Maan tapa

Keskustaan kytköksissä oleva konsulttitoimisto oli aikaisemmin antanut keskustalle vaaliavustusta. Keskustaan kytköksissä oleva avustaja-virkamies pestasi tämän saman konsulttitoimiston (ja ehdottomasti vain juuri sen) antamaan Kulmunille koulutusta valtavaan ylihintaan. Näin konsulttitoimisto peri valtiolta takaisin keskustalle antamaansa avustusta. Keskustapuoluesidonnaiset avustaja-virkamies ja konsulttitoimisto käyttivät luottavaista ja kokematonta Kulmunia astalonaan varojen siirrossa valtiolta keskustalle ja siihen sidonnaiselle konsulttitoimistolle.

Helsingin Lapinlahden sairaalan kiinteistö menossa kiinteistökeinottelijoille

Kokoomus on Helsingin valtapuolue. Se on sitä äänestäjiensä valtaosan omiksi eduikseen kuvittelemien luokkaetujen vuoksi – luokka-aseman omatekoisena kriteerinä korkea koulutus (oleellista tässä että se on korkeampi kuin enemmistöllä =rahvas) vaurauden ohella. Koulutuksen ja vaurauden absoluuttinen määrä ei ole tässä ratkaiseva vaan niiden suhteellinen määrä suhteessa enemmistörahvaaseen – paremmuuden tunne.

Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä kokoomus sai apupuolueekseen Helsingin hallinnassa asevelijuntan hallitseman SDP:n. Aika muuttui, SDP muuttui. Akseli särkyi.

Uusi akseli Helsingissä syntyi kun luontoarvoilla nuorison ja varttuneempienkin suosioon kasvanut vihreäliittolaisuus korvasi SDP:n kokoomuksen aisaparina. Luontoaktivistien jälkeen vihreissä nousi valtaan itse valtaan mielistynyt anarkisminsävyinen siipi, joka henkilöityy Anni Sinnemäessä.

Kokoomuksen ja vihreiden akselin syntysanat lausuttiin alkoholinhuuruisella pitkällä lounaalla (kaupungin piikkiin) ravintola Elitessä, jonka valtuustoryhmiensä kellokkaat Vapaavuori ja Sinnemäki takavuosina joivat suunnitellessaan tulevan uuden pormestarimallin mahdollistamaa vallan kaappaamista Helsingissä puolueilleen ja itselleen.

Akseli syntyi ja on pitänyt. Niinpä Lapinlahtikin on menevä kiinteistökeinottelijoille Vapaavuoren -Sinnemäen yhteistyöllä. Riittävää vastavoimaa ei löydy kun kokoomus on Helsingin valtias ja vihreät kakkonen. Helsingissä vihreät (Sinnemäki) on todellisen olemuksensa mukainen oikeistopuolue, vaikka se valtakunnan politiikassa nykyisin on yhteistyössä muiden kanssa. Valtakunnanpolitiikkaa ajatellen Sinnemäki on aluksi empivinään Lapinlahden kiinteistökeinottelua.

Raha ratkaisee, sanotaan, Vapaavuoren vaikuttimen Lapinlahden myymiseksi yhteisöltä kiinteistökeinottelijoille rahan valta selittääkin. Sinnemäen vaikutin on pikemminkin kansanvaltaisuutta väheksyvä anarkismi. Hänellä on vihreäliittolainen peruskatsomus vihreistä tiedostavana, rahvaalle tietä näyttävänä etujoukkona.

Parempi ja fiksumpaa sanoa ylilyöntihallitus kuin huulipunahallitus

Tosielämän realiteetit ajavat SDP:ta ja keskustaa yhä lähemmäksi yhteistyötä. Seuraavan hallituksen pohja nykyisen ylilyöntipohjan jälkeen alkaa hahmottua. SDP:n ja keskustan lisäksi siihen tarvitaan kolmas pyörä. Sellainen on hiljalleen kasvamassa oppositiossa kokoomuksesta, jossa maltillinen suomettarelaisuus on ottamassa yliotetta radikaaleista nuorsuomalaisista.  Varpuset ovat sitkeämpää lajia kuin pääskyset. Tämä kolmen kopla ei tarvitse muita apupuolueita sotkemaan ja sähläämään. Se saa tämän ylimenokauden hallituksen jälkeen Suomen sisäisesti ehjään nousuun.  Tämä hallituspohja heijastelee sitäkin tosiasiaa että Suomi ja sen eduskunta on selkeästi porvarillinen maa. Synnyinmaa saa korkeemman kaiun eikä edes tavoittele mitään korkeinta.

