Äitienpäivä on juhlapäivä, silloin vedetään siniristilippu salkoon ja varmasti jos sanon, että äitejä tulisi juhlistaa ja liputtaa vaikka jokaisena vuoden päivänä, niin sekään ei olisi liioittelua.
Mutta onhan näitä juhlapyhiä suomessa ja ainakin uskonnolliset juhlapäivät kuten joulut, pääsiäiset jne. ovat päiviä, jossa raamatullinen sanoma on tullut toissijaiseksi ja sen on todettu syrjivän näitä nykyhteiskunnan jumalattomuuden oppikäsityksiä, jossa raamatulliset opetukset ovat vihapuhetta.
En olisi kuuna päivänä koskaan voinut kuvitella pahimmissa skenaarioissanikaan, että yhteiskuntamme hylkää Raamatun opit ja opetukset, joka kuitenkin on ollut perustana läntisen, kristityn ja demokraattisen yhteiskunnan synnyttämisessä lakeineen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen.
Ja kun Raamattua pidetään satukirjana, niin pidetään vaan satukirjana minun puolestani, se ei minun uskoani siihen horjuta ja olen sitä mieltä, että tämän satukirjan pannanjulistaminen ja sen sanoman hylkääminen tulee yhteiskuntamme johdattamaan lopulta tuhoon.
Nekin jotka Raamatun kieltävät elävät kuitenkin sieltä polveutuvien opetuksien ja lakien mukaan, joten jos Raamatun kiroavat, niin siinä samalla kiroavat myös oman itsensä sen noudattamisesta.
Kymmenen käskyn mukaan yritämme elää kuka mitenkin onnistuen, joten, joka minuun uskoo se pelastuu.
Lapsena Äitienpäivä oli tavan mukaan suuri juhla, joka järjestettiin kansakoulun juhlasalissa. Sali oli koristeltu ja se oli täynnä perheitä parhaat päällään. Ohjelmana oli kuorolaulua, soittoa, lausuntaa ja johtajaopettajan juhlapuhe ja yhteislaulu.
Vielä sen verran omasta kouluajastai 50-60 luvuilta, että joka aamu kouluun mentäessä oli aamuhartaus ja joka kerran ruokailun aloituksena oli ruokarukous ja uskontounteja oli kerran, kaksi viikossa ja kokeet ja numerot olivat todistuksessa keskeisinä. Vielä viikonlopuissa oli useasti pyhäkouluja, joihin mentiin ilman pakkoa.
Niin oli ja minä säestin harmoonilla. Jossain vaiheessa aamuhartaus tuli kovaäänisestä joka luokkaan.
Rippikoulut käytiin ja kinkerit kierretiin ja jos en väärin nyt muista, niin ennen ripille pääsyä piti olla vielä 6 kirkon jumalanpalvelukseen osallistumista.
Ei meillä ollut uskonto muuten läsnä kuin arjessa, jossa kunnioitettiin isäämme ja äitiämme ja muutkin käskyt olivat kirkkaana opittu ja sisäistetty, niin lipsumista toki varmasti tapahtui ja on tapahtunut itse kullekkin ja joka se synnitön olisi, niin heittäköön se sen ensimmäisen kiven, ei taida läytyä.
Itselleni tuppasi tuo koulunkäynti keskittymään paremmin tuonne liikunnan puolelle ja kymppiähän se tuo todistuskin osoitti, mutta oli myös uskonto, josta todistuksessani oli yhdeksikköjä ja en voi moittia, että näistä kertyneet ja saadut elämän”viisaudet” olisivat haitaksi olleet.
Isälleni oli kuten monella muullakin sensukupolven isällä, että työ on hyve ja mitä kovempi työmies sitä parempi ihminen.
Äidistä vielä, että monesti tulee mieleen, että liian harvoin jos olleenkaan tuli äidille sanottua, että minä rakastan sinua.
Minäkin hyvin muistan koulujen aamuhartaudet, ne taitavat vaan olla nykyään kiellettyjä. Samoinhan ovat kiellettyjä kaikki raamatulliset joulujuhlat ja kevätjuhlat ym. Ei enään taida olla edes uskontotunteja, joita aikanaan ainakin meillä piti pappi. Koulussa käytiin uskontotunnin ohessa myös rippikoulu ja aikanaan päästiin ripille ja senkin hoiti sama pappi.
Nykyajan juhlista on tullut kaupallisuuden juhlia, oli sitten kyse äitienpäivästä, tai joulusta tms.
Isänpäivvä on piilotettu syksyn harmaaseen pimeyten ja kolkkouteen. Isät taitavat olla sitä sukupuolten suurta ja käsittämätöntä sukupuolten muuta joukkoa naisen jälkeen.
Raamattu on todellakin länsimaisen sivilisaation filosofinen perusteos. Siinäkin avaus on oikeassa että se on ollut perustana (yhtenä tärkeimmistä) demokraattisen yhteiskunnan synnyttämisessä lakeineen, oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tosin raamatun antikin on paljon vanhemmasta lähteestä periytyvää. Raamattu perustuu useissa kohdissa lähes sanatarkasti muinaisen kaksoisvirran maan Sumerin vuosituhansia vanhempaan perintöön. Mihin Sumerin kulttuuri perustuu sitä emme voi tietää koska sen vanhempia kirjallisia lähteitä ei ole olemassa.
Raamattu pitää sisällään sitä ihmiskunnan yhteistä viisautta, josta jo roomalaiset totesivat ”ex oriente lux”. Tämän yhteisen kulttuuriomaisuuden ilmentymiä ovat sen kaikki kiteytyneet yksityiskohdat, Jahve poikineen, Allah profeettoineen kuten myös kiinalaiset ja intialaiset variaatiot.
Kovasti yliampuvaa on väittää että ” että yhteiskuntamme hylkää Raamatun opit ja opetukset” Ei sellainen olisi mahdollista sillä eihän omaa itseään voi hylätä.
Raamatusta on moneen lähtöön.
Joku voi pitää Jesseäkin Topeliuksen tapaisena ”satusetänä” vertauksineen Mutta molemmat kundit olivat paljon muutakin kulttuurimme kantahahmoina.
Molemmilla pli yhteisenä teemana. ”Antakaa lasten tulla minun tyköni.”
1. Tämän maailman jumala on saatana.
Rovasti Olavi Peltola selvittää hyvin ymmärrettävästi nykymenoa:
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1b.htm