Yksi köyhä mies aloitti suutarin opinnot Hattulan pienessä torpassa 1800- luvun loppupuolella. Hänen mottonsa oli; ”kun tehdään jotain, tehdään se kunnolla”. Ja niin hän tekikin. Siitä työstä hän oppi mitä moninaisimmat eri ammattialueet puutöistä metalliin, nahkoihin, lankoihin alkeellisiin koneisiin jne., jne.. Puhumattakaan maataloudesta viljelyineen ja eläinten hoitoineen, mikä oli hänen elämänsä päätavoite, ei kenkäteollisuus, joka oli vain väline päästä maataloutta harjoittamaan.
Ja hän oppi tekemällä ensin kaikki itse, tarkasti ja huolellisesti perehtyen yksityiskohtiin.
Mutta se, että hänen osaamisensa kautta ovat syntyneet ja menestyneet Aaltosen kenkätehtaat, Sarvis, Lokomo, Nanso jne., ja jatkavat elämäänsä osittain toisilla nimillä yrityskauppojen johdosta.
Hän loi työpaikat tuhansille ihmisille, huolehti heistä rakentamalla heille talot, terveydenhuollon. Pula-aikana sisällissodan aikoihin, osti Yliskylän kartanon, että sai itse tuotettua työntekijöilleen ruokaa.
Patruuna vailla vertaa, niin kuin oli muutamalla muullakin teollisuuspatruunalla tapana.
Siihen aikaan ei ollut työttömiä. Kaikille löytyi oma hommansa, mihin kyvyt riittivät.
Raaka-aineet, mitä ikinä tarvittiin, tuotettiin pääasiassa Suomesta. Kotimainen teollisuus kukoisti ja Suomi vaurastui.
Kannattaa käydä ihmettelemässä Emi Aaltosen aikaanasaannoksia. Kauniisti uudistettu Pyynkinlinna on avautunut, joka on ollut Emil Aaltosen koti. Menneillään on Nanson näyttely. Nähtävillä myös maailman hienoimpia kenkiä, Sarvis/ Orthexin muovituotteita ja filmiesityksiä Emil Aaltosen elämästä. Häkellyttävää.
