Kielipolitiikan viikkokatsaus

Kulunut viikko oli varsin mielenkiintoinen kielipolitiikan näkökulmasta.

Yleisradio uutisoi näyttävästi Suomen kieltenopettajien ammattiyhdistysliikkeen puheenjohtajan haastattelun, jossa ties monennenko kerran valitettiin koululaisten ja opiskelijoiden kielivalintojen suppeutta.

Syylliseksi mediassa esitetään usein ”englannin kielen ylivaltaa”, mutta ongelman todellista syytä ei uskalleta sanoa ääneen.

Kielivalintojen suurin este on ruotsin kielen ylivalta. Ruotsin kieli on nimittäin ainoa pakollinen kieli alakoulusta yliopistoon. Pakko on absoluuttinen.

Pakkoruotsia on totuttu pitämään koululaisten ja opiskelijoiden kokemana pakkona, mutta se on laajempi rakenteellinen ongelma.

Myös kunnilla on pakkoruotsi. Kuntien pakkoruotsi tarkoittaa sitä, että valtio vaatii kuntia järjestämään ruotsin opintoja ja pakottamaan koululaiset ruotsin tunneille. Ilman valtion asettamaa pakkoa kunnat voisivat tarjota sellaisia kieliä, joita kuntalaiset haluavat opiskella.

Tampere on eräänlainen edelläkävijä kieliopintojen järjestämisessä. Varsin moni oppilas valitsee jonkin muun A-kielen englannin lisäksi.

Tampere on sikälikin mielenkiintoinen kaupunki, että tamperelaisten tekemien kielivalintojen pohjalta voidaan epäsuorasti päätellä, mitkä kielet ovat aidosti suosittuja ja kiinnostavia.

Englannin valitsi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi 2/3 ekaluokkalaisista, saksan kielen 18 %,ranskaa ja espanjaakin valittiin jonkin verran.

Kaikkein mielenkiintoisin oli ruotsin kielen suosio. Vain 0,3 % valitsi ruotsin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi A1-kielen valinnassa.

99,7 % tamperelaisista ekaluokkalaisista ei siis valinnut ruotsia, vaikka kunta ruotsia tarjosi yhtenä vaihtoehtona seitsemän kielen joukossa.

Onko ruotsin suosio siis vain 0,3% Tampereella?

Helmikuussa on vielä tulossa vapaaehtoisen A2-kielen valinta, joten vasta näiden valintojen jälkeen voidaan arvioida, mikä ruotsin kielen todellinen suosio on. Koko Suomessa pitkän A-ruotsin on omasta tahdostaan valinnut vajaat 10% kaikista koululaisista. Ruotsista aidosti kiinnostuneita lienee siis noin 10% koululaisista.

Tämä on hyvä pitää mielessä,kun hallitus suunnittelee kaikille pakollisten ruotsin tuntien määrän lisäämistä peruskoulussa.

Ruotsin kielen todellinen suosio voidaan mitata ainoastaan muuttamalla ruotsin kieli vapaasti valittavaksi. Vasta silloin nähdään lopullinen suosio,

Mikä on blogistien arvio ruotsin kielen todellisesta suosiosta?

Onko se 10, 20 vai 50%, jos jokaisen on pakko lukea kahta kieltä äidinkielen lisäksi ja kielen saa kaikissa oloissa valita vapaasti seitsemän eri kielen joukosta? Nyt englanti, saksa, ranska, espanja, venäjä, kiina, ruotsi

HUOM: Otetaan oletusarvoksi se, että mimimiryhmäkokoja ei ole eli opetusta voidaan järjestää jopa yhdelle kielen valinneelle oppilaalle.

Mikä olisi kielivalintojen lopputulema?  Prosentteina yläasteen 7-luokan oppilaista?

Oma arvio: Englanti 100%, saksa 25%, espanja 25%, ranska 15%, venäjä 10%, ruotsi 15% kiina 5%, vapautetut 5%. Kyseessä siis A1-, A2 ja B1-laajuudet.

Viikon muita tapahtumia: Tutkiva ryhmämme jatkoi ruotsin kielen pakollisuuden kannattajien haastatteluja. Tuloksista tiedotamme myöhemmin. Olemme käynnistäneet tutkimusprojektin, jonka tarkoituksena on ymmärtää, miksi joku kannattaa ruotsin kielen pakollisuutta, vaikka valinnanvapaus ei estä ketään lukemasta ruotsia valinnaisena kielenä.

