Havaintoja kissoistani.

Olen opettanut kaikenlaisia asioita koirille, joista jotain ehkä tiedänkin. Kanoille ja kyyhkyillekkin olen monenlaisia käytännön temppuja opettanut mutta kissa on minulle arvoitus suurelta osalta vieläkin.

Mielestäni kissa ei tee mitään, mistä sille ei ole hyötyä, toisinkuin koira, jolla on jonkinlaista synnynnäistä miellyttämisen halua ihmisen suhteen.

Kokemukseni mukaan luokittelen kanat, kyyhkyt ja kissat samanlaiseen itselliseen kategoriaan.

Yksi asia kissoissa on myös selvinnyt; kissa on erakko, se lei muodosta eikä tarvitse laumaa, toisinkuin koirat, jotka ovat laumaeläimiä. Henkilöön kissa kyllä kiintyy.

Olen myöskin huomannut sen, että aikuinen kissa ei tee mitään turhaan, se vain on. Kissa ei automaattisesti ole esim lintujen saalistaja mutta voi olla tehokas jyrsijöiden saalistaja, esim meidän vanha Mirri.

Reviiritietoinen kissa kyllä näyttää olevan, merkkaa sitä ahkeraan. Tuo kissan puskeminen, sitä olen paljonkin ihmetellyt mutta sekin on selvinnyt, että kissalla on pään alueella hajurauhasia ja näillä se merkkaa myös mm ”oman henkilönsä”, puskemalla tätä jalkoihin.

Paljon näistä kahdesta kissasta olen oppinut, paljon, uskoisin, lienee oppimistakin.

13 vastausta artikkeliin “Havaintoja kissoistani.”

    1. Minultakin Kallelle ja ruokien päälle myös paljon ymmärtävälle vähän myöhässä hyvät joulun toivotukset.
      Kalle aina välillä ottaa puheeksi Tammelan pitäjän, se on meitä yhdistävä paikkakunta. Siellä olen syntynyt ja aina opiskelujeni alkamiseen elellyt, Forssassa oppikoulun käynyt.
      Tammela on luontonsa puolesta Lounais-Hämeessä ainutlaatuinen paikka, pari kansallispuistoa, hienoja erämaajärviä ja komeita harjuja.
      On Kustaa Vaasan perustama Mustialan kartano, Saaren puisto ja rakennukset joissa Erik von Frenkel asustellut, hakkapeliitojen historiakin havisee.

  1. Kyllä kissat on kiehtovia eläimiä ja toisessa lapsuuteni mummulassa niitä oli pari kolme oikein kunnon maatiaista pitämässä hiiret ja muut vastaavat kurissa ja nuhteessa.

    Nykyisin viehättää samalla kadulla asuva mustanpuhuva mirri joka kulkee päivittäin ohi, koirat kulkevat toisella puolella aitaa ja pysähtyvät ajoittain hetkeksi mittailemaan toisiaan, kunnes kissa jatkaa taas kulkuaan.

    No kerran pari mirri on koirien pihassa ollessa päättänyt kokeilla rajoja ja hypannyt aidan päälle, mutta se on liikaa ja lähtö tulee nopeasti, mutta aidan takana saa sitten taas olla ihan rauhassa, mutta valvottuna.

    Ja tuleehan se mirri pihaankin morjestamaan jos koirat eivät ole ulkona, joka on toki verrattain harvinaista.

    Kuten Kalle toteaa, koiran saa tekemään melkein mitä vaan sille luontaisen miellyttämishalun vuoksi, mutta toisaalta kyllä koira tekee myös paljon sellaista, jota sille ei ole opetettu.

    Jos nyt nimeäisin koiruuteni uudelleen niin niistä tulisi Burana 6000 mg:t, siinä määrin Burana 600 mg tehokkaampia kaverit ovat kun yöllä herää särkyihin ja ennen kuin silmät ehtii aueta on jo vähintään toisen kuono siinä käden vieressä
    antamassa helpotusta tahi lohtua, miten vaan.

    Kun nousee ylös niin tuollainen säkäkorkeudeltaan 76-77 cm ja massaltaan 66-68 kg lihasmöntti on muutoin aika tanakka tuki jos ensimmäiset askeleet vähän hakevat suuntaa ja rytmiä.

  2. Koiramme täytti eilen yhdeksän vuotta, lahjaksi ostin pussillisen lihapullia. Se 75 prosenttisesti border collie, loput ehkä setteriä, munat siltä nuorena nilistettiin kasvattajan suosituksesta.
    Luonteeltaan ehkä epäkoiramaisesti se on erakko, hetken antaa kohdalle sattuvan lajitoverin haistella, itsekin hätäisesti nuuskaisee ja sitten poistuu paikalta. Ärähtää jos toinen heittäytyy liian tuttavalliseksi, ketään ei ikinä ole purrut.

    Kaikenkaikkiaan tavattoman viisas niin kuin borderit yleensä, kiltti, perso ja mukavuudenhaluinen, aina pitäisi sitä rapsuttamassa olla.

    Niin sekin vielä että on kaksikielinen, oppinut ruotsin hoitopaikassaan tyttäreni taloudessa.

    No lopulta pääsen kissoihin, naapurissani niitä kaksi mustaa kollia asustaa. Henkensä kaupalla tuppaavat koko ajan jahtaamaan pikkulintuja joita runsaasti useammallakin lintulaudalla ruokin.
    Kun koiramme kissan havaitsee ajaa sen oitis hirveästi haukkuen tontillani kasvavaan vuorimäntyyn, julmasti irvistellen partioi puun juurella kymmenkunta minuuttia ennen kuin arvelee kissan saaneen rangaistuksensa.
    Ja tämä toistuu pari kolme kertaa viikossa.

