Kevättä ilmassa

 

ulos, keväiseen aamuun tieni käy

vielä ei pilvien takaa

aurinko näy

lämpö sulattaa

lumen ja jään

pian multaiset pellot nään

kevät saapuu kohisten

puroissa vedet juoksevat loristen

huolet ja murheet heitän nurkkaan

seinä vierustalla

kukatkin puhkevat kukkaan

käsillä on ilon ja riemun aika

pääskysten viserrys

edessä ihanan kesän

taika

6 vastausta artikkeliin “Kevättä ilmassa”

  1. Ajankohtaista lyriikkaa Hannulta. Kyllähän se kevät muutoinkin; saa vanhan miehen istahtamaan rappusille aurinkoon, mustan kiiltävä kissa alkaa oijennella jalkojuuressa, sekin nauttii, luonnollisestikkin kevätauringosta.
    Kevät on luonnon heräämisen aikaa, uuden syntymistä.

  2. Vaimo se tässä päivänä muutamana kysäisi minulta; miksi se Mirri tottelee sinua, vaan varsin valikoivasti minua?
    Minä nyt siihen, että näin miesten kesken ongelmatilanteita lienee huomattavasti vähemmän kuin mies vs vaimo.
    Ei oikein sulattanut vastaustani.

      1. Kevättä se muutenkin ilmassa lienee. Mirri on aamusella innostunut pyydystelemään sumuhiutaleita; hyppelee korkealle ilmaan, kait se jotakin kiinnikkin olettaa saavansa.
        Kevättä on siinäkin kun mustarastaat ja naakat ovat pihapiirissämme runsastuneet, surullista taas pienten varpuslintujen miltei radikaali vähentyminen.

  3. Tänä aamuna, kevättä kun on ilmassa; tuota Mirriä silitellessä, en olisi koskaan kuvitellut, että minusta tosi vannoutuneesta koiramiehestä tulisi kissan ystävä.
    Niin se vain meni, että hetki sitten silitellessäni Mirriä; sen kehollinen viestintä, on minulle varsin merkittävä.
    Kissan toimiminen haluamallani tavalla on varsin yllättävä. Kyllä kissan pystyy opettamaan haluamisiinsa toimintoihin; se vaan vaatii opiskelemista kissan toimintoihin; kissaa ei käsketä.

Kommentoi