Kun olin asevelvollisuutta suorittamassa kauan sitten oli majoitus kasarmilla järjestetty siten että aina yksi ryhmä oli majoitettu yhteen tupaan. Ryhmänjohtajia varten oli erikseen majoitustupa. En tiedä onko tämä järjestely vielä voimassa.
Jos on, aiheuttaisi sukupuolien yhteistupa mainituin edellytyksin (täydellinen vapaaehtoisuus, myös palvelusajan myöhemmässäkin vaiheessa) uusia järjestelyjä majoitukseen. Perusyksikön ryhmäjako rikkoutuisi ja tämän myötä jakautuminen joukkueisiin ja komppanioihinkin olisi järjesteltävä uudelleen. Kaikkiin varuskuntiin olisi perustettava useita uusia majoitustupia. Nykyinen majoitustupa vaatisi jatkossa kolme tupaa – yksi yhteistupa, yksi siitä kieltäytyville miehille ja yksi kieltäytyville naisille. Jos ryhmänjohtajatupajärjestely pidettäisiin voimassa vaatisi sekin jaon kolmeen tupaan.
Tämä kaaos ei olisi armeijan toiminnassa lainkaan mikään pikkujuttu. Koko kasarmimajoitus ja joukko-osastojen organisointi pitäisi suunnitella uudestaan. Ainakin perusyksikön ryhmät olisi hajautettava useisiin eri majoitustupiin, mikä ei liene koulutuksellisesti hyvä ratkaisu.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Tässä sitä toinen asiaa tuntematon siviilimies. Suoritin asevelvollisuuteni ylläkuvatuissa olosuhteissa, ei silloin ollut naisilla varusmiespalvelusta ja sen suorittamista vapaaehtoisesti.
Tuolla Viljon kuvaamalla tavalla, paitsi, että lämmintä vettä ei ollut kuin saunassa, tuvat lämmitettiin haloilla, wc:ssä jyristeli kaksitoistasylinterinen laitos. Silloin elettiin 60-lukua.
En tiedä kuka tämmöisen yhteismajoituksen keksi, älytöntä joka tapauksessa, mielestäni.
Aiemminkin jo raportoitiin seksuaalisesta häirinnästä, entäs yhteismajoitus?
Kun ensimmäisen kerran kuulin naisten mahdollisuudesta suorittaa asevelvollisuus; vähän oudoksuin.
Majoitustupien uudelleen järjestelyn, joka yhteismajoituksen vapaaehtoisuudesta johtuen vaatii nykyisen yhdenmallisen tuvan asemesta kolmenlaisia (yhteis-, mies- ja naistuvat) lisäksi on kasarmeihin järjestettävä sukupuolille täysin erilliset pukeutumis-, peseytymis-, saniteetti- ja hygieniatilat.
Nämä on järjestettävä joka ainoassa varuskunnassa ja vastaavassa. Investointi- ja ylläpitokulut muodostuvat mittaviksi kroonista rahapulaa potevalle valtiolle.
Kustannustehokkaampi oikotie voisi olla kokonaan erillisten perusyksiköiden, joukko-osastojen ja kasarmienkin osoittaminen eri sukupuolille. Tämän tapaisesta ajattelusta lähtivät takavuosien elokuvatuotannossa Vääpeli Körmy-sotilasfarssit. Mutta tämän päivän puolustushallinnon ja sen taustavoimien ajatuksen lentoon ei edes Spede-tiimin mielikuvitus riittänyt.
Kuitenkin uudistushankkeen nimenomaisena itsetarkoituksena on juuri tupien yhteismajoitus. Miksi? Kukapa tietää? Tämän tarkoituksen tinkimättömyydestä ja sen vaatimista kustannuksista ja toiminnan järjestelyvaikeuksista seuraa ilman muuta looginen johtopäätös että huolimatta sisäänajovaiheen vakuutteluista onkin suunniteltu luovuttavan vapaaehtoisuudesta kunhan pöly laskeutuu ja määrättämän yhteistupamajoitus pakolliseksi.
Mutta tällöin jo havahdutaan ulkomailla reagoimaan ihmisoikeusloukkauksen nimissä. Kansainvälinen yhteisö ei – yllätys,yllätys – olekaan samassa määrin suvaitsevainen kuin tämän hankkeen suomalaiset ajajat.
Puolustusvoimat myöskin on hyvin huolestunut Suomen väestökehityksestä ja syntyväisyyden määrästä. Puolustusvoimilla on muitakin salanimillä määritettyjä harjoituksia. En minä mitään muuta tiedä.
Olisiko Suomen armeijalla jonkinlainen Saksan sodanaikaisesta Lebensborn-järjestelmästä vaikutteita saanut salainen suunnitelma maan syntyvyyden ja armeijan elävän voiman vähenemisen varalle.
Kyllä saa paljon vielä vettä virrata Tammerkoskessa ennen kuin olisin valmis edes epäilemään tällaista eettisesti arveluttavaa ja jyrkästi tuomittavaa suomalaisista viranomaisista,. Toisaalta olen aina silloin tällöin joutunut kompastumaan sinisilmäisyyteeni.
Nuorten varusmiesten ja nuorten varusnaisten sijoittaminen samaan tupaan on silkkaa hulluutta. Missä on intiimisuoja, puolin ja toisin? Etupäässä naisten intiimisuoja?
Onnekseni kävin armeijan eli suoritin varusmiespalvelun 1960-luvun lopulla. Ei ollut akkoja komentelemassa, sai machoilla ja ”äijäillä” ihan rauhassa. Kyllä se (koulutus) ketutti monestikin, mutta jälkeenpäin myönsin että pahin nulikkamaisuus jäi sinne. Olin ryhmänjohtaja ja mieleen jäi sisätiloissa suoritettu koulutusharjoitus. Aamuja oli silloin varsin vähän. Kouluttaja oli lunki mies ja sanoi hieman virnaillen:”Tiedättekö pojat miksi teiltä täällä on nostatettu v-käyrää?” Vastasimme että kaiketi se kuuluu koulutukseen. ”Ehkä niinkin, mutta aaatelkaappa, että kun te pääsette siviiliin ja vaimon kanssa tulee kunnon riita, ette ensimmäisenä ole heittämässä vaimoanne seinään.”
Tämä nyt on minun mielipiteeni, mutta mies raavastuu kunnolla miehen rooliin noin 23 ikäisenä, nainen parisen vuotta aikaisemmin. Jos siinä iässä ei raavastu, tulevaisuus ei näytä hyvältä..
Olen samaa mieltä.
”Nuorten varusmiesten ja nuorten varusnaisten sijoittaminen samaan tupaan on silkkaa hulluutta.”
Viljo sekä epäilee, että ei epäile – niinkö?
***
Viljo: ”Olisiko Suomen armeijalla jonkinlainen Saksan sodanaikaisesta Lebensborn-järjestelmästä vaikutteita saanut salainen suunnitelma..” [ Siis sotilasviranomaisilla saataisi olla tällainen epäilyttävä suunnitelma.]
Viljo: ”Kyllä saa paljon vielä vettä virrata Tammerkoskessa ennen kuin olisin valmis edes epäilemään tällaista eettisesti arveluttavaa ja jyrkästi tuomittavaa suomalaisista viranomaisista”
[ Suomalaisia viranomaisia ei siis pidä epäillä, paitsi sotilasviranomaisia.]
**************************************************************************************
Lebensborn tarjosi rodullisesti sopiville aviottomille äideille sekä SS-miesten vaimoille taloudellista tukea ja mahdollisuuden käydä raskaus ja synnytys läpi erityisessä äitiyskeskuksessa. Lebensborn-ohjelman tarkoituksena oli virallisesti vähentää abortteja – rotupuhtaille lapsille annettiin mahdollisuus syntyä, ja heidät annettiin myöhemmin adoptioon, mikäli äidillä ei ollut mahdollisuuksia pitää lapsesta huolta. [ lähde Wikipedia ]
Sotilasviranomaisella tarkoitetaan puolustustilalaissa joukkoyksikön tai vastaavan komentajaa. . [ lähde Wikipedia ]
Tämä aviottomista äideistä ja lapsista huolen pitäminen oli Kolmannen Valtakunnan Lebensborn järjestelyn toinen puoli. Toinen puoli oli naisten tietoinen valtiojohtoinen saattaminen tähän tilaan. Lebensbornin toinen puoli oli yksinäisten naisten, joita oli kaatuneiden nuorten miesten määrien valtavasti kasvaessa maahan paljon kertynyt ja hyvät rotuominaisuudet omaavien SS-miesten yhteen saattaminen Lebensborn-organisaation järjestämän lomailutoiminnan tms. kautta irtosuhteiden solmimistarkoituksessa hotelliolosuhteissa. Se oli valtiovetoista ihmissiittolatoimintaa, jota järjesteli Hitlerin lähimies Martin Bormann sekä Himmlerin SS.
Lebensbornin tarkoitus oli täyttää Saksan kansan ikäpyramiidiin lukuisten sodassa kaatuneiden aiheuttamaa vääristymää nimenomaan rotupuhtailla kansalaisilla. Synnyttäjiksi valitut naiset rekrytoitiin kaikille pakollisista nais- ja tyttöjärjestöistä jonkin asteisen painostuksen avulla – sisäisen propagandan teon joka myös upposi kansaan natsit osasivat – sekä siittäjät valikoiduista SS-miehistä Myös pakkoa käytettiin varsinkin valloitettujen kansojen naisiin.
”Olisiko Suomen armeijalla jonkinlainen Saksan sodanaikaisesta Lebensborn-järjestelmästä..”
Onko tosiaan aihetta edes epäillä?
Armeijasta noin yleensä. Amerikkalaisissa elokuvissa, esim. Stanley Kubrikin ohjaamassa filmissä, mikä täysvaippaluoti se olikaan? Amerikan kuuluisan merijalkaväen koulutus näyttää oudolta (kaiketi se on sen tyyppistä myös oikeasti. Samanlaista olen huomannut myös englantilaisissa tositv-ohjelmissa, joissa näytetään erikoisjoukkojen/valiojoukkojen koulutusta.) Kouluttajat karjuvat kuin vähämieliset ja käyttävät alatyylisiä ilmaisuja ja sotilailta pyritään ottamaan yksilöllisyys pois. Varmaan sotilaista tulee tehokkaita tappajia tarpeen niin vaatiessa, mutta jos johtaja kaatuu, pojilla menee sisu kaulaan.
En osaa sanoa suomalaisesta koulutusmetodista muuta kuin omakohtaisia kokemuksia (rajavartiosto). Koulutus oli kovaa mutta asiallista. Sulkeisissa penkka pölisi ja maahan mentiin että raikui, mutta ei puhettakaan, että kersantti olisi huutanut naama punaisena ja haukkunut alatyylisillä ilmaisuilla sotilaan maan rakoon. Uskoisin että suomalainen on sen verran induvidualisti, että kersantti olisi saanut turpiin ja sotamies linnaa.
Tässä asiassa kokeneet äijän körmyt ovat samaa mieltä, niin minäkin. Joku raja sentään pitää olla unisexilläkin.
Kyllä äijät sentään kestävät tupapiereskelyn ym, ongelmat, jonka haistelua pitää naisilta välttää. Samoin wc: ja muu intimiteetti.
Asia on sangen yksinkertainen; molemmille sukupuolille omat tuvat ja tilat. Kyllä naisia pitää jollakin tavalla kunnioittaa, edes tällä.
… ja tässä sitä opittua hyvää asiaa:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006414237.html
Sukupuolettomat samaan tupaan.
”4. Sopeutuminen
Nykyikäluokista peräti joka kolmas mies jättää varusmiespalveluksen suorittamatta. Yleensä syinä ovat erilaiset mielenterveyden ongelmat. Sopeutuminen inttielämään ei ole yhtä helppoa kaikille.
Erityisesti yhdessä tekeminen, tupaelämä, yhteiset suihku- ja vessatilat aiheuttavat saavat monet ahdistumaan. Sopeutumista oppii väistämättä varusmiespalveluksen aikana, arvioi kaartinjääkäri Jarkko Hyvärinen.
– Tärkeintä on pystyä sopeutumaan erilaisiin asioihin – jopa sellaisiin, joista ei edes tykkää. Niihin on pakko sopeutua ja päästä sitä kautta eteenpäin.
”Lisäksi päämääränä on, että alokasjakson jälkeen koulutettava on sopeutunut varusmiespalvelukseen, kykenee suoriutumaan yksittäisen taistelijan tehtävistä toimintakykynsä säilyttäen ja on toimintakyvyltään valmis koulutushaarajakson koulutukseen.” -Sotilaan käsikirja 2020”
Tuo on yksi niistä IS;n listaamista asioista, joka tuli neljänneksi varusmiehille tehdyn kyselyn mukaan. Minä olen ihan samaa mieltä, vaikka se omalta kohdalta onkin jo taakse jäänyttä historiaa.
Jo 70-luvun lopulla alkoi tulla selväksi se, että asepalvelusikäistä, kotikasvatuksesta ehkä johtuen; elämän jossain vaiheessaehkä tulee tilaane; sinun on pakko tehdä. Kaikki eivät tätä kestäneet ja palautettiin siviiliin; persona patologiga immatura, eli luonteen kypsymättömyys. Kahden vuoden jälkeen uusi savotta sitten oli edessä.
Nykypäivää en niinkään tiedosta, koska aktiivipalvelukseni jälkeen ei oikeastaan mielenkiintoa ole ollut. Minä pystyin nousemaan ”poterostani”, edes kaikki reserviläiset ja reservistä poistetut; ainakaan näiden sivustojen osalta, edelleenkin pyöriskelevät tuolla sisällissota, talvisota ja jatkosota; näissä ympyröissä, ilman mitään sotahistoriallista pohjaa. Lisäksi tämä vahva russofobia; ylittää jopa historiatiedot, lukekaa erään blogistin 20.2.2020, us-blogit, kirjoittama teksti ja ihailkaa ristiriitaisuuksia; jääkärit, ruotsalaiset, siviiliaktivistit, ”ryssänupseerit” … jne.
Miehet ja naiset (nykyään henkilöt) samaan tupaan ja samoihin pesutiloihin. Sehän on tasa-arvoa.
Se nyt sattuu olemaan mielestäni ja yli 25 vuoden kokemuksellani sellainen juttu, että asepalvelukseen ei oikein tasa-arvoisuus nivelly.
Suomen tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Presidenttinä on tätä nykyä Sauli Niinistö. Niinistö on sen jälkeen kun presidentin valtaoikeuksia on tuntuvasti leikattu korostanut olevansa valtionpäämiehenä arvojohtaja. Hyvä niin, sellaista maassa tarvitaan.
Mitkä ovat asioita joissa arvojohtajan esiintulo – siis arvojen pohtijana ja määrittelijänä, ei määräysvallan käyttäjänä – . olisi paikallaan. Onhan niitä ollut isompia ja pienempiä – lukumääräisesti useampia kuin joihin arvojohtaja olisi jotenkin reagoinut.
Tässä on yksi niistä pienemmistä joka ei toteutessaan olisikaan enää ollenkaan pieni asia vaan identiteettti- ja ihmisoikeuskysymys. Mitä ajattelee arvojohtaja vähän niin kuin virkatehtäviäänkin puolustusvoimien ylipäälliikkönä sivuten puolustusvoimien hankkeesta järjestää asevelvollisten kasarmimajoitus eri sukupuolille yhteisiin tupiin. Yksi asia on selvä – ajattelipa hän ääneen tai vaiti mitä hyvänsä hänen ei pidä eikä hän saa pyrkiä konkreettiseti vaikuttamaan tehtäviin päätöksiin. Se kuuluu valtioneuvostolle ja eduskunnalle jos eduskunta näin haluaa.
Edellisistä puolustusvoimien ylipäälliköistä Kekkonen olisi ilman muuta eettisesti tuominnut tällaisen hankkeen. Koivistokin kyllä, mutta niin filosofisen koukeroisesti ettei kanta olisi oikein selväksi tullut. Myöhemmät ylipäälliköt olisivat vaieten tyytyneet poliittisiin päätöksiin.
Olisihan meillä edelleenkin vahvasti evankelis-luterilaisessa maassa arkkipiispakin lausumassa jotakin arvojen kannalta. Mutta voiko kukaan kuvitella valtiokirkon päämiehen lausuvan jotakin jonka saattaisi tulkita poliittisen johdon vastaiseksi.
Eipä meillä juuri muita virkansa puolesta potentiaalisia arvoista puhujia olekaan.
Lääketieteen ja lääkäritoimen alalla on arkkiatri, jonka ääni on joskus kuulunut ammatillisissa asioisssa. Voisiko tämän yhteistupakysymyksen nähdä lääketieteellisenä ongelmana?
Niinistö on laiminlyönyt velvollisuuksiaan ylipäällikkönä, kun ei ole pyrkinyt palauttamaan jalkaväkimiinoja.
Sanotaan, että tuotanto kyetään aloittamaan nopeasti, mutta siinä ajassa ovat Alakurtin äijät edenneet jo Ruotsin rajalle.
Jos laajemman sodan todennäköisyys kasvaa merkittävästi, niin käy kuten talvisodan alussa eli venäläiset valtaavat maa-aluetta nopeasti.
———–
Yllä tuo yhteismajoitusidea menettelee, jos punkat ammutaan naulapyssyllä betoniin ja komppanian päivystäjä käy lukitsemassa varushenkilöt ketjulla punkkiinsa ennen hiljaisuutta.
Yössä ei kuulu muuta kuin onanian suhinaa riippuen kuitenkin orgasmien voimakkuudesta. Metsään ei porukkaa saa sitten aamulla yhdessä metsään päästää!
Siis KYLLÄ menettelee.
Tämän kännykän tekstinkäsittelysysteemin sais ampua kuuhun ilman paluulippua.