Saamelaisten kansallispäivää vietettiin 6.2. Saamelaisten osalta ongelmat ovat huomattavasti laajempia kuin pelkkä kielikysymys,

Poliitikot päättävät sekä suomalaisten että saamelaisten päiden yli meidän asioistamme, kuuntelematta ja huomioimatta meidän mielipiteitämme .
Saamelaisten osalta tämä koskee useita aihealueita, suomenkielisten osalta kielipolitiikkaa ja kielikoulutuspolitiikkaa.

Meidän mielipiteitämme ei kuunnella eikä meidän etuamme huomioida.

Piristävä poikkeus tosin oli perussuomalaisten toissa viikolla julkaisema kulttuuripoliittinen ohjelma, joka korosti suomen kielen asemaa.

Toivottavasti muutkin puolueet tästä esimerkistä rohkaistuneina ottavat suomen kielen asian ajettavakseen. Tähän asti muiden puolueiden ohjelmat ovat keskittyneet ruotsin kielen aseman varjelemiseen.

 

 

 

 

11 Replies to “Kielipolitiikan viikkokatsaus”

  1. Kyllä se niin voi olla. Englannista sen verran, että se kyllä melkeinpä kannattaa valita ykköskieleksi, koska maailmalla sillä pärjää joka paikassa. Jos ottaa vaikka saksan niin voi voi.

    Jahka tekoäly kehittyy niin kielten opiskelukin varmaan muuttuu, kun Google kääntäjän tapaiset ohjelmat alkavat toimia paremmin. Kommunikointi hoitunee kuulokemikrofoni päässä monella kielellä.

    1. Viisainta:
      – kaikille A1-englanti (muutot ei olisi ongelma, lukujärjestykset helpottuisivat, ei virhevalintoja eli liian vaikeita A1-kieliä…)
      – halukkaille valinnainen A2 (voi katketa muutossa, mutta kaikki halukkaat samassa valinnassa, näin syntyisi eniten ryhmiä)
      – B1 valinnainen yläkoulun alussa (heikosti sujunut A2 voitaisiin aloittaa alusta, yhtenä vahtoehtona ”lisää suomea”)

  2. Saame pitää määrittää perustuslaissa kansalliskieleksi, koska se on Suomen alkuperäiskieli.
    Saamenkieliä on kolme, mutta ei se mitään. Jos RKP on sitä mieltä, että kansalliskielten opiskelun tulee olla pakollista, niin opiskelloot.

    RKP on yllytellyt saamelaisia etnonationalisteja pitämään puoliaan. RKP:lla on ollut saamelaisia ehdokaslistoillaan, joten heillä tuskin on mitään sitä vastaan, että saame määritetään kansalliskieleksi. Tämä määrittely on hyvä tehdä siksikin, etteivät muut kieliryhmät, kuin nämä kolme, edellytä kielelleen yhtä mekittävää asemaa.

  3. Avainkysymys: Kuinka suuri osa valitsee lspsilleen ruotsin, sitten kun korkeakoulututkintojen ”virkaruotsi” ei enää ole pakollinen?

    Tuskin monikaan perhe.

    Ruotsin ystävät tekisivät viisaasti keskittyessään niihin (lapsiin tai aikuisiin), jotka haluavat oppia ruotsia, ja kehittelisivät näille tapoja oppia niin hyvää ruotsia kuin mahdollista…

  4. Niin, taikka sitten suomenruotsia.

    Suomenruotsalaiset ovat yli kymmenen vuotta yrittäneet saada kielelleen vähemmistökielioikeuksia Ruotsissa, mtta eivät ole onnistuneet.
    Ruotsin radio lähettää vähän suomekielistä ja meänkielistä ohjelmaa, mitta tuskin suomenruotsalaista. Tilanne saattaisi muuttua, jos Ahvenanmaa myytäisiin Ruotsille, mutta eihän tanskavoittoisella skoonellakaan ole vähemmistökieliasemaa.

  5. Suomenruotsi olisi kai alkuperäisempää ruotsia kuin ruotsalainen verdio, joka on muuttunut sangen teennäiseksi lässytykseksi.

Kommentoi