  3. Meilläkin aikanaan oli koira, kenneliin kuulunut pohjoismaisissa näyttelyissä palkittu susikoira. Se eli kymmenvuotiaaksi, silloin joku, ilmeisesti naapuri palkitsi sen rotanmyrkyllä. Se oli eläinlääkärin loppulausunto.

    Se eläissään huolehti, että tontille ei tullut kissoja, jos tulikin niin kerran loksahti koiran leuat ja kissan sai haudata. Näin tapahtui pari kolme kertaa, kuitenkin tontilla oli parikin kissaa, joihin se ei koskenut. Kerran kissalla oli pentuja samaan aikaan kuin koirallakin, ei ollut sillä väliä kumpia oli koiran syötettävänä, välillä oli molempia. Koira oli kuin itse lempeys omia kissoja kohtaan, samoin lapset saivat tehdä mitä tahansa.

    1. Ennen oli koirat koiria, nyt paljolti lällyttelyn kohteita jopa usein sanotaan että HÄN suvaitsi tänään sitä ja sitä tehdä.
      Kulkukissakantaa kurissa pitäviä yksilöitä nähdään verenhimoisiksi hirviöiksi vaikka sivutoimenaan kissoja imettäisivät.

      Omasta koirastani sanon vielä sen että sisällä ei kissoja ahdista, on kuulemma hoitopaikassa nukkunut talon kissan vieressä.

  4. Ei ole kissoista paljonkaan tietämystä sen verran kuitenkin on että kissa kulkee omia polkujaan
    Koirista on hiukan tietoa niitä kun olen muutaman eloni aikana hoitanut koiralla on suuri tarve miellyttää isäntää taikka emäntäänsä
    Kun sitten olet saanut koiraan sitovan kontaktin sehän seuraa sinua menitpä sitten minne hyvänsä
    Kun sitten haet pentu koiraa anna niiden itse tulla luoksesti toiset jopa istahtaa sun jalkoihisi ja se yleensä kannattaa sitten ottaa omaksi
    Koska se onkin sinut jo valinnut isännäksi itselleen rotuhin en paljonkaan panosta otan sekarotuisen mielummin niissä kun on vähemmän vaivoja
    Tietysti voi sekin joskus pettää harvemmin kuitenkin
    Mutta olipa se lemmikki ihan hyvänsä vaikkapa hevonen ne pitää hoitaa hyvin pelkkä puhe ei siinä riitä terv tepivaari

  5. Kyllä suomi on oikea takapajula, kun katsotaan kotiemme hyöty,-ja lemmikkieläimien näkökulmasta.
    Itsellenkin on tullut muutama tapaus vastaan, joista ilmoitin kunnan eläinlääkärille, jonka vastuulla oli eläinten kaikkinainen hyvinvointi.
    Miehellä oli lampaita, jotka olivat yltä päältä paskan peitossa, vailla raikasta vettä ja ruuasta ei tietoakaan, puiden runkoja järsivät nälkäänsä.Mutta mitään ei tapahtunut ja toiminta jatkui muuttumattomana.
    Kanalasta samanlainen esimerkki toisaalla.
    Ihmettelen suuresti, että kun sitten paljastuu nämä eläinten julma kohtelu ja rääkkääminen, niin vähäksi aikaa laitetaan tekijät vain eläinpitokieltoon ja pian taas tilanne ajautuu entisen kaltaiseksi.
    Jokaisessa kunnassa tulisi olla vakinainen eläinten hyvinvoinnista vastaava henkilö/viranomainen ja valvonnan pitäisi olla jatkuvaa, eläinlääkärit eivät tähän toimeen ole sopivia, koska he ovat jääviä, koska tilat ovat niiden palkanmaksajia.
    Ikuinen eläintenpitokielto kaikille, jotka syyllistyvät eläinrääkkäykseen ja niiden kiduttamiseen.

  6. Kissa saattaa myöskin olla uskomattoman tavoilleen uskollinen. Vanha Mirri tulee pihaan aina vain kahdesta suunnasta, samoin poistuu vastakkaiseen.
    Pikkumirrin postipolkurituaalit ovat aivan omaa luokkaansa. Alkaen tiettyjen paikkojen merkkauksesta, tiettyjen paikkojen raapiminen, postilaatikolle aivan perille tulo, sitä vastoin vanha Mirri jää aina hieman kauemmas laatikolta ja odottelee siinä paluutamme.
    Vanhalla Mirrillä on tietyt paikat, joissa se oleskelee ja makoilee, aina samat.

  7. Eilen illansuussa kävin napsauttamassa ulko-oven lukkoon, en edes ulos mennyt, siitä ovenraosta vain.
    Siirryin takaisin tähän pöytäni ääreen ja samalla huomasin Pikkumirrin tulleen jostain tuolta talon alta. Istahti keskelle pihaa, katseli ympäriinsä ja näin kun naukaisi muutaman kerran.
    Oli ilmeisen hämillään kun oven rapsauksen oli kuullut mutta Äijää ei näkynyt missään. Meni sitten mökkiinsä makoilemaan.

  8. No nyt noin puoli tuntia sitten, vanha Mirri ilmestyi pihaan; lähti luokseni, Pikkumirri siihen väliin, vanha Mirrihän räppäisi nuorukaista nenälle; kait tarkoitti sanoa, että se on minun isäntäni, älä puutu tähän.
    Yllättävän hyvin pärjää kaksi uroskissaa pienessä pihapiirissä; toisaalta, onhan meillä neljä kukkoakin, pärjäävät.

Kommentoi