Koska erilaiset youtubet jne. ovat pitkiä ja aivan monet hankalia seurata, tässä ihan tekstimuotoisena, josta kukin voi taaplata tyylillään ja kirjoittaa omat tussilla paperille.
- Kannattaa alkaa aamu jo sängyssä selin maaten tietoisin joka jäsenen venyttelyllä. Koko vartalon pitkäksi venyttely, sormien liikkeet, ranteiden, käsivarsien, olkapäinen pyöritykset, venyttelyt ja heilutukset. Sama jaloilla alkaen varpaita erkauttaen, jalkojen rutistus koukussa rintaan kiinni vuorotellen eri jalat , sitten molemmat yhdessä. Sivuttaisheilutukset jalat kiinni ja jalkoja avaten ääreen saakka ja kiinni. ”Pyöräilyä” ja vatsan jännitystä jalat ylhäällä.
- Ylös sängystä ja pituusvenyttelyä, sivuttaisvenyttelyä, vartaloin pyörittelyä monipuolisesti. Pään ja niskan venyttelyä erittäin varovasti käsin tukien. Sormet maahan, pitkittäis- spakadeja
- Käsipainoilla 4-5 kg seuraavaksi:
10 kertaa jokaista liikettä: vuorotellen painot molemmin käsin ylös ja alas, koukistukset kainaloihin, niskan takaa ylös, sivuttain ikään kuin siivillä perhosen tavoin ylös ja alas hitaasti, nyrkkeilyä, hiihtoa vuorotahdein, alas kyykkyyn ja ylös painot edessä suorin käsin. Tämä riittää !
Ravistelua ja paikallaan kävelyä tai juoksua polvet rintaan. Ja ihan tico-tico paikallaan juoksua nopealla rytmillä 10 sek.
Tämä kaikki kestää korkeintaan 10-15 min.
Tämä on minun joka-aamuinen pienjumppani ennen aamupalaa noin klo 5. Kyllä iskiakset ovat pysyneet kaukana ja eikä kuntosaleille täydy lähteä eikä voi.
Eikä maksa mitään.
Varmasti hyvä aamutreeni … mutta, minulla kun tuo aamuinen verenpaineen mittaus vie kohtuullisen ajan ja sitten pitäisi lähteä näihin maalaisen normaaleihin aamutoimiin.
Kyllä se kuntoilu jää noihin esim tämän talven lumikinoksiin.
Meidän vanhempamme kun näkisivät nykyisen miesmallin, kun korvissa on helistimiet ja joillakin nenässäkin rengas kuin ennen naapurin sonnilla ja tukka on kietaistu ponihännälle ja rehuja syödään ja juostaan tukka putkella kuntosalien härveleissä.
Jos vanhempani eläisivät ja näkisivät eläkeläisten painavan kesällä ja talvella sauvojen kanssa pururataa ympäri ilman suksia, niin sanoisivat, että eikö tollakaan ole parempaa tekemistä, tekisivät jotain hyödyllistä.
Suomen Ladun legendaarinen Tuomo Jantunen kertoi porukallemme Lapissa kehittämästään sauvakävelystä, jota piti yhtenä tehokkaimpana harjoittelumuotona kesäisin.
Toinen legenda, Matti Haapoja Lahden Hiihtoseurasta opetti ja treenautti meitä sauvakävelyyn Salpausselän maastossa montusta LHS:n hiihtomajalle ja takaisin n. 10 km.
Tuskin niin rankkaa treeniä voi kuvitellakaan, jos osaa käyttää sauvoja oikeaoppisesti eikä vain hipsutella ja kantaa niitä mukanaan. Ja erityisesti tuossa mäkisessä maastossa.
Harva täällä Pyynikilläkään osaa niitä oikein käyttää. Suurimmalla osalla toimivat vain ikään kuin kävelykeppeinä, kainalosauvoina tai nojailuvälineinä.
Fressin kuntosalin juoksumatolla talven liukkaalla eräs kaveri maratoonaa 10 km ja vauhdissa harva pysyy.
Sitten täälläkin näkyy noita kuin heinäkassasta heränneitä, maalaisen näköisiä nousemassa kiiltävästä Toyotastaan, jossa tarvittaisiin nosturia, että jalat kantaisi oven kynnyksen yli ja mahan saisi ratin takaa irrotettua. Jalassa Reino tossut, reikäiset Suomi-verkkarit ja tupakka suussa.
Jokapäiväisestä kuntoilusta ja liikunnasta on ainakin se hyvä puoli, että kualee terveempänä.
arvin aforismi.
Kun on tähän asti sairaudet pysyneet ”purkissa” täytyy pitää pitää kansi visusti kiinni. Ja huinailla luonnossa, että kremppaväinöt eksyisivät perässä väärille poluille. Kääntelen viittoja perässäni niille aina tulosuuntaan.
Jo vain kroppa pitää herättää ja iän myötä jää keinutuoliin ellei – no se laiskuus eli alun otto ja siitä joka päivä tai muuten huonosti käy…
Eräs kunto-ohjaajanainen näytti minulle kuinka kävelysauvoja käytetään oikein. Sitä ennen köpöttelin niillä väärin ja käsivarteni väsyivät nopeasti. Pitää olla oikeanlainen rentous ja silti hyvä teho koko keholle.
Ne pitää olla säädetty pituudeltaan niin, että kulma käsissä on 90 astetta. Joka askeleella pitää olla reipas työntö vastuksella pitkälle taakse, että vartalossa ja olkapäissä tuntuu. Harvoin näkee.
Ihan kuin hiihtäisi sauvoilla perinteistä kilpaa, mutta ilman suksia.
Vanha pariskunta oli ollut avioliitossa jo viisikymmentä vuotta ja ihmiset ihmettelivät aviomiehen pirteyttä ja hyvää yleiskuntoa ja sitä sitten häneltä kyseltiin, että mikä on hyvän kuntosi salaisuus.
No sanoi ukkeli, me teimme vaimon kanssa sopimuksen vihkimisen jälkeen, että aina kun meille tulee riitaa, niin minä lähden ulos kävelylle ja totta tosiaan, kyllä on lenkkipäiviä riittänyt.