nyt on kuu kaikkein vähäsimmillään, pelkkä sirppi, eli tuskin sinne ketään mahtuu.

    Eilen minulle soitti asiakaspalvelurouva pankista, että tuletko joskus käymään, vai soittaako hän paremmalla ajalla sovittuun aikaan. Keskustellaan hiukan maailman menosta ja finanssipolitiikasta ja sen tulevaisuudesta. No, minullahan ei ole aikaa, tai paremminkin mielenkiintoa lähteä fyysisesti pankkiin. Siitä on ainakin kymmenen vuotta kun olen pankissa käynyt, asiat on silti saatu hoidettua ja nytkin sovittiin rouvan kanssa puhelinaika.

  2. Tuo viimeinen virkkeesi; pääsin tuttavani oppiin, miltei ”naapurin” poika, opasti minua avaruuden saloihin, ehkä jotain opinkin? Monimutkaista touhua tuo tähtien tarkkailu ei itsessään varsin paljon kiinnosta, aina on hiukan kiinnostanut.
    Tilasin kuitenkin tuommoisen 16×260 suurentavan peililaitteen, tuo luonnon tarkkailu kun minulla on etusijalla, toisaalta, tilaamallani laitteella pääsee tuonne avaruuteenkin kurkkailemaan, eikä välttämättä vaadi ihan sysipimeää, riippuu kohteesta.
    Sitä vastoin tuo Pikkumirrin ja Mirrin yhteiselo on mielenkiintoista tarkkailtavaa, eikä tarvitse välttämättä apuvälineitäkään. Pikkumirri on varsinainen ahmatti pienehköstä koostaan huolimatta. Mirri ei enää aja sitä kupiltaan pois, vaan jos Mirrillä on oikein nälkä, tulee se hiljakseen varmasti, ilman agressiota kupille, jolloin Pikkumirri väistyy hetkeksi sivuun.
    Tämä taktiikka soveltuisi oikein hyvin meille ihmisillekkin; jaetaan tarjolla olevat, sovinnossa, ilman väkivaltaa ja riitelyä, kaikki saisivat edes tarpeellisen, näin olisi mielestäni hyvä elää.

  3. Niin, muuten Hannu, ainakin minua kiinnostaa tämä korona-teema. Päivittäin luen YLE:n päiväntasauutiset koronasta.
    Mieletäni kiinnostaa, mitä kaikki muut ovat mieltä näistä asioista; henkilökohtaisesti pyrin vähintäänkin noudattamaan ohjeita, en edes koe rasitteeksi. Käsihygienia on tullut aivan rutiiniksi.
    Luen muuten aina varsin mukavasti tapaasi kommentoida ajankohtaisia asioita; ilman Trumppeja, Putineita ja Lukashenkkoja.
    Minua kiinnostaa kaikkein eniten maanläheinen suhtautumisesi lähipiiriin, samoin myöskin ajattelen asioista korkeintaan Suomen puitteista, ilman sotaennusteita, maailmanpolitiikkaa, tuon ja tuon diktaattorin touhuja; heidän ajatuksiaan en tietenkään pysty tietämään, vaikka muutamat blogistit varsin hyvinkin tuntuvat olevan niistä perillä.

  4. On tuo Hannu mahdottoman monipuolinen, viitseliäs ja muiden huolia olkapäillään kantava, että saahan siitä jo sydärin pelkästä ajatuksestakin.
    Ota nyt hyvä mies iisimmin ja pudota muiden huolia pois ja keskity omaan hyvinvointiisi.

Kommentoi