Vuoden viimeinen koronapäiväkirja 23.12

 

 

Kuka olisi uskonut vuosi sitten, mitä kaikkea koemme tämän vuoden aikana? Liikumme maskit naamalla kuin pankkirosvot aikanaan, ilman, että kukaan ihmettelee. Näin pian se elämä heittelee, tietämättä mihin suuntaan, milloin ja kuinka kauan.

 

Itselleni matka on ollut myös erikoinen, mielenkiintoinen ja näin vuoden lopulla ”takki” on melko tyhjä. Kokemuksena ainutlaatuinen, kun varsinkin koronan puhjettua kirjoitin tiiviisti joka päivä. Syksyllä kuvitellessani monien muiden tapaan viruksen hiipuvan, hellitin kirjoittamista ja tein havaintoja silloin tällöin.

 

Nyt tiedämme enemmän, virus jyllää Euroopassa sekä muualla maailmassa uudelleen rajuna ja myös muuntautuu. Joulu tulee olemaan hyvin erilainen ihmisten keskuudessa. Itse olen säilyttänyt myönteisen ajattelun joulun viettoon ja koko korona-aikaan. Miksi niin? Kiitos äidin, joka kertoi paljon sodan ajasta, evakkoon lähdöstä jne. Silloin ei voinut edes uneksia tällaisesta joulusta jota sentään nyt saamme viettää.

 

Miljoonat ihmiset viettävät yhä joulua pakolaisina, kodit raunioina, leireillä pienokaisten kanssa oloissa, joita emme voi kuvitella, vaikka kuvia niistä näemme joka päivä. Me jotka emme ole menettäneet koronan takia omaisia tai muita läheisiä, meillä joilla vielä on kodin lämpöä, lämmin peti ja ruokaa pöydässä, on syytä jättää turhat nurinat pois.

 

Aina löytyy parannettavaa, eikä kaikki mene niin sanotusti nappiin. Mutta käsi pois sydämeltä, kuka voi väittää, että olemme muutaman maan kanssa onnellisin kansa koronan osalta. Valtiovalta, viranomaiset ja me kaikki yhdessä olemme mahdollistaneet sen, että lopulta olemme selvinneet vähäisin vaurioin.

 

Lujilla monet ovat olleet ja tulevat olemaan. Pienituloisena ja vaatimattomasti materiaalisesti elävänä, minua ja kumppaniani, korona ei taloudellisesti ole hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Ehkä nyt on tullut aika herätykseen, mikä elämässä on tärkeintä? Maallisen omaisuuden kerääminen, vai läheisyys, rakkaus ja yhdessäolo, elää elämää sovussa muiden ihmisten kesken.

 

Vuoden viimeiset korona havainnot, (ehkä);

 

• niin sitten naapurikunta Virrat joutui koronan kynsiin. Eilen kerrottiin 11 altistuneesta. Nyt hyvät ihmiset, malttia ja tarkkuutta entistä enemmän, sekä huolellisuutta, että virus kukistetaan alkuunsa.
• Huh huh, virus on piirittänyt Kihniön. Kiitos kihniöläisille ja kai meillä on tuuriakin mukana, että olemme säästyneet koronalta ja toivomme sekä teemme kaikkemme, että saadaan myös pysymään poissa.
• En malta pienestä piikistä vaikka näin joulun aikaa vietämme. Jos korona saa alueellamme isomman vallan, niin muistakaa, meillä Kihniössä on erinomainen sairaala tyhjillään, joissa mahdollisia potilaita voidaan hoitaa. Tietysti haluamme nujertaa yhteisvoimin, että selviämme vähin vaurioin, että sairaalahoitoja ei tarvittaisi.

 

Kevennys: Jossain uutisissa kerrottiin, että uudet dieselautot eivät tahdo kestää. Illalla nukkumaan mennessä asia selvisi minulle. Paikallislehti nimittäin ilmoitti paikan mihin voi palauttaa kinkun rasvat, joista sitten tehdään polttoainetta dieselautoihin. Siinä se tuli, vähemmästäkin rasvan syönnistä autot saavat sepelvaltimovikoja.

 

Nyt on aika levätä. Olen kovin uupunut sairauksien ja tämän kaiken tohinan vuoksi mitä vuosi on mukanaan tuonut. Antoisaa aikaa, mutta myös uuvuttavaa tietyllä lailla, joka on saanut ahdistusta aikaan. Nyt lepään ja rauhoitun, jos onnistun. Aika näyttää malttaako sormet pysyä erossa näppäimistä.

 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille teille rakkaat ystävät ja kirjoituksiani seuraavat.