Sodanjälkeistä historiaa.

Kuten olen joskus kirjoittanutkin; isäni toimi asekätkentäjutussa ja oli jonkin aikaa pidätettynä, vapautettiin sittemmin syytteistä; ei voitu todistaa.

Oheinen asekätkentämitali on isälleni luovutettu em syystä sen ilmestyttyä, se luovutettiin korvauksetta, kuten kaikille osallisille. Kuva on suunniteltu ye eversti Valo Nihtilän lyijykynäluonnoksesta (Katajanokan vankilassa tehty piirros).

 

5 Replies to “Sodanjälkeistä historiaa.”

  1. Katselin noita numismaattisia sivustoja; ei tuo erityisen arvostettu mitali ehkä ole, toisaalta, jos joku sen ehdottomasti haluaa, pätee samoin kuin siniseen ristiin (miekoin), molemmat muuten kassakaapissani.

  2. Olihan se minunkin mielestäni, vieläkin. Tosin virallinen nimi asekätkennälle oli asemateriaalin hajasijoittaminen.
    Tosiasiassa se oli varautumista sissitoimintaan.

  3. Jonkinlaisena ajatusleikkinä voisi kysyä, että paljonkohan näitä aikoinaan kätkettyjä aseita on edelleen syystä tai toisesta ”kätkössä”?

  4. Asiaa olen itsekkin joskus pohdiskellut, tuskin siitä kukaan todellista selvyyttä saa mutta lähin kokemukseni on ollut kun kotitaloni ullakolta löysin ns ”vaneriaskin” täynnä venäläisiä topografikarttoja, en niistä mitään ymmärtänyt mutta kosmoskynällä niihin oli tehty runsaasti merkintöjä.
    Kun kerroin äidille, melko nopeasti häipyivät ”sinne jonnekkin”. Ainut muistoni on isäni sotasaalis Nagant revolveri, joka minulla on vieläkin, tosin luvallisena.
    Luvitin tuon revolverin sotilaspalvelukseni aikana ja sittemmin siviililuville. Entinen puolustusministeri, Jokioisten nimismies, Lasse Äikäs, oli ratkaiseva siviililuvan saantiin.

Kommentoi