https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/29a476c3-ce36-4ef6-af5c-87dc9ae3d9c4
”– Tapauksesta on kerrottu laajasti mediassa, kuten kuuluukin, mutta eräs seikka kiinnitti huomioni: hallituksen riveistä ei kuulunut julkista teon tuomitsemista, vaikka ranskalaiset itse kokevat tämän olevan terrori-isku Ranskan keskeisiä arvoja kuten sananvapautta kohtaan, Meri sanoi.”
Hallitus ei julkiesti tuominnnut terroritekoa, vaikka muiden maiden hallitukset niin tekivät.
Selitykset siitä, että hallitus on ollut yhteydessä Ranskan viranomaisiin, eivät ole julkista tuomitsemista.
Onko hallituksella ideologinen potaska ohjaamassa toimintaa, kuten näyttää?
Jotenkin ei yllätä 🙁
Noh, ainakin yhdestä Ohisalo oli oikeassa: tämä hallitus on käyttänyt enemmän rahaa kuin aiemmat.
Toki jos olisi vähän fiksumpi toimittaja, kysyisi joskus että mitä sillä on saatu.
Oishan Sanna voinut sanoa, että hattumaista väkeä siellä päin. Pitäkäämme huolta rajoistamme. Mutta ei sanonut. Oiskohan pelännyt, että Ohatsu tempaa nenuun?
Ohisalon vastauksessa siihen miten Suomessa on varauduttu vastaavaan hieman kiinnitti huomiota sanamuoto: on tehty ennalta ehkäiseviä toimia niin ettei tällaisille teoille ole tarvetta Suomessa. Ole tarvetta?? Oliko Ranskassa ”tarvetta” tälle? Kenties huonosti valitut sanat vai onko asenne se että terroriteot ovat muiden kuin tekijän vika?
Mitä tuomitsemiseen tulee niin kai tällaiset teot pitäisi aina tuomita kun sille tielle on lähdetty mutta jotenkin naurettavaa se on, ihan kuin joku ei pitäisi tällaista pahana.
Olen pitkään pannut merkille hänen julkisesta esiintymisestään (yksityishenkilöä en tunne) että puheenjohtaja Ohisalo on typerys.
Tuollainen teko pitäisi tuomita valtion virallisena lausuntona kun kerran viiteryhmämme muutkin maat ovat tuominneet. Ei ole sama asia eikä riitä että yksittäiset ministerit ”ovat yhteydessä” Ranskan saman hallintohaaran ministereihin.
Huti tuomitsee vain virheiden ideologiaa arvostelevia.
Ohisalo tuomitsi Turun puukotuksen vuosimuistopäivän äärioikeistolaisena ja rasistisena tapahtumana.
Se taitaa olla vähän niinkuin suomettuminen aikanaan
eli parempi olla sanomatta
ainoastaan peruss sanoo jotakin.
Suomettumisen aikana tosiaan jätettiin asioita myös sanomatta. Suomi ”pahoitteli väkivaltaa ja kehotti osapuolia malttiin” kun olisi pitänyt tuomita Neuvostoliiton toimet. Ainakin sellainen kuva minulle jäi. Viisasteltiin, että ”ollaan lääkäreitä eikä tuomareita”. Sama kuin sanottaisiin kadulla tapahtuneen ryöstön jälkeen:”pahoiittelemme väkivaltaa ja kehotamme osapuolia malttiin”.
Lääkäri – tuomari kielikuvassa lääkäriyttä suositeltiin sovellettavaksi valtioiden välisissä suhteissa. Työkaluna siinä diplomatia. Kielikuvassa lääkäriys ottaa etäisyyttä tuomariuteen. Samalla siis myös tuomarius ottaa etäisyyttä lääkäriyteen. Työkaluna siinä tuomiolauselma. Tuomariuden soveltamisala on ihmisen tekemä rikos kuten esimerkiksi kadulla tapahtunut ryöstö tai murha.
Lääkäriin on turvattava siloin kun on sen paikka ja tuomariin silloin kun on sen paikka. Vahinkoa syntyy jos nämä sekoitetaan keskenään ja turvataan tapauksessa tai toisessa väärään auttajaan.