En voi tietenkään verrata Purolaa juoksijana itseeni, mutta…
60- 70 luvuilla juostiin vielä ennätyksiä hiilimurskalla, jossa piikkarien ruopimat kuopat näkyivät lähes koko 100 m:n matkan.
Kun tuli ”juoksuasfaltti” Ratinaan ja toisenlaiset lyhytpiikiset jalkaan, parani aika merkittävästi.
Nyt edelleen piikkarit ovat ”parantuneet”, ja aika sen vuoksi. Sitten kait jo kohta juostaan ”kengurupiikkarein”. Aikamoista välineurheilua, jossa entisajan tuloksia ei voi verrata keskenään ellei joku keksi metodia, millä ne voitaisiin panna samalle viivalle.
Samuel Purola, 21, yllätti seuraajansa – teki suoraselkäisen paljastuksen ällistyttävästä ennätysparannuksestaan Samuel Purola, 21, yllätti seuraajansa:
Myöskin juoksualustalla on merkityksensä, ehkä jopa enemmänkin kuin niillä piikkareilla. Juuri pidetyillä olympialaisilla nähtiin suurempikin selkkaus välineiden merkityksestä, tai ainakin kuviteltiin niin.
Nyt Juhani K. tässä kommentoi läppärillä:
Ennen Eeles Landstöm hyppäsi terässeipäällä, nyt kenguruseiväs heittää riman yli. Tekniikka on täysin muuttunut välineen mukaan.
Voitto Helstenin 400m:n ajat hiilimurskalla ovat huimia. Raimo Vilenin 10,1 s / 100 m. Se oli jo kumiasfalttiaikaa, jotka tuli yleisesti käyttöön 70 -luvun alussa ja tulokset paranivat huimasti.
Tällä hetkellä niin urheilukentän päällystemateriaalit, vaatteet, kengät ja välinekehitys tekevät tulosta, jota ei voi verrata historiallisiin tuloksiin.
On kai tuosta jotain valunut kuolevaisillekin. Mielestäni ihan tavallisen hintaiset juoksukengät ovat nykyään merkittävästi mukavampia.
On kyllä, koska pikkukakarana hiidettiin kilpaa suutarin tekemissä nahkamonoissa, jotka olivat koulukengät, arkikengät ja kyläilykengät samaan aikaan.
Minun lapsuusaikaiset kenkäni olivat talvisin tallukkaat; suutari Metson valmistamat, aidolla narupohjalla, huopapäälisellä nahkavahvikkein.
Lenkkisuksiin se sopi oivallisesti; mänttimäystimet ja kumiset kantahihnat.
Meillä lapsena suutari-invalidi Arvo Kurtto, Lielahdesta Tarhurinkadulta teki kaikkien nahkamonot, jotka kestivät ja kestivät ….
Minulla on 30 v vanhat Aaltosen pitkäkärkiset monot. Olivat varsin mukavat luistelussa ja vanhanaikaisella, kun oli konelatu. Matalina eivät ladun aukaisuun käyneet.
Suksista irtosivat lopulta pinnat pohjista, enkä viitsinyt siirtää siteitä uusiin suksiin, koska monoissa oli se heikkous, että pohjia joutui liimailemaan uudestaan.
Kun monoista sahasi kärjet pois, jäi jäljelle erittäin miellyttävät kävelykengät. Kyllä niillä on jo pari sataa kilometriä taaperrettu.
Suksiahan kehitellään jatkuvasti kuiturakenteita hyväksi käyttäen ja suksista saa maksaa halutessaan melkoisesti. Itse ostin hyvät käytetyt Messukylästä Pyörätaikureilta viidellä kympillä. Pientä kulumaa, mutta meikäläiselle ensimmäiset, joissa on tarpeeksi jäykkyyttä niin, ettei voidepesästä hankaudu pitovoiteet pois.
—–
Todennäköisesti myös monoissa voidaan hiilikuituja hyödyntää.
Meinaan katsoa kierrätyskeskuksesta 47 numeron monot, etteivät varpaat palele ahtaudessa.
Olisihan minulla väljemmätkin mutta kiinalaiset, joten pelkään, että pohjat katkeavat pakkasessa.
Alkeelliset luistimet olivat irtoterät, jotka kiinnitettiin ruuvaten monoihin.
Hienot puusukset veisti naapurin puuseppä, jotka tervattiin nuotiolla. Ja paikattiin peltipurkilla, jos katkesi.
Jääkiekon molarin ja pelimiehen ”Monrtealit” tehtiin alakerrassa sahaamalla, höyläämällä, loveamalla ja erikeeperillä ja erkkaria rulla päälle.
Muistan kun sain lapsena jääkiekkovarusteita, hansikkaita, maalivahdin polvareita ja räpylöitä. Kaikissa niissä luki : made in Tsekkoslovakia.
Avojaloin voitin koulujen väliset 100 metrin matkalla aikoinaan. Siinä oli minun välineet.
Mitä nämä ovat ?
7,1
11,1
22,8
43,8
??
Eräitä aikoja, mutta mitä ?
Heikin omia aikoja oletan
Mitenkä vois nostaa enemmän Suomessa tasoa no siihen ei ole kun yksi tie siinä vaan tulee hiki
Tie parempan kulkee aina kovassa treenissä siihen ei ole oikotietä kellään olipa juoksukenkät ihan mitä vaan terv tepivaari
Mitkään välineet eivät korvaa oikeaa harjoittelua, hyvää opastusta ja motivaatiota. Oikea kova harjoittelu näytyää jäävän muiden asioiden alle kuten huonot välineet muka, ei ole motivaatiota, eikä kukaan maksa.
Nuo ajat olivat minun plus viestikaverini poikien sarjassa. Eka oli Hakametsän hallissa sisäkisojen 60 m ns. tartanmatolla ja sille sopivilla piikkareilla. Sitten muut 100 m, 200 m ja 4X100 m Pyynikin kisakentän hiilimurskalla.