Meidän Moilanen (kukko) heittäytyi yltiöpäiseksi eilen aamuvarhaisella. Lennähti tuosta vaan humalapehkomme päälle, n 3m korkeuteen ja aloitteli sieltä kajautella aamunavauksiaan.
Tulipa vaan mieleen, että onneksi emme asu kaava-alueella, olisi muuten tullut monelle ”luonnollinen herätys”. No, täällähän tuo Moilanen saa vapaasti kiekuilla kevään muiden äänien sekaan.
Meillä kun nuo kanat elelevät täysin vapaasti; johtuen ilmeisesti siitä kun eräs kyläilijä viime kesänä kysäisi, eivätkö ne lähde pihasta omille teilleen. Mihinkäs ne nyt lähtisivät kun ruokaa ja herkkuja saa pihasta ja kanalakin (yöpymis-/munimispaikka sijaitsee sekin pihassa), siihen vastailin.
Se tuo maatiaiskana on sitten vahvasti laumasidonnainen, jos yhden klanan huomaat, siellä ne muutkin.
Eilisnä päivänä sitten kuoriutui puoli tusinaa untuvikkojakin, keltaisia pieniä untuvapalloja. Ensi syksynä todennäköisesti jo munivatkin .
Tämmöisiä kevätaamutunnelmia meiltä.
Tuossa juurikin huomasin, että punarinnalla on jo lentokykyisiä poikasia. Kyllä se siitä kesäkin tulee.
Onpa mahtava kukko, kyllä kanojen kelpaa kun on tuollainen vartija. Joo, kyllä kesää kohti mennään, ensi viikolle jo lupasi lämpenevää.
Tulipa idea mieleen. Mitähän täällä Pyynikillä tykkäisivät, jos asuntoyhtiöittemme suurelle kaikuvalle sisäpihalle Kalle toisi salaa ison kanalan peräkärryssä, jota kukkolan komistus johtaisi. Minä hoitaisin heinäpaalit ja kanankakkapurkit yöllä maaseudun tuoksuja jäljitellen. Kukko kiekaisi omat aamuvirtensä klo 5.
Vieressä olevan vanhojen asukkaiden ”kontutkotilaiset” varmaan parantuisivat dementioistaan oitis. Ja elämä alkaisi kulkea taas raiteillaan.
Nuoret pelästyisivät, että pommihälytys, ja pakenisivat kellariin. Niin kaukana nuoret ovat maaseudun herätyskelloista.
Sisäpihalla on vielä jäljellä sukkatehtaan vanha punatiilipiippu, jonka latvaan kukko lehahtaisi ja antaisi kieut koko Pyynikille.
Lööppijuttu !
Saattaisi olla enemmänkin kuin lööppijuttu.
Meillä on moniakin nuoria käynyt ihastelemassa kanaparveamme kukkoineen. Tuntuu tosiaankin siltä, että jopa kolmekymppiset ovat aika pihalla tämmöisistä eläjistä.
Onpas komea kukko Kallella. Itsellänikin tekisi mieli pihapiiriin pientä kanalaumaa kukkoineen, ei vaan heru lupaa emännältä. Yritin niinkin että rupesin puhumaan kotisiasta, ajattelin että kun lupaan luopua siitä ajatuksesta tulisi helpommin hyväkyntä kanoille mutta ei toiminut.
Naapurillani tässä viime kesänä kukko tuli niin häijyksi että kävi kiivaasti kaiken kimppuun mikä liikkui, lapset pelkäsivät. Ei auttanut naapurin kuin lopettaa lintu, kyni, paloitteli ja pitkään sitä padassa hautoi ja kertoi erinomaisen burgundinpadan siitä saaneensa. Nyt on hän ottanut myös kymmenkunta viiriäistä, yksi oli päässyt karkuun ja hävinnyt nopeasti luontoon, ei ollu laumasielu se kuten kanat.
Meillä ei häijyä kukkoa ole ollut koskaan niinä vuosina kun meillä noita maatiaisia on ollut.
Silloin kauan sitten kun meillä oli noita tehomunijoita, silloin oli häijynpuoleinen kukkokin. Muutenkin ne olivat sellaisia, ettei vapaaksi niitä pystynyt laskemaan, saattoivat hortoilla minne vain.
Näihin maatiaisiin olen ollut kovinkin tyytyväinen.