Meillä oli/on unelma

Kokoonnuimme viime Lauantaina 3.11-18 Hermannin kerholle ajatuksena luoda demokraattinen kansaliike nykymenoa vastaan.

Olimme pohjustaneet tapaamista useilla kokouksilla esim. Tampereella.

Tarkoituksena on koota erilaisia ihmisiä ja järjestöjä (SKDL:n tapaan) yhteiseen järjestöön, vaaliyhteistyöhön.

Jari Heinonen alusti minkälaisia yhteistyöjärjestöjä on Euroopassa monissa maissa.

Hannu Tiainen alusti kokemuksia Kihniön suunnalla, todistaen toiminnan tuloksellisuutta päästen valtuustoon.

Sitten odotin Männikön Heikin alustavan Helsingin kokemuksia, tehtyä ja tekemättömiä, virheitä ym.

Sitten olisin odottanut miten mahdollinen demokraattinen liike koottaisiin, millä keinoilla.

Miten jo olemassa olevilla voimilla tulemme osallistumaan esimerkiksi tuleviin eduskuntavaaleihin, sekä EU vaaleihin. Halusin kuulla vaihtoehdoista ja taktiikoista.

Halusin kuulla mitä ja miten menemme eteenpäin.

Saimme kuulla aivan jotain muuta, ja siksi osa kimpaantuneena häippäsi paikalta.

Keskustelua on käyty kiivaana täällä kansanrintama uusliberalismia vastaan facebook ryhmässä.

Hyvä niin, sillä missään muualla ei avointa tärkeätä keskustelua käydä, ei niin missään.

Männikön puhe ei ollut huono tai väärä, mutta aivan väärässä paikassa pidetty, väärään aikaan ja aivan väärille ihmisille.

Meillä ei ole paljon aikaa, enkä itsekään halua enää haaskata aikaa.

 

Politiikkaa ja ideologia ovat eri asioita vaikka kommunisteilla kulkevatkin käsi kädessä.

Kommunistit eivät juurikaan ole mukana päivän politiikassa tänä päivänä.

Vaikka juuri se olisi tärkeintä.

Männikkö sanoi jossain vaiheessa, että eikö minulle Moskovan koulussa opetettu?

Kyllä opetettiin, tunnistamaan kaavamainen ajattelu, ja torjumaan sitä.

Siltikin, vaikka Neuvostoliitossakin kaavamaista ajattelua oli yllin kyllin.

Koulussa opiskeltiin Marxismi-Leninismiä, ja korostettiin luovaa ajattelua, kaavamaisuuden sijaan.

Marxismi-Leninismi on teoria, joka antaa eväät ymmärtää, lukea- ja toimia kapitalismissa, tilanteen mukaan.

 

SKP:n Tampereen piirikomiteassa jo vuosia sitten törmäsin ongelmiin ja sanoin kokouksissa istumisesta.

Kokousten pitää olla aina toiminnan organisoimista, ei itse toimintaa.

Tämä opetettiin myös Moskovassa. Sain Tampereen osan kommunisteja vihat päälleni.

Piirikomiteassa haukuttiin kapitalismia, ja kuinka se meitä lyö, ihan kuin me ei sitä tiedettäisi muutenkin.

 

Jotta me saamme mukaan ihmisiä toimintaan, on meidän kuunneltava herkällä ja tarkalla korvalla, eikä heti ensimmäiseksi lähdettävä luennoimaan.

Sillä vain karkotetaan heti kättelyssä ihmisiä pois, jotka voisivat olla kiinnostuneita toimia paremman huomisen puolesta.

 

Toiminta, siinä on nykypäivän ydin, mutta miten, siinä toinen.

Kautta koko työväenliikkeen historian, tietoisuus on työväellä kasvanut toiminnan kautta: lakot, mielenosoitukset ym.

Siitä syntyy tietoisuus luokka-asemasta, kiinnostus työväenliikettä kohtaan ja itsensä sivistäminen ja jopa liittymineen kommunistien toimintaan mukaan, ja saada tietää enemmän. Se tapahtuu toiminnan kautta.

Puhun nyt työväestä, en sivistyneistöstä, vaikka monin osin aktivointi tapahtuu samoin periaattein.

Sivistyneistö ei tee vallankumousta yksin, ei sitä tee kommunistitkaan, vaan sen tekee työväki, kommunistit ja sivistyneistö yhdessä.

Mutta miten me voimme toimia yhdessä on pitkä prosessi, eikä se tapahdu lyömällä Marxismi-Leninismillä päähän.

Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan.

On mietittävä mikä meitä yhdistää, eikä sitä mikä meitä erottaa. Siitä alkaa uuden työväen, työväenliikkeen ja kommunistien uusi nousu.

 

Neuvostoliitto hajotettiin, koko sosialistinen leiri hajotettiin.

Jotain meni pieleen, jotain tehtiin väärin. Kommunistit olivat johtavassa roolissa.

Miksi kommunistiset puolueet olivat niin heikkoja kuin olivat?

Miksi pitää jatkaa kansallisissa kommunistissa puolueissa ja liikkeissä samaa vanhaa, joka ei voi toimia vanhalta pohjalta?

Kapitalismi on dynaaminen, ja menee eteenpäin vääjäämättä.

Se ei missään nimessä mätäne ja hajoa, vaan muuttaa suuntaansa, korjaa virheitään, joka päivä.

Silti se on kapitalismia, jonka tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen.  Se on vanhaa eikä edistyksellistä, mutta se toimii silti, eikä kaadu itsestään.

 

Meidän on kommunistisena liikkeenä tavallaan palattava taaksepäin, suunnattava katseet Leniniin, mitä hän sanoi, ja mitkä ovat olleet hänen kokemuksensa. Siitä me voimme luoda katseet kapitalismin yli, tulevaisuuteen.

