Ruskea kastike.

Lie kaikille tuttu vaan minä sitä tein, vuosien jälkeen.

Tein täysin alusta alkaen, ei mitään valmistuotteita lihaliemikuutioita yms.

Valurautapannulle voita ja voin kupliessa lisäsin vehnäjauhoja ja sekoittelin. Annoin jauhojen ruskistua aina siihen asti kun pannulta tuoksahti palamaan alkava vivahdus. Lisäsin vettä pari desiä ja sekoitellen. Kun seos alkoi kuplia, lisää vettä ja jatkoin kunnes kastike oli haluamani juoksevaa.

Sitten lisäsin tomaattilohkoja, paprikalohkoja, iso kynsi valkosipulia ohuina siivuina, tomaattipyrettä ja dijounin sinappia. Maustoin pippurilla ja savusuolalla. Soijakastiketta vielä pieni luraus.

Viimeiseksi lisäsin melkoisen lohkon valion homejuustoa ja keittelin kasaan ja lisäsin savulihakuutioita tarpeellisen määrän.

Ruokaillessa oli Janssonin kiusausta ja tämä teelmykseni kastikkeeksi. Vaimo kiitteli ja maistui se minullekkin

.

12 Replies to “Ruskea kastike.”

  1. Kyllä perinteinen ”mummosoosi” on erinomainen pohja hienostuneemmallekin kastikkeelle tai ihan sellaisenaan suolalla ja pipurilla höystettynä vaikka lihapullien kanssa tai jauhelihakastikkeena (murusoosi).

    Muutoinkin kannattaa opetella muutama peruskastike, kuten juuri ruskeakastike, kermakastike, valkokastike, punaviinikastike ja noiden lisäksi vielä hollandaise, bearnaise ja beurre blanc.

    Tolla setillä pärjää pitkälle vaikka hienommassakin seurassa ja aina voi käyttää mielikuvitusta vivahteiden hakuun.

  2. Oikeastaan Mika, minä en juurikaan hallitse muita kastikkeita kuin tuon ruskean, no, tuo punaviinikastike; kaverini, ammattikokki sanoi; se tehdään siten kuin ruskea kastike, sitten ryypätään keittiössä puoli pulloa punkkua ja sylkäistään ruskeaan kastikkeeseen … ???
    No, kermakastikkeen jotenkin osaan versioineen; muut olen jättänyt jostain syystä opiskelematta.
    Niin se valkokastike, sen Jaakko Kolmonen opetti perin juurin.

    1. Kalle, en minäkään voi sanoa kastikkeita hallitsevani, mutta muutamia olen opetellut, kun jollain tavoin ajattelen kastikkeen olevan se viimeinen silaus herkulliselle ruoalle.

      Toisaalta on niinkin, että hyvällä kastikeella saa oivasti peitettyä jos jokin muu on mennyt vähän pieleen ruokaa laittaessa 😉

  3. Noinhan se punaviini soosi tehdään minä kyllä kaadan suoraan pullosta enkä käytä valkosipulia tavallista sipulia mulla on
    Pitäis vaan käydä Tallinnassa alkaa oleen loppu kaikki viinit vaikka en niitä juokkaan terv tepivaari

    1. Jos ajatellaan ruskeaa kastiketta punaviinikastikkeen pohjana, niin silloin mielestäni tehdään kastike jota voisi kutsua nimellä punaviiniä kastikkeessa, punaviinikastikkeeksi sitä ei voi kuitenkaan kutsua.

      1. Mielestäni, vaikka ammattilainen en ole mutta luulisin, että väittämäsi pitänee paikkansa.
        Ruskea kastike on mielestäni peruskastike ja variaattioita riittänee.
        Sen ruskean kastikkeen peruskaava lienee; voita, ruskistettuja jauhoja, lisää nestettä, haudutusta ja haudutuksen jälkeen lisukkeet.

  4. Minun: ensin voita ja sipuliviipaleita reilusti pannulle. Kun on lähes ruskeaa, hunajaa lusikallinen pannulle sulamaan, joka antaa hyvän aromin. Sitten suurusteena vehnäjauhoa perään hetkeksi. Vettä. Tomaattipyrettä. Lihaliemikuutio, jauhettua mustapippuria. Vielä paistettua pekonia joukkoon, niin avot.

  5. Minä vain aikanaan Kallio-opistossa (Vanamo + Kolmonen) sain sen opin, että ruskeaan kastikkeeseen ei saisi liikaa rasvaa sisällyttää. Perusasia heidän mielestään oli vehnäjauhon ”paahtaminen” ja sitten nestettä lisäten hauduttaminen ja sitten maustaminen, kukin tyylillään. Sitten lihat + vastaavat sekaan, jolloin saadaan tasapainoinen suurus.
    No, mitäpä tästä, jokainen tyyylillään ja jos lopputulos on herkullinen; mikäpä siinä.

    1. Minä en pane itse ruskeakastikkeeseen muuta lihaa kuin korkeintaan ne rapeiksi paahdetut pekonin viipalepalat.
      Kastike on sellaisenaan erinomaista lihapullien tai paistettujen makkaroiden ja perunoiden kanssa.

  6. PS. Jaakko Kolmonen opetti meille kädestä pitäen tuon hunajan käytön paistinpannulla sipulien ruskistamisen lisänä ihan itse kokkaamalla. En ollut ennen sitä hoksannut.

  7. Vähän kaksipiippuinen juttu tuo sipulin ruskistaminen hunajan kanssa, tarkkana saa olla, nimittäin helposti tuo hunaja karamelisoituu (sokeri); kuullottamisessa se varmaan toimii. Kun hunajaa käytän, lisään sen valmiiseen, kypsään tuotteeseen, siis maustan.

  8. Tarkkana saa olla, koska sipuli karamellisoituu ihan ilman hunajaakin ja sehän ruskistunut sipuli on erinomaista ihan sellaisenaankin. Moni unohtaa ripauksen makeutusta muiden mausteiden saadessa ylivallan. Hunaja esimerkiksi korostaa muiden mausteiden vaikutusta

Kommentoi