Olin jotain 14v, kun tykkäsin rakennella kaikenlaista, elektroniikasta ja sähköstä.
Sain kavereilta ilmaiseksi epäkuntoon menneitä kasettisoittimia.
Korjasin niitä, myin ne, joillekin toisille kavereilleni tai tutuille.
Yhden pidin itselläni.
Muistan hyvin, kun olin ostanut Nazarethin Loud n proud kasetin.
Kuuntelin sitä aina vaan uudelleen ja uudelleen. Joskus, joskus hyvin harvoin nauha alkoi mennä sotkulle koneessa. Varovaisesti otin kasetin pois koneesta , maltillisesti nauhan sain pois koneesta, kelasin sormin takaisin kasettiin, ja jatkoin kuuntelemista.
Muistan, kun Tesoman kaverit tykkäsivät Nazarethista myös. Kerrostalon alakerrat oli nuorille monesti pieneen hintaan vuokrattu ikäänkuin kämpäksi, jossa hengailimme.
Itse en enää asunut Tesomalla (asuin Takahuhdissa Linnankadulla), mutta kaverit jäivät, joita kävin tapaamassa niin usein kuin se oli mahdollista.
Olin kiinnostunut elektroniikasta, ja siksi hain ammattikouluun tv ja radio asentajaksi, mutta en päässyt. Jäi 2:sta pisteestä kiinni, etten olisi päässyt. Silloin oli ammattikouluun pääsykokeet, ainakin vuonna 1975.
Hakemukseen en laittanut kuin yhden ainoa vaihtoehdon, eli TV ja radio asentajaksi, mutta Tampereen ammattikoulu Pyynikillä laittoi minut levyseppähitsaaja linjalle.
Pyynikin kansalaiskoulussa ollessani kävimme tutustumiskäynnillä tuossa ammattikoulussa ja sanoin kavereille, että kun olimme käyneet Levyseppähitsaaja pajalla, koneistamossa ja valimossa, että näihin en sitten kyllä suurin surminkaan tule menemään.
Niin vain kävi, että minut laitettiin levyseppähitsaaja linjalle.
Kävin silloiselle rehtorille, Hämäläläiselle (mikkihiiri) ihan rohkeasti valittamassa, etten halua levyseppähitsaaja linjalle.
Mikkihiiri, eh… Hämäläinen sanoi, että mitäs, levyseppähitsaaja on arvostettu ammatti, hyvä palkkainen, ei ne mersua huonommalla autolla ajele….
Minua kiinnosti työ jota teen, enemmän kuin mersu, jolla en edes halua ajaa.
Motivaatio loppui siihen, kun jouduin levyseppähitsaaja linjalle.
Koulu meni perseelleen, ja päivääkään en ole alan töitä tehnyt, eikä niitä ollut edes tarjollakaan.
Tosin työttömänäkään en ole vasten tahtoani ollut päivääkään.
Osaamista on ollut eri alojen yrittäjänä, ja vieraallakin olen ollut kokeilemassa. Jossa järjen käyttö olisi ollut suotavaa ja toivottavaa, muillekin kuin minulle. Korkeakoulussakin olin ollut, peräti atk opettajana, keittiön kautta. Tietokoneita rakentelin iltaisin ja viikonloppuisin. Paloin pahasti loppuun.
Nooh…sellaista sattuu paremmissakin piireissä.
Olen aina ollut utelias, ja asenne kaikkea kohtaan, ”jos ihminen on sen rakentanut minä voi sen itseasiassa korjata jos tarvii”.
Olen tykännyt osata kaikkea ja opiskella aina uutta.
Siksi kai minusta tuli sellainen, että missään en ole hyvä, mutta osaan kaikenlaista.
Mitään opetusta tai ”no pasaran” meininkiä on turha hakea tästä jutusta. Tämä on puhtaasti minun omaa ajankuvaa, omasta elämästäni.
Välillä teen vääriä valintoja ja ratkaisuja, jotka harmittavat jälkeenpäin, mutta ovat olleet silloisia ratkaisuja joihin ajauduin tai päädyin, kun muutakaan en keksinyt.
Minä uskon kohtaloon ja se on Markku sinulle kuvailemasi kortit jakanut ja uskon että ne ovat kohdallasi olleet hyvät kortit.
Tosi on.
Kiitos Arvi, kauniista sanoistasi. Minulle on aika hyvät kortit tulleet, ja haluan jakaa hyviä kortteja muillekin.
Markku, kun sanot että haluat jakaa hyviä kortteja muillekkin, niin se osoittaa että sinulla on sydän paikallaan.
niin…toivottavasti.
Näpertely on ihan hyvä harrastus. En itse oikein elektroniikan korjaamista paljoa tee, mutta tietotekniikan kunnostaminen on yhä mukana. En tahdo mitään heittää pois ellei ole aivan viimeinen optio.
Varmaan vähän samaa fiilistä meillä.
Minä päädyin sähköalalle, kun tuolloinen ystäväni, Raul Reiman, sitä minulle suositteli.
Isompi into vaan pääsi kuitenkin hiipumaan. Enkä enää opettele uutta ammattiakaan, kun olen jo eläkkeellä.
Reimankin kärsi masennuksista. Ranteissa oli jäljet ajoilta, jolloin oli 16-vuotiaana ollut tulossa isäksi. Presidentin luvalla meni naimisiin. Vuonna 1988 kuulin radiosta hänen kuolemastaan.
Reimanin tuotanto huokuu melankoliaa. Pohdiskeli vissiin liikaa. Menestyvä sanoittaja oli loppuun asti. Miten olisi käynyt, jos olisi aikoinaan jatkanut sähkön masentamista Toijalassa?
Vähän samaa on mulla, tykkään myös korjailla tai ainakin yrittää korjata kaikennäköistä. Elektroniikkaa on tullut kokeiltua ihan pikkusen, pienen radiolähettimen juotin joskus kasaan komponenteista. Ennen internetiä harrastin ulkomaisten radioasemien kuuntelua eli nk DX- kuuntelua, siihen tarvittiin radio jossa oli lyhytaallot ja lanka-antenni. Tietokoneiden tultua niiden kokoaminen tuli myös tutuksi. Kaikki alkoi rikki menneestä CD-asemasta jonka vaihdoin mutta lopulta kasasin koko koneen käytetyistä ja uusista osista. Hyvin toimi kunnes jäi liian tehottomaksi tehoiltaan. Nykyisin en enää viitsi kun en käytä pöytäkonetta. Mutta projekteja pitää olla ja seuraava voisi olla parempi aurinkosähkö järjestelmä mökille.