 

Kommunistinen liike on täällä hetkellä hukassa, vailla suuntaa.

Näperrellään vasemmistolaisten pikkuasioiden parissa, kuten feminismi ja sukupuolinen tasa-arvokysymykset.

Se on lähinnä poliittista masturbointia, tekee itselle mukavaa mutta ei johda mihinkään.

Siksi lopuksi sanon, että olisi erittäin tärkeää lotkauttaa korvansa Jari Halosen suuntaan: ”puhdasta paskaa, että meinaa oksennus tulla”, kertoo aika paljon mitä ja miten me kommunistit kykenemme tekemään yhtään mitään politiikkaa…

Peiliin katsomisten paikka hyvät toverit.

 

Meillä on kokemusta ja eteenpäinkin on menty. Hannu Tiainen on oiva esimerkki, Marko Niemi toinen. Meillä on osaamista kuten Jari Heinonen joka oli pitkään Tampereen kaupungin valtuustossa, professorismiehiä lisäksi jolla on tietoa ja taitoa saada yhteyksiä ja yhdistää, poliittinen virtuoosi, joka osaa lisäksi puhua niin että tulee ymmärretyksi.

 

Suunta on vain yksi: eteenpäin!!!!!!!

 

 

 

 

Markku Huhtala, Lempäälä

Tänään en kirjoita mitään!

En halua kirjoittaa Sipilän pölvästiporvarioikeistohallituksesta.

En halua muistella vanhoja, jolloin vasemmistohallitus, demarit ja vasemmistoliitto on koheltanut likimain Sipilän hallituksen malliin.

En halua kirjoittaa, kuinka paha olla on kansalla, joka ei enää usko kehenkään, joista liki puolet on luovuttanut, eikä äänestä ketään.

En halua kirjoittaa kommunistisen liikkeen hajanaisuudesta, enkä heidän ymmärtämättömyyttään käsittää päivän politiikkaa, joka verhotaan työväelle täysin käsittämättömiin käsitteisiin kuten feminismi ja sukupuolinen tasa-arvo, joilla ei kansan tukea tule eikä saa, saati että lyödään työväkeä päähän käsitteillä joita he eivät ymmärrä tai ovat täysin vieraita, tai peräti marxismi-leninismillä.

En halua kirjoittaa valtamedian vastuuttomuudesta, ja kyvystä erottaa tiedonvälitys propagandasta.

En halua kirjoittaa radionkin ohjelmatarjonnasta, jossa tulee huonoa musiikkia ja propagandaa.

En sen paremmin TV:kään samasta huonosta tarjonnasta, jossa itselle on tullut paha mieli maksaa todella huonosta ohjelmatarjonnasta.

En kirjoita kuinka harmittaa USA:n elokuvien ja sarjojen huonoudesta ja niiden ylitarjonnasta.

En kirjoita siitäkään, kuinka poliitikot valehtelevat, niin että korvat heiluu ja nenä kasvaa, meidän tavallisten ihmisten laiskuudesta, tai että työnantajapuoli tarvitsee irtisanomissuojan lisä heikennyksiä.

En siitäkään, jos tämä työväenliike hyväksyy, on seuraavana suurempien yritysten irtisanomissuojan heikennykset.

En siitäkään halua puhua, että kiusalliset työväen puolustajat irtisanotaan ensin, vaikka niinhän nytkin jo tehdään.

En halua puhua tänään siitäkään, miten hallitus muka toimillaan on lisännyt työllisyyttä, vaikka hallitus on nimenomaan haitannut Suomen talous- ja työllisyyden kasvua omilla toimillaan, ja että työllisyys on riippumaton hallituksesta ja sen toimista, koskapa kun vienti vetää, johtuu se kysynnästä maailmalla, eikä Suomen hallituksen toimista.

En siis halua tänään kirjoittaa mitään.

Haluan olla rauhassa, siltikin, vaikka Nato uhkaa maailman rauhaa, jota USA johtaa.

En halua kirjoittaa tänään pakolaisista, joita Naton sotajoukot tekee yhä lisää.

En halua kirjoittaa sodan uhasta, jota Nato joukkoineen yhä lisää.

En halua kirjoittaa sotateollisuudesta, joka tekee rahaa sodalla ja sen uhalla, joka saa aina rahaa, niin kauan kuin on ihmiselämää maapallolla.

Tänään en kirjoita mitään. En kapitalismistakaan, joka elää vain kasvusta ja voitoista, ja jota ei lopulta kiinnosta maailman hukkumisesta paskaan, paitsi jos se tuo lisää voittoja.

En kirjoita sairaista ja köyhistä, en työläisistä, jotka raataa palkkansa eteen pysyäkseen hengissä ja uusintaakseen työvoimansa, enkä yksityisten voittoa tavoittelevien hoiva-alojen saalistajista, sairaaloiden, terveydenhuollon yksityisten kapitalistien, joille ihmisen terveys on vain rahantekoväline.

Niin, en tänään kirjoita yhtään mitään, kun ei kiinnosta…

 

T: Markku Huhtala, Lempäälä

 

SKP voi olla hyvä puolue

Sain käsiini uuden Tiekkarin, ja tietenkin luin sen innolla. Numero on 27/2018.

En tietenkään ole ehtinyt kaikkea lukea, mutta pääkirjoitus aina on mielenkiintoinen, joka on Petran, puoli vartalokuvalla varustettu.

Se on hyvä pääkirjoitus, koskapa se koskettaa työväenliikettä, sekä hallitusta joka työläisiä kyykyttää.

Suomenkieltä, johon on helppo yhtyä.

Toinen vielä mielenkiintoisempi kirjoitus on Marko Niemen tekemä haastattelu Miguel Lopezista.

Sivuilla 16-17.

Keskityn siihen ja vieläpä sen loppuosioon väliotsikolla ”kevään 2019 eduskuntavaalit”.

Lopez antaa tulla sitä tekstiä jota itsekin olen viljellyt jo vuosia, tai Tiainen…kuinka vaan.

Meidän on uskottava aatteeseemme, on elämän ja kuoleman kysymys kommunistisessa liikkeessä.

Puolueessa on kyettävä terveeseen itsekritiikkiin, on toinen yhtä tärkeä kysymys, jota ei puolueessamme ole, sanoisinko ollenkaan.

Erottua muista puolueista on kolmas kysymys joka pitää mielestäni sisällään puolueemme linjaukset feminismistä ja sukupuolisesta tasa-arvosta, jotka ovat liiaksi samankaltaisia muiden vasemmistolaisina pitävien puolueiden kanssa: vihreät, demarit ja vasemmistoliitto.

Mutta myös kokoomus on ollut hyvin aktiivinen tuodessaan feminismiä ja sukupuolista tasa-arvoa omissa tunnuksissaan, ei herätä työtätekevää kansaa vaaliuurnille, ainakaan kommunisteja äänestämään.

Samankaltaisuus muihin puolueisiin, samanlaisine teemoineen on siis SKP:n haitta.

Neljäs tärkeä asia on retoriikka, minkälaisia sanoja viestinnässämme käytämme.

Kommunisteilla on oma käsitteellinen ja teoreettinen sanastonsa, joiden käyttö omissa ympyröissämme on perusteltua, mutta kansalle on kyettävä puhumaan ja kirjoittamaan selkeästi ja ymmärrettävästi…muuten ihmiset juoksevat KARKUUN!!!!!

Viides asia on: Puolueen pitäisi pyrkiä kuuntelemaan heitä, jotka paikallisesti omissa kunnissaan onnistuneet ja kyenneet saamaan kansan tuen näkemystensä taakse, heillä on avaimet siihen miten vaaleissa menestytään.

Muutos vastarinnan sijaan puolueessa pitäisi ennakkoluulottomasti lähteä luomaan uudenlaista toimintakulttuuria.

– Meidän keskeisiä tehtäviä on herätellä passiivisuuden unesta.

– Puolueen on annettava itsestään iloinen ja räväkkä kuva.

– Myös valmiit konkreettisiin tekoihin

 

Miksi sinä olet kommunisti?

-Mielikuvat voitoiksi.

-Horjutettava perinteisten puolueiden valta-asemaa.

 

Tässä siis kiteytetysti se mistä olemme puhuneet jo vuosia, mitä Lopez tuo esiin.

 

Kaikki on juuri sitä mitä pitääkin, olen samaa mieltä. Mutta miksi me emme etene vaan taannumme?

Mitä teemme väärin, mitä pitäisi tehdä toisin?

Siitä Lopez puhuu ja kysyy.

 

Miksi puolueestamme karkottuu ja peräti karkotetaan aitoja ja rehellisiä kommunisteja?

Miksi emme ymmärrä edes toisiamme, saati työväkeä?

Miksi emme suvaitse, emmekä kykene yhteistyöhön, edes ihan omien kanssa saati muiden?

Miksi niin helposti leimataan kommunisti täysin väärin, jopa fasistiksi?

Meidän kommunistien pitäisi yhdistää, eikä hajottaa.

Aina ja kaikkialla. Se on meidän kommunistien tehtävä.

Yhdistää.

Kommunisti tarkoittaa yhteisöllinen.

Meidän kommunistien pitäisi taitaa luova ajattelu. Se kumpuaa sekä teoriastamme, että kokemuksesta, tiedosta ja taidosta.

Porvarit joka ainoa päivä analysoi, sitä samaa meidänkin olisi tehtävä.

Vastakkainasettelu ei ole ohi vaan kärjistyy. Luokkataistelu kiihtyy kiihtymistään, mutta missä on kommunisti?

Petran pääkirjoitus on hyvä, johon on hyvä päättää juttuni.

Sota ei koskaan ole vaihtoehto, tai väkivalta ylipäätään. Me kommunistit olemme suvaitsevia, mutta emme hyväksy väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä.

Jotta voimme sanoa olevamme osa työväenliikettä, meidän on oltava osa sitä.

Lopuksi, eduskuntavaalit ovat jo täydessä käynnissä. Ehdokasasettelu on jo täydessä käynnissä.

Mikä on kommunistien tilanne?

Jos vaaliturnee ei ole vielä täydessä käynnissä, olemme jo ihan liian myöhässä.

Pariviikkoa ennen vaaleja, keskittyen vaalimökeille, on liian myöhäistä.

Vaalimökeillä viimeistellään tehtyä vaalityötä, eikä vaalityötä voi alkaa vasta vaalimökeillä.

UGH, olen puhunut

Markku Huhtala, Lempäälä

 

 

 

Diggaan Petteri Orpoa

Hän sanoi kaiken sen, mitä kokoomus ajaa ja mikä on heidän arvomaailmansa.

Suoraan ja mutkitta. Oikeistolainen kokoomusporvari.

Puhui Suomen kieltä Suomalaisille, ei kosiskellut kuin omaa potentiaalista äänestäjäkuntaansa, keskiluokkaa. Köyhille ei edes yritetty jättää mitään.

Verotus on ollut ja on edelleenkin oikeiston hellimä ajatus, eli tuloveron kevennys ja verotuksen painopiste kulutukseen.

Toki valveutunut kansalainen käsittää hyvin, että kyse on tasa-veromallista, jossa verotus siirretään kulutukseen, jossa pienituloinen maksaa eniten ja suurituloinen vähiten.

Vasemmisto sai huutia Orpon haastattelussa. Aamulehti 30.9-18 sivu 16/uutiset.

Me Vasemmisto enemmänkin ajamme progressiivista veromallia, jossa verotetaan maksukyvyn mukaan, eli oikeudenmukaisemmin.

Oikeisto lähtee ylipäätään siitä, että suurituloisten verotusta kevennetään ja siirretään verotus kulutukseen.

Väärin ja epäoikeudenmukaistahan se on, mutta eihän porvarit niin ajattele.

Orpo korostaa yksilökeskeisyyttä, joka meissä Suomalaisissa on muka  kuin sisäänrakennettuna. Näinhän asia ei ole.

Suomalainen tavallinen, keskiverto työläinen välittää, itsensä lisäksi muistakin.

Keskiverto Suomalainen maksaa mieluusti veronsa, jos se menee yhteiseen hyvään omaan yhteiskuntaamme, yhteiseksi hyväksi.

Kokoomus kosiskelee keskiluokkaa, kun varsinaisia kapitalisteja on kovin vähän.

Perinteisiä kosiskelun kohteita Orpo mainitsee sairaanhoitajat, poliisit, lastentarhaopettajat, esimerkkinä.

Mainitsee ja alleviivaa, että Kokoomus pitää huolta ihmisistä.

Mitenkään ei huolta pidetä ei ihmisistä eikä yhteiskunnasta korostamalla yksilökeskeisyyttä, jota Orpo korostaa.

Ei sitenkään, että kaikkein pienituloisimmat maksaisivat eniten veroja ja maksuja palveluista.

Kokoomus on suurpääomien eduspuolue, siitä ei päästä mihinkään.

Mutta se ei onnistu jos ei saada kansanjoukkoja taakseen tukemaan Suomen kansan- ja heidän etujen vastaista politiikkaa.

Kapitalisteja lukuun ottamatta on oman edun vastaista kannattajaa ja äänestää kokoomusta.

Mutta, mutta…kokoomus mielestäni on likimain ainut puolue Suomessa joka on liki rehellisin puolue.

Orpo tuo Suomenkielellä varsin selvästi kokoomuksen tavoitteet, joihin olisi varsin helppo vasemmiston puuttua ja tarttua.

Vasemmiston olisi varsin helppoa tuoda oma, varsin vasemmistolainen ohjelma, joka olisi radikaali, vaihtoehtoinen, kansantajuinen.

Feminismin ja sukupuolisen tasa-arvon kysymykset on jo oikeisto ottanut haltuunsa ja tuonut omalle agendalleen.

Siksi minusta olisi aika palata tavallisen kansan, työväen ja vähäväkisen, vähävaraisen kansan pariin ja puhua heidän kielellään heille.

Me ihmiset olemme ihmisiä, sukupuoleen katsomatta, tasa-arvoisia aina, syntymästä lähtien, samassa asussa syntyneitä.

Melkoinen osa maailman kansoja, saati me Suomalaiset, olemme tavallisia ihmisiä, joiden tulot ja tarpeet ovat ihan tavallisia: tulla toimeen ja uusintaa oma työvoimamme, päivästä toiseen.

Meillä on unelma!    Mikä se on?

 

Markku Huhtala. Lempäälä

 

Mietteitä yhteiskuntamme ”tiedonvälityksestä”.

Tuossa taannoin yhteiskuntamme valtamedia mainosti/kampanjoi ”vastuullista tiedonvälitystä”.

Mieleeni tuli täysin vanha tokaisu: varas huutaa: ottakaa varas kiinni.

Mielestäni Suomalaisen valtamedian tiedonvälitys on enimmäkseen propagandaa, ei objektiivista tiedonvälitystä.

Ukrainan tilanne on vain yksi niin helvetin monista, ”tiedonvälittämistä”.

Syyria toinen, tai Libya, tai Afganistan, tai tilanne lähi-idässä ylipäätään.

Pakolais- ja turvapaikan hakijoiden tulvista Eurooppaan ei kerrota kuin seuraukset, ei syistä.

Kyse on propagandasta tässäkin kysymyksessä.

Taustalla näissä ongelmissa on USA:n johtama Nato ja sen varsin aggressiivinen sotapolitiikka, jossa puolustamisella ei ole mitään tekemistä.

Taikasana tässäkin olisi Libya, mitä sille tehtiin: Nato pommitti Libyan kivikaudelle, josta kautta tuhannet ja tuhannet nyt pyrkivät Eurooppaan Afrikasta.

 

Sisäpolitiikassa esim. Tampereen velkaantumista taivastellaan, mutta ei kerrota syistä, todellisista syistä, miksi Tampere velkaantuu kovaa vauhtia.

Kaivettiin tunneli verovaroin, jotta yksityiset rakennusfirmat saivat edullista rakennustonttimaata, tai rakenteilla oleva areena, kansi radan päälle, joka rakennetaan verovaroin, yksityisille rakennusfirmoille, rakennetaan verovaroin ratikkarataverkostoa, yksityisille toimijoille…

Ja mistä sitten leikataan? Sitä nyt propagoidaan, ei tiedonvälitetä.

 

Entäpä työttömät?

Propagandassa syy työttömyyteen luonnollisesti on työttömissä, siksi esim. aktiivimalli, jolla kyykytetään työttömiä.

Ei mitenkään objektiivisista tiedonvälitystä edes mietitä, vaan propagoidaan.

Ei mietitä vähääkään, objektiivisesti sitä, miksi voi olla työvoimapulaa ja samaan aikaan suuri massatyöttömyys.

Vastaan tähänkin itse: syytä haettava yksityiseen omistukseen perustuvan tuotannon anarkiasta.

Samaan perustuen koulutuksen anarkia.

Kun voisi helposti ratkaista ongelmat suunnitelmataloudella.

 

Yhteiskunnassamme valtamedia propagoi markkinataloudesta jossa kysyntä ja tarjonta pitää huolen tasapainosta.

Näin ei ole, eikä koskaan ole voinut olla.

Osa vasemmistoa puhuu uusliberalismista, jota ei juuri kukaan tavallisesta työkansasta tiedä mitä se tarkoittaa, eikä heitä saakaan siitä kovin helposti tietoisiksi moisista sanahirviöistä.

…jättävät lukematta ja siirtyvät seuraavalle sivulle…

 

Vasemmisto, johon aivan ilmiselvästi kuulun, entisenä keskisuurena yrittäjänäkin toimineena, nyt sairaseläkkeellä, sanon, että olisi aika huomioida työkansa, joka ei ole tyhmää, eikä laiskaa, kuunnella heitä, heidän mietteitään ja huoliaan, jättää feminismi ja sukupuolisen tasa-arvon kysymykset porvaristolle puuhasteltavaksi, jota he ovat jo aikaa innolla mukana olleet propagoimassa, jossa ainakin osa vasemmistoakin on mukaan mennyt.

 

Maailma voisi olla toisenlainen. Millainen, se on meistä yhdessä, työväestä kiinni.

Pakkohuutokaupat, myydään kaikki, sielut ja kaikki

Katselen pakkohuutokauppoja, ostaakseni halvalla, rahaa kun minulla kommunistilla on, niin että ranteet paukkuu.

Mitäpä siinä on väärää? Tai moraalitonta?

Samoja ihmisiä me olemme kapitalismissa, saalistamassa toisen ihmisen hätää, tai loppua.

Kapitalismissa se käy. Sosialismissa ei… toisen ihmisen hädällä keinottelu.

Väärää tai kieroutunutta on kapitalismissa kaikki, minusta.

Silti. Ostan toisen hädän, koko elämän työnkin joskus, pilkkahinnalla. Kapitalismissa.

Onko se oikein? Onko minulla moraalia?

Olenko minä rosvo, kun joku muu on ahdingossa yhteiskunnan, kapitalismin aiheuttamana,  ei enää ole selvinnyt, ja sen elämän työ realisoidaan?

Osaan laskea. Olenhan kommunisti. Elän kapitalismissa.

Ajattelen moraalia.

Ajattelen moraalia koko ajan. Osaan myös laskea. Talous on minulle tuttua.

Kommunistisessa liikkeessä nyt ei osata laskea, eikä osata talouttakaan, kaikki myydään, pistetään lihoiksi, kuten sanotaan.

Niin on Suomen kommunistisessa liikkeessä.

Apua ei pyydetä eikä haeta.

Ainiin, mistä on kyse? Kapitalismissa me kommunistit asutaan, Suomessakin, joten meidän on otettava joka ainut päivä huomioon ympäröivä kapitalismi.

 

Sosialismissa on eri meininki. Jota meillä ei enää ole naapurissa. Oli ennen, mutta ei enää.

Ennen oli rauha ja ystävyys, nyt on sodan uhka. Nyt ollaan rähmällään USAn, ennen Neukkuihin.

Ihan kuinka vaan, me SUOMI olemme välissä.

Olemme ihan kuinka tahansa ”länsimielisiä”, me olemme ja pysymme tässä…

Jos sota käydään, jota en toivo, me olemme välissä.

Olemme lännen eli USA:n puolella, tai idän puolella, olemme välissä.

Meillä ei ole kuin poliittinen osaaminen kahden suurvallan välissä. Puolueettomana, riippumattomana. Siten Suomi kansakuntana säilyy.

Niin se on.

Kalastelen kommunistina uusia voiton lähteitä kapitalismissa, jotta yhteiskunta voitaisiin muuttaa oikeudenmukaisempaan suuntaan pois kapitalismista. Mitä muuta voisin tehdä?

 

Markku Huhtala, Lempäälä

Muistelen: osa, ties kuinka mones…

Monet tietävät, että olen kommunistiseen liikkeeseen tullut mukaan jo vuonna 1965.

SKP:n liityin 1980 kesäkuussa.

Sitä seurasi opiskelut Moskovassa 1985-87.

Neuvostoliitto hajotettiin joulukuussa 1991, josta syystä

minä erkaannuin kommunistisesta liikkeestä moneksi vuodeksi, ollen yrittäjänä, vuodesta -87 syyskuusta aina sairaseläkkeelle jäämiseeni 2012 elokuussa.

Palasin jo yrittäjänä ollessani SKP:n takaisin -90 luvun puolenvälin jälkeen.

Se on ensi episodi nyt tarinassani.

Tulin vappujuhlaan kirjastotalon puistoon Tampereella, vuotta en tarkkaan muista -90 luvun loppupuolella kuitenkin.

Sain käteeni Tiedonantajan (SKP:n pää-äänenkannattaja), jossa oli Hakasen Yrjön hyvä analyysi Neuvostoliiton hajottamisesta.

Se sai palaamaan takaisin puolueeseen.

Pitkä artikkeli oli hyvä ja avoin analyysi Neuvostoliiton hajottamisesta, vaikkakin sitä keskustelua olisi pitänyt käydä paljonkin enemmän, kuin sitä käytiin.

Erityisesti tärkeää olisi ollut käydä keskustelua siitä, miksi Neuvostoliiton kommunistinen puolue NKP oli niin heikko kuin se oli, jotta Neuvostoliitto pystyttiin hajottamaan niin helposti, kuin se tehtiin.

Neuvostoliiton hajottamista seurasi koko kommunistisen liikkeen hajottamistoimet kautta maailman, ja/tai se heikkeni nopeasti (toki ideologisia vieraita aatteita ja suuntia tuli liikkeeseen -60 luvulla ja sitä ennenkin, joten helppoa oli heinän teko).

Miksi se kävi varsin helposti kautta maailman, koko kommunistisen liikkeen hajoaminen?

Suomessa on 3 kommunistista puoluetta, Venäjällä peräti enemmän.

Tämäkö hyödyttää kommunistista liikettä?

Jokainen kommunistinen puolue on omasta mielestään kaikkein puhtain, ollen kuitenkin vain yksi virheitä tekevä inhimillinen puolue.

Leninismistä ollaan kaukana, hyvät toverit, Maxista/Engelsistä puhumattakaan.

Olisi ehdottoman tärkeää alkaa lopultakin keskustella kommunistisen liikkeen sisällä omista virheistä.

Olisi ehdottomasti havaittava omat virheet, keskusteltava niistä ja korjattava ne.

Toisten tekemiset ja virheet on vain malka omassa silmässä, jos saanen käyttää raamatullista vertausta?

Ei ole absoluuttista totuutta, ei ole yhtä tietä vuorelle.

Siitä puhui Leninkin. Lenin puhui siitä, että teoriamme ei ole joukko dogmeja vaan toimintaohjeita.

Se tarkoittaa sitä, että meidän on oltava luovia, toimittava tilanteen mukaan, jossa kaikessa toiminnassamme on tukenamme teoria.

 

Minulle yrittäjänä oleminen opetti luovaa ajattelua, toimintaa tilanteen mukaan, joka aina vaan muuttuu kapitalismissa. Ymmärsin yrittäjänä, että en ollut syyllinen ahdinkoon, joka aiheutui kapitalismin anarkistisesta tuotantomuodosta.

En koskaan tehnyt konkurssia, enkä ollut suoritustilassa, johtuen luovasta ajattelustani, ja Marxilais-Leninistisestä taustastani, osasin lukea yhteiskuntaa ja osasin laskea.

Sitä kaikkea kokemustani tarjosin SKP:lle, vaan ei kelvannut. Sain puhtaat paskat niskaani. Ja ensin tietysti sensuurin ja muuten vaan vaikenemisen.

Koskaan ei vastattu kysymykseen miksi. Ei tietenkään.

Kaikki kehitys tapahtuu ristiriitojen kautta, kaikki. Sitä on dialektiikka.

Totta kai pistän mutkia suoraksi, teoriassa ja käytännössä. Mutta siten mennään eteenpäin, ja joskus pari askelta taakse kunnes taas edetään.

Miksi en osaa antaa olla, jos ei minua tarvita?

Miksi en voi vain kiikkua keinustuolissa ja antaa yhteiskunnan vain mennä siten kuinka se menee?

Se johtuu aivoista. Minun aivoni ajattelevi.

Ne ajattelevi joka ainut päivä.

Ne ajattelevi yhteiskuntaa, meitä yhdessä, ihmisiä yhdessä, yhdessä toimivia, hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää.

 

SKP:ssä on ongelmia, suuria ongelmia, niin suuria ongelmia, että on siinä vaikea toimia.

Se on sääli, sillä SKP on hyvä puolue, sillä on ylevä historia ja kokemus.

Kokemus on ainaista oppimista ja toisinpäin. Sitä on dialektiikka.

Meillä on toki kaksi muutakin puoluetta jossa voi toimia.

En näe mitään mieltä toimia missään rinnakkain olemalla toisessa, toimimalla kolmannessa ja olemalla ensimmäisessä jäsenenä, sillä kaikki kolme puoluetta on ihan yksi yhteinen aate.

Olen nähnyt ja kokenut aivan tarpeeksi. Olen ollut aikoinaan delegaatiossa Arvo Aallon puheilla vetoamassa häneen, ettei hajoteta…turhaan.

Olemmeko nyt yhtään paremmassa asemassa? Olemmeko yhtään parempia?

Onko yhtään parempi olla?

Mitä kommunistinen liike on nyt? Suomessa? Maailmalla?

 

Olin iloinen Trumpin voitosta. Mitä teki SKP Suomessa arvostellessaan minua. Miten se ymmärsi iloni?

Täysin väärin.

Vaikka rautalangasta sen väänsin, mitä tarkoitin.

Nyt USA:ssa liikehditään rajusti, josta valtamediamme ei kirjoita sanakaan, eikä SKP.

Juuri siitä halusin iloita, että kun valtaan astuu todella oikeistolainen presidentti USA:ssa alkaa ihmisten aktiivisuus lisääntyä. Näin kävi USA:ssa

SKP:n muutamien jäsenten silmille tulo minuun oli hämmästyttävää.

Ei ymmärretä.

Väyrys jupakka on oma meidän pikku episodi Suomessa. SKP:ssä ei mitään eikä mitenkään ymmärretty miksi Väyrynen olisi hyvä eikä paha.

 

Puluissa (Suomen rauhanpuolustajat) meillä oli Tampereella kokous ja julkilausuma oli täysin käsittämätön puutaheinää. Jossa tietoa ja taitoa ei ollut edes nimeksi.

 

Eikö maailman tapahtumat ole vasemmistolle (SKP lukuunotettuna) vähääkään tuttuja, paitsi mitä USA syöttää?

 

Käymme media sotaa. USA on siinä johtava, ja antaa tietonsa Suomen porvaristolle, ja porvaristomme syöttää omille, myös vasemmistolle.

Onko siinä SKP mukana? Herra näköjään yksin tietää…

 

Putin on Neuvostokasvatti, joka on porvari, entinen kommunisti.

Porvari, mutta ainut vastavoima USA:n mielivallalle maailmalla.

Emme voi, hyvät kommunistit, olla samassa kuorossa porvareiden kanssa, että Venäjä on paha, kun Venäjä voi olla ainut vastavoima, jopa sodan syttymiselle koko maailmassa.

Toivo on aika vähissä. Venäjä voi olla ainut toivo, vastavoima, että maailmanrauha säilyisi.

Syyrian sota on sijaissotaa kahden maailman vallan välillä.

Kapitalistista, imperialistista valtataistelua on osattava lukea, hyvä vasemmisto.

Osalla vasemmistoa se ei luonnistu, kun ei osata lukea kuin aku ankkaa, ja sitäkin väärinpäin.

 

Tässä tätä sirpaletietoa, jota en lähde pahemmin perustelemaan.

Miettimisen aihetta sitäkin enemmän.

Toisen maailman sodan kokemukset ovat meillä tiedossa, ensimmäisestä maailmansodasta puhumattakaan.

Kumpikaan sodista ei ollut sattumaa, eikä yksittäisiä tapahtumia, vaan olivat toistensa seurauksia.

Kumpikin sota oli imperialistisia, jotka eivät syttyneet jonkun yksittäisen oikusta.

Sodat ovat aina politiikan jatkeita. AINA!!!!!!

 

Sodalle on nytkin suuret aiheet, joiden syyt ovat kapitalistiset.

Ensikerran vain on niin, että kapitalistiset joukkotuhoaseet ovat niin tehokkaita, että ihmiskunta lähtee ja sen tietoisuus…

 

Hui hai höpönassut ja vasemmiston Putin syndrooma

Venäjän ulkopolitiikka on ollut ja on edelleenkin ainut vaihtoehto USA:n varsin aggressiiviselle politiikalle kautta maailman.

Eikä se ole alkanut USA:ssa suinkaan Trumpin aikakaudella. Miettikääs sitä koko vasemmisto.

USA ei ole pitänyt oikeastaan mitään lupauksiaan, vaan on jatkanut aina vaan aggressiivista politiikkaansa, laajentumistaan, Varsovanliiton lopettamisesta huolimatta, kautta maailman, eri mantereilla.

USA on puuttunut kymmeniä vuosia eri maiden sisäisiin asioihin, organisoinut vallankaappauksia, vaihtanut mieleisiin johtajiin, kouluttanut, organisoinut, rahoittanut, aseistanut eri maiden kapinallisia jne…

Ukraina oli USA:n yksi onnistunut vallankaappaus. Krimille oli tarkoitus rakentaa USA:n komentokeskus ja tukikohta.

Tämä on tiedossa ja todisteet ovat lyömättömiä.

Mutta siltikin maailma on nöyrtynyt alistumaan siihen mitä juuri USA tiedottaa?

Venäjä ei ole alistunut eikä nöyrtynyt.

Se sekä on ärsyttänyt USA:aa että aiheuttanut mielettömän trollisodan Venäjää vastaan eri tavoin.

Venäjä ei ole laajentunut eikä miehittänyt, mutta USA sitä tekee kaiken aikaa.

”Ottakaa varas kiinni”, on vanha taktiikka, jopa tuhansia vuosia vanha. USA käyttää sitä.

Suomen vasemmisto, ja jopa SKP on erheytynyt tähän porvariston tiedotussodan satuihin.

Suomen rauhanpuolustajat eli pulut, kokouksessaan Tampereella julkilausumassaan virheellisesti tuomitsivat Putinin johtaman Venäjän syypääksi Ukrainan kriisiin ja Krimin miehitykseen.

Se on virhe, suuri virhe. Näin asiat eivät ole muuten kuin porvariston ja USA:n trollien syytämien uutispuutaheinää linjan. Totuuden siemeniä ei ole, jota USA ei edes yritäkään kylvää.

Suomen porvaristo on nöyränä rähmällään USA:n suuntaan, mutta että osa vasemmistoakin!!!!!

Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin puluilla, jossa on mukana SKP:kin.

Sietäisi miettiä linjaansa…vasemmiston.

Venäjä tekee mitä sen pitääkin tehdä, koettaa saada rauhaa aikaiseksi.

Venäjä on suuri maa, ja kapitalismi USA:n johdolla on jo kauan yrittänyt jakaa sen, siitä on nytkin kyse.

Venäjä ei ole ainuttakaan maata edes yrittänyt valloittaa saati miehittää sitten Tsaarin aikaisen Venäjän.

USA tekee sitä kaiken aikaa. Siitä syystä jo vuosia on kyse pakolais- ja turvapaikan hakijoiden aallosta. Siis USA!!!! Siellä ja sen politiikan seurausta on pakolaisaallot Suomeenkin…!!!!!

Mutta eipä valtamedia Suomessa kirjoita siitä joko mitään tai muunnellusti totuutta hipoen.

Siinä pulut ja SKP olisi mietittävää…missä ihmeen suossa purjehdittekin!?!?

Otetaanpa vielä kerran tämä homoasia.

Viime viikon sunnuntaina kirjoitin Tiedonantajan lehtiuudistuksesta.

Kirjoitin, mitä hyvää ja mitä huonoa, mitä voisi tehdä toisin ja miten kehittää eteenpäin.

Kirjoitukseni oli keskustelun avaus tärkeään aiheeseen.

Odotin tovin jos toisenkin, vaan eipä tullut ainuttakaan kommenttia.

Tähän olin tosin tottunut, ettei kommunistit pahemmin kommentoi eikä keskustele, ainakaan tällaisista asioista.

Päätin, kuten olen ennenkin tehnyt, kokeilla jospa saisin kommunistit kommentoimaan, kirjoittaa homovitsin.

Jopas tuli sekunneissa kommentteja, ja niitä tuli paljon.

Kommunistit olivat siis hereillä ja valmiita keskustelemaan, mukaan tuli laajemminkin vasemmistolaisia.

Lehtiuudistuksestamme en kuitenkaan saanut kommunisteja keskustelemaan.

Peräti sain kommentin, että missä muka tällaista olen kirjoittanut, eivät ole huomanneetkaan.

Samassa paikassa kuin homovitsikin, omassa facebookprofiilissani se löytyy, ovat allekkain.

Kirjoitan aika paljon politiikkaa, ideologiaa, marxismi-leninismistä, kommunistisen historiallisesta tehtävästä, sosialismista, elämästäni Neuvostoliitossa ym., mutta merkillepantavaa on ollut ja on edelleenkin, että kommunisteja ei näiltä foorumeilta löydy.

Mutta homokeskustelua ja feminismiä kyllä, sitä riittää ja siitä keskustellaan, mutta ei sitten mistään työväelle, työttömille, köyhille, syrjäytyneille ym. tärkeistä asioista.

Niinkö se on kommunistit?

Totta kai homojen oikeuksista taistellaan, mutta ne oikeudet on jo melkoisen hyvällä tolalla, joten minusta olisi jo aikaa sitten pitänyt siirtyä heterojen oikeuksien puolustamiseen, miesten oikeuksien puolustamiseen, naisten oikeuksien puolustamiseen tasa-arvon puolustamiseen, etenkin Suomalaisessa yhteiskunnassa.

Porvareissakin on homoja, ja ne homot pysyvät porvareina, ja moni porvari, kokoomuksesta lähtien on homojen oikeuksien puolella, kuten muutkin puolueet, tai lähes kaikki puolueet (kristilliset, persut eivät).

Ei homous ole kommunistien tai vasemmiston yksinoikeus. Tässä tuoksinassa on vain käynyt niin, että työväenasia on jäänyt pahasti taka-alalle kom.liikkeessä.

Ymmärrän hyvin, ja niin sen pitääkin olla, että jokaisen ihminen ja elämä on tärkeää, jokaisella ihmisellä on oltava tärkeä paikka yhteiskunnassa, jokainen ihminen on tarpeellinen, oli se sitten homo, tai lesbo, lihava tai laiha, tyhmä tai viisas, pitkä tai lyhyt, jokaisen ihmisen on saatava olla sellaisena  kuin on yhteiskunnassa, täysivaltainen jäsen, josta yhteiskunta pitää huolta, yhteiskunta on ihmistä varten, eikä ihminen yhteiskuntaa.

Se on kehittyneen yhteiskunnan tunnus. Onko kapitalismi sitä, ollaan jo hieman montaa mieltä siitä.

Onko vasemmisto valmis muuttamaan yhteiskuntaa sellaiseksi, jossa kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja –arvoisia?

Kapitalismissa niin ei edes voi olla.

Mutta lähtisikö vasemmisto muuttamaan peräti yhteiskunnan rakenteita?

Kommunistit voisivat.

Mutta eivät tee sitä yksin. Mukaan tarvitaan yhteiskunnan enemmistö. Mutta haluavatko kommunistit rakenteiden muuttamista? Tekevätkö kommunistit tarvittavia toimia?

Kommunistinen lehti on oltava agitaattori, propagandisti sekä organisaattori. Mutta mutta…onko se sitä? Sitä keskustelua minä kaipaan, myös Tiedonantajalehden uudistuksen myötä. Missä se on? Vaikka omassa facebook profiilissani. Foorumit ovat vähissä, on syytä kysyä, miksi?

Mä lehden luin…

Tiedonantaja on uudistunut ja sai uuden päätoimittajankin.

Oliko uudistus hyvä, eduksi Tiedonantajalle, ja onko uusi päätoimittaja hyvä?

Vappunumeron sain käteeni vappuna, ja jos siitä sain viitteitä mitä tuleman pitää.

Uusi numero 17 , joka ilmestyi kesäkuussa, pitelen kädessäni ja sitä selailen ja jota nyt arvioin.

Onko se hyvä? On ja ei.

Ensin kritiikki: Ilmeisesti juttuja ei ole niin paljon, että itse asiassa sivutolkulla on minusta pelkkää täytettä, kuvat ovat suhteettoman suuria ja jutut sitä vastoin pieniä.

Voisin sanoa, että jutut olisivat mainiosti mahtuneet entiseen 19 sivuun.

Siis minusta lehdessä on paljon, monia sivuja ihan puhdasta täytettä, että saadaan luvattu 52 sivua.

Hyvää: Lehti on entistä luettavampi ja hyvin taitettu.

 

Yhteensä sanon, että sisältö on aika kevyttä, ja siksipä kaipaan entistä ”tiekkaria”.

Digilehden luvattiin suurin sanoin jo kaikenaikaa ilmestyvän, ja jutut päivitetään usein, kun paperilehti ilmestyy vain kerran kuussa.

Onko näin tapahtunut?

 

Meillä on kolmen kommunistisen puolueen lehdet,  jokaisella siis omansa, ovat kaikki hyviä, joissa painopisteet ovat hieman erilaisia, voisivat olla yksi yhteinen lehti, ja silloin meillä olisi sisältörikas kommunistinen lehti, joka palvelisi sitä tarkoitusta ja historiallista tehtävää joka meillä kommunisteilla on.

 

Nykyistä tilannetta pidän lähinnä absurdina, meidän kommunistisen liikkeen surullisena vähäisten resurssien haaskaamisena.

 

 

Ei ole vain yhtä tietä vuorelle, eikä vain yhtä totuutta.

Jo luonnon valinta asettaa meidät kommunistitkin luovan ajattelun haasteen eteen.

Me kommunistit toimimme tilanteen mukaan, luovasti, jonka toiminnan perustana on Marxismi-Leninismi.

Lenin sanoi, että Marxismi-Leninismi ei ole joukko dogmeja vaan toimintaohjeita.

Tätä kommunistinen liike ei ollenkaan tunnu ymmärtävän, mitä se tarkoittaa.

Me kommunistit emme mene vuorelle yksin, vaan me tarvitsemme kanssamatkustajia, niitäkin jotka eivät ole kommunisteja mutta voivat olla muutoksessa mukana, yhdessä kommunistisen liikkeen kanssa.

Ei ole kyse mistään revisionismista tai historiallisesta kompromisseista ym. vaan kommunistisesta joukkotyöstä ja sen muodoista.

 

Ugh, olen puhunut.