Sen hallituspohjan etuna on sekin että se saa vastaansa oppositioon pois tieltä yhtenäistä oppositiopolitiikkaansa tekemään perussuomalaiset ja vihreät – politiikan synkeät voimat,  jotka puolueistamme selvimmin omaavat vaikutteita fxxxxxxsta olematta kuitenkaan varsinaisesti sellaisia. Seuraansa ne saavat tyhjää toimittavan vasemmistoliiton ja yhden asian liikkeet RKP:n ja KD:n.

Asiantuntematon siviilimies miettii armeijan sukupuolivapaita majoitustupia

Kun olin asevelvollisuutta suorittamassa kauan sitten oli majoitus kasarmilla järjestetty siten että aina yksi ryhmä oli majoitettu yhteen tupaan. Ryhmänjohtajia varten oli erikseen majoitustupa. En tiedä onko tämä järjestely vielä voimassa.

Jos on, aiheuttaisi sukupuolien yhteistupa mainituin edellytyksin (täydellinen vapaaehtoisuus, myös palvelusajan myöhemmässäkin vaiheessa) uusia järjestelyjä majoitukseen. Perusyksikön ryhmäjako rikkoutuisi ja tämän myötä jakautuminen joukkueisiin ja komppanioihinkin olisi järjesteltävä uudelleen. Kaikkiin varuskuntiin olisi perustettava useita uusia majoitustupia. Nykyinen majoitustupa vaatisi jatkossa kolme tupaa – yksi yhteistupa, yksi siitä kieltäytyville miehille ja yksi kieltäytyville naisille. Jos ryhmänjohtajatupajärjestely pidettäisiin voimassa vaatisi sekin jaon kolmeen tupaan.

Tämä kaaos ei olisi armeijan toiminnassa lainkaan mikään pikkujuttu. Koko kasarmimajoitus ja joukko-osastojen organisointi pitäisi suunnitella uudestaan. Ainakin perusyksikön ryhmät olisi hajautettava useisiin eri majoitustupiin, mikä ei liene koulutuksellisesti hyvä ratkaisu.

Vähäinen hajahuomio KIKY-tunneista

Juha Sipilän määräämät KIKY-tunnit, jossa hän sai ratkaisevaa tukea Antti Rinteeltä ja Lauri Lylyltä, on ennakoivasti ja allegorisesti kuvattu seurauksiaan myöten kaunokirjallisessa mestariromaanissa ”Täällä pohjantähden alla”.

Kirkkoherra Salpakari painostaa Koskelan Jussin luovuttamaan osan torppansa pelloista isännän valtaa käyttävälle pappilalle perustellen asiaa välttämättömyydellä nostaa isäntätalon tuottavuutta. Rovasti muodollisesti neuvottelee asiasta Jussin kanssa, mutta valta- ja riippuvuussuhteet huomioon ottaen tosiasiassa sanelee ratkaisun.

KIKY-tunnit

Uskonnottomatkin (ja juuri he) tunnustavat raamatun länsimaisen sivilisaation merkittävimmäksi filosofiseksi perusteokseksi. Sieltä löytyy perusteluja ja vahvistusta mille tahansa ajattelulle. Juuri tämä ristiriitaisuus on ominaista kaikelle filosofialle. Absoluuttisen varmoja vastauksia ei löydy koska sellaisia ei voi olla olemassa.

Kun Jeesus Nasaretilainen kerrankin puhui kansalle oli Rooman keisari juuri määrännyt lisää verorasituksia. Jeesuksen ainaiset vastustajat, fariseukset ja kirjanoppineet, kysyivät ovela ilme kasvoillaan häneltä että tuleeko keisarin määräämät lisäverot maksaa vai ei. Kysyjät taktikoivat että jos Jeesus vastaa että pitää maksaa, kansa vihastuu ja hylkää hänet. Jos hän vastaa että ei pidä, saadaan hänet syytteeseen kapinoinnista ja majesteettirikoksesta. Nyt tuo kirottu rettelöitsijä ja rauhanhäiritsijä on kiikissä.

Jeesus antoi erään filosofian historian loistavimman vastauksen. ”Antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu”

Vastaus pitää sisällään jatkoajatuksen että se antakaa nurkumatta, mutta ei yhtään enempää. Samoin ääneen lausumaton ajatuksellinen jatko on että jokaisen velvollisuus on herkeämättä aina puntaroida mielessään sitä mikä keisarille kuuluu.

Moderni 2020-luvun kansanrintama

Tuulentupien rakentelun mestarismies, mainostoimisto-Jungner, esittää tulevaisuuden Suomen politiikan kahden blokin, oikeiston ja vasemmiston kamppailuna. Näennäisen realistinen kuva, mutta kuitenkin vain tuulentupa. Kahtiajakoon ja poliittiseen sisällissotaan kansa ei terveen aineksensa vaikutuksesta sorru.

Ratkaisu on nyt kuten usein ennenkin kansanrintama, moderni kansanrintama. Sen runko on sama kuin ennenkin SDP – Keskusta. Kuitenkaan Keskusta ei kutistumisensa takia ole enää rintaman toinen pääjalka, vaan sen paikan ottaa Kokoomus. Tämä edellyttäen että Kokoomus pystyy sisäisesti tekemään 1930-luvun ”paasikivet” ja hylkäämään Perussuomalaiset kuten Paasikivi toimi IKL:n suhteen.

SDP + Kokoomus + Keskusta – siinä 2020-luvun moderni kansanrintama. Koalitio ei parlamentaariseen enemmistöön tarvitse eikä sen pidä missään nimessä liittää itseensä ainoatakaan täytepuoluetta soppaa hämmentämään

Uudella kansanrintamalla on edessään vähintään yhtä riitaisa ja erimielinen taival kuin vanhallakin mutta myös vähintään yhtä komeat saavutukset.  Teesi  –  antiteesi  –  synteesi.

 

 

Koko valtakunnan hyvin toimiva posti voi olla vain ohjesäännöin toimiva monopoli

Posti perustettiin Suomeen, silloisen Ruotsin itäisiin maakuntiin, jo 1600 luvulla. Siitä lähtien aina 1980-luvulle saakka valtiovalta maksoi Postin ylläpidon. Sitten naiivi Pekka Tarjanne ensin liikenneministerinä ja sitten Postin pääjohtajana sai päähänsä pettää itseään ja muita perusteettomalla haavekuvalla että Posti voisi omalla liiketoiminnallaan kattaa omat menonsa.

Tämähän ei voi onnistua missään päin maailmaa. Valtakunnallisen postitoimen hoitaminen voi onnistua vain valtiovallan toimesta riittävän juridisen säännöstön ja monopolin suojaamana aivan kuten mikä tahansa julkinen palvelu.

Kun seinä tuli vastaan Tarjanne itsensä sentimentaalisesti uhriuttaen lausui: ”Luulin että Postia voisi hoitaa kuin modernia liikeyritystä” ja erosi ja pakeni politiikan hyväveliverkoston junailemaan kansainväliseen järjestövirkaan. Pekka Vennamo sitten eleettömästi korjaili savuavia raunioita Postissa.

Käärmeenpesässä, valtiovarainministeriön terävässä päässä, yhä eläteltiin toiveita Postin liikelaitoksena pärjäämisestä. Niin savustettiin Pekka Vennamo ulos ja istutettiin tilalle kuuliaisia kloonattuja nollia kuten Saviaho, Alho ja kehityksen huippuna rosvoparonien sääty markkupohjoloineen ja heikkimalisineen.

Nämä rosvoparonit – yhteen linja-autoon mahtuva joukko – ovat suljettu sääty jotka toinen toisiaan hallintoneuvostoihin ja hallituksiin nimittäen ja toistensa palkkioita korotellen nostavat huimaavan suuria palkkioita ja tuhoavat johtamiaan yhteisöjä joihin eivät omaa mitään todellista intressiä ja tuntemusta. Kyynisesti he nimittävät itseään hallitusammattilaisiksi.

Kaksi vahingollisen radikaalia hallitusta

Sipilän hallituksen oikeistoradikaalisia tuotoksia puretaan. Aktiivimalli, Bernerin (lue:Sipilän) raideliikenteen yksityistäminen ja taksiliikenteen turmeleminen saavat nyt mennä roskakoriin. Ja hyvä on niin – sinne harkitsemattomat radikalismin tuotteet joutavatkin.

Mutta, mutta; Sama on edessä Rinteen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattujen radikaalien ylilyöntien suhteen viimeistään neljän vuoden kuluttua – ehkä aikaisemminkin – kun heiluri heilahtaa taas äärilaidasta toiseen äärilaitaan ja maassa on oikeistohallitus, entistä radikaalimpi. Rinteellä on vielä mahdollisuus välttää näin käymästä, mutta tuskin hänellä on malttia ja ennen muuta kykyä ja voimia viisaaseen maltillisuuteen. Hallitusohjelman avokätiset lupaukset kaikkea kaikille huutavat toteuttamistaan.

Toisen peräkkäisen yksisilmäisen radikaalin hallituksen töiden vesittyminen olisi hyvinkin voitu välttää jos Rinne olisi ajatellut järjellä eikä tunteella ja valinnut hallitusyhteistyön kokoomuksen ja vihreiden kanssa viisikon asemesta. Aikaansaannoksia ei olisi tällöin syntynyt samalla tavalla liukuhihnalta kuin nyt, mutta se mitä olisi syntynyt olisi ollut oikeisto – vasemmisto-konsensuksen läpi puserrettua ja kestävämmällä pohjalla.

Sipilä teki aikanaan ratkaisevan virheen hylätessään sosialidemokraatit. Rinne teki ratkaisevan virheen hylätessään kokoomuksen. Voidaan tietenkin olla teoreettisen kaavamaisia ja ajatella että Sipilän ja Rinteen hallituskaudet muodostavat pitkän toisiaan tasapainottavan kehityskaaren. Mutta siinä on kahdeksan hukkaan heitettyä vuotta.

 

 

Sodan ja rauhan miehet on yhä rautaa

Katselin uudelleen kai kolmatta kertaa Yle Areenasta fantastisen hienon historiasarjan Sodan ja rauhan miehet. On muuten käsittämätöntä miksi 1970-luvun Neuvostoliitto ja sen vanavedessä Suomen taistolaisliike näkivät sarjassa neuvostovastaisuutta ja tuomitsivat sarjan jopa raivokkaasti. Sarjahan nimenomaan realistisesti ymmärtää Neuvostoliiton vaikuttimia maailmansodan alla.

Oikeastaan sarjan kaikkein kiinnostavin sisältö tulee esiin alkuosien Jartsev-neuvotteluissa ja edelleen Suomen valtuuskunnan neuvotteluissa Moskovassa ennen talvisotaa. Se kaikki on muutettavat muuttaen kuin tätä päivää. Neuvostoliitto toistamistaan toistaa huolestuneisuutensa siitä että jokin suurvalta kävisi sen kimppuun Suomen alueen kautta Suomen pystymättä sitä estämään. Ja Suomen edustajat toistamistaan toistavat,, suorastaan jankuttavat, vastauksena tähän että Suomen ulkopolitiikka perustuu pohjoismaiseen puolueettomuuteen ja Suomi tulee taistelemaan kaikkia maahan tunkeutuvia vastaan. Puhutaan traagillisesti aidasta ja aidan seipäästä. Tuo Suomen pohjoismainen suuntaus ei venäläisiä vakuuta – onhan koko linja Suomessa aivan uusi ja tuore, parin kolmen vuoden ikäinen pitkäaikaisen reunavaltiosuuntauksen jälkeen. Todellisuudessa se oli siihenkin aikaan olemassa vain poliittisen johdon itsepetoksellisissa illuusioissa.

Jälkikäteen katsoja tietää että toteutuneessa historiassa tuo Neuvostoliiton pelko suurvallan hyökkäämisestä kimppuunsa Suomen alueen kautta toteutui kesällä 1941 vieläpä siten että talvisodan muodossa tekemänsä pahan virheen takia Neuvostoliitto sai kimppuunsa myös typerästi revanssia hakeneen Suomen sen kautta hyökänneen suurvallan kanssasotijana.