Iskihän se lihanhimo aivan aamusta. Painelin Cittariin lihan ostoon. Löytyi Tammisen naudanfilettä; ei kun siitä, 1,4 kg ja poikkileikkauksesta totesin, hyvin marmoroitunutta. Siis pihvinpaistoon. Katkaisin filepätkän, täksi päiväksi ja huomiseksi. Runsaan kolmen sentin siivuja tuli.
Sitten vaan ryytimaasta timjamia ja rosmariinia mausteeksi.
Höyrykattilaan tilliä, parsakaalia, uutta perunaa ja ripaus voita ja kypsymään.
Paksulle valurautapannulle loraus oliiviöljyä ja sen lämmettyä lisäsin voita.
Kun voin kuplinta loppui, pihvit pannulle; kolme minuuttia/puoli ja sitten mustapippuria, savusuolaa ja valkosipulirouhetta pihvin pintaan.
20 minuuttia ja ruoka oli valmis.
Ruokaa voi tehdä yksinkertaisin menetelmin ja saada silti oikein maittavaa ruokaa; näin tuon olen elämäni varrella oppinut + hyvät opettajat.
Muistan aikanaan Helsingissä asuessani, olimme vaimon kanssa syömässä eräässä hyvässä pihviravintolassa, pöytään tuotiin sellaiset sahalaitaiset veitset, kysäisin tarjoilijalta; ovatko pihvit teillä noin sitkeitä? Tarjoilijan katse oli paljonpuhuva.
Jos vähän kehaisen; meidän keittiössä ei noita sahalaitaisia pihviveitsiä ole koskaan tarvittu.
Pihvin paisto muuten ei ole mitään salatiedettä, siinä vallitsevat vain muutamat tosiasiat, ne kun opettelee, aina hyviä ja mureita pihvejä.
Ei gourmetista puuttunut kuin liraus hyvää konjakkia pannulle pihvien päälle ja tulitikun raapaisu !
Minä en henkilökohtaisesti tuosta flambeerauksesta perusta, toisaalta, onhan se näyttävä show tarjoilun ohessa.
Suosittelisin muuten paistetun sekä uunissa haudutetun liharuuan kanssa noita kokonaisia rosmariinin ja timjamin oksien käyttöä. Ne antavat hienostunutta makua ruokaan, kuten öljykasvit yleensäkkin; kalaankin sopivat.