Mielenterveys on yhä tabu – häpeä seuraa mukana

 

Sairauksien ja vaivojen valittaminen on sään ohella taattu puheenaihe, ystävien ja tuttujen tavatessa. Näin siis vanhemman väen kohdatessa.

Entä jos sairaus onkin pään sisässä? Masennusta, ylirasitusta, neurologisia tai mielenterveys sairauksia? Avautuminen jopa lähimmille ystäville on liki mahdotonta. Mielenterveys on yhä tabu, ja siksi vaikeaa rinnastaa muihin sairauksiin.

Tänä päivänä ihmiset pääsevät äkillisiin, akuutteihin sairastumisiin suhteellisen nopeaan. Pillit vinkuen, viedään potilasta jos tarve sitä vaati. Tikkejä ommellaan ja vaivoja lääkitään. Hyvä niin. Näistä kehdataan myös puhua. Toiset jopa kerskuen ja vertaillen kenellä on ollut eniten vaivoja.

Entä kun jäät sohvalle voimat ihan lopussa? Pään sisällä on tyhjää tai kiristää, ettei tiedä hyppiäkö seinille. Tiedämme kuinka pitkä tie saattaa olla akuutin avun saaminen. Entä hoitoon pääsyt?

Mielenterveysasioista puhutaan, ongelmia tunnustetaan sillä saralla olevan. ”Julkkiset” antavat kasvot kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle, masennuksille ym., mutta silti ”jossain mättää”.

Olettaisi, ettei enää 2000 – luvulla puhuttaisi kansan keskuudessa ”hullun papereista”, tai vähätellä mielen järkkyessä, ahdistuksen iskiessä jne., jonka seurauksena joillekin häpeä vie sairaan yhä syvempiin vesiin.

Entä poliitikot, onko niin, että budjeteista päätettäessä pahnan pohjimmaisena tulevat mielenterveysrahoitukset? Miten käy uuden Hyvinvointialueen tullessa voimaan? Rahoituksesta väännetään kättä tosissaan, se on varmaa. Ettei vaan mielenterveyspalvelut ja kolmannen sektorin toiminnat jätetä viivan alle?

Hyvät ihmiset, me tarvitsemme toisiamme. Hyväksytään jokainen sairauksineen tasavertaisina kanssakulkijoina. On aika ottaa ”härkää sarvista kiinni”, ihan sieltä yhteiskunnan ylemmiltä tahoilta tänne ruohonjuuritasolle.

Hannu Tiainen

Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtaja.

13 vastausta artikkeliin “Mielenterveys on yhä tabu – häpeä seuraa mukana”

  1. Mielenterveysongelmat ovat minulle kyllä tuttuja. Vaimoni pikkuveli oli ns mongoloidi; meillä vieraillessaan ei suostunut edes syömään kuin minun kanssani keittiössä.
    Vaimoni vanhempi veli; geotekniikan professori kärsi maanisdebressiivisestä mielenterveysongelmasta. Molemmat esimerkkihenkilöni nyt jo edesmenneitä.
    Joten kyllä nämä mielenterveysongelmat ihan tuttuja ovat.

  2. Jokainen on varmasti ollut tai on parhaillaan jonkun verran masentunut. Pitää muistaa myös että hulluuden ja nerouden raja on pieni…

    ”Näin hullun, mutta onneksi se ei nähnyt minua,,,umpihullua”

    Joskus kovan paikan edessä pieni hulluus voi jopa auttaa, toisaalta asian kanssa ei ole leikkiminen…

  3. Hannu, kirjoitat asiaa ja olen kanssasi erittäin pitkälle samaa mieltä, mutta haluan kyllä mainita sen, että tilanne mielenterveysongelmiin suhtautumisessa on kyllä nyt tänään ja tässä huomattavasti parempi kuin mitä se oli vielä vaikkapa 20 vuotta sitten.

  4. Asia josta Hannu kirjoittaa on täyttä asiaa ja millä sen saisi paremmin selvitettyä siinä on paljon tehtävä kenttää
    Monasti nuot asiat ovat sellasia ettei edes oma isä/äiti asiasta ttiedä enne kuin kun ns isopyörä heittää jo niin paljon että ei ole valinnan varaa
    Onko siinä syy miksi asiaa ei ole hoidettu vaikka on ollut aikaa nekin hoitaa onko tuo jäänyt kun ei olla tietoisia toisen huonosta olosta
    Useimmiten ne ovat työikäisillä jotka ei kestä työn henkistä rasitetta siinä sitten alkaa pikku hiljaa tuo masennus joka tulee hitaasti mutta sitä parantuminen vie aikaa vieläkin enemmän
    Hyvä Hannu kun otit tärkeän asian ns tapeetille terv tepivaari

  5. Kaksisuuntaisia milenhäiriöisiä ovat työpaikat täynnä ja usesati ylimmillä palleilla.
    Aamulla et tiedä kumpi on päällä, maaninen vai debis ja käyttäytyminen sen mukaista.

    Maanisessa vaiheessa kaikki sujuu, upeaa, loistavaa, olet mahtava ja osaat hoitaa hommat. Päivä paistaa vaikka alimpaan risukasaan.
    Debis täysin päivastoin. Ja viina nostaa asiat potenssiin.

    1. Ei tämä nyt kyllä aivan näin yksioikoista ole ja tässä taitaa nyt mennä osin sekaisin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja patologinen narsismi, joista jälkimmäisiä löytyy juuri ”ylemmiltä palleilta”.

      1. Tämä kuvaa kyllä sitä, miten diagnosoitu kaksisuuntainen käytytyy kuvainnollisesti.
        Ylikierrosvaihe on käsittömätöntä menoa ja innostusta ja kaikki on helppoa.
        Työelämässä näitä oli kolme, joista kaikki aikanaan joutuivat lähtemään aikaansaamiensa sotkujen vuoksi.

  6. Minä sairastan f21-tyypin skitsofreniaa, enkä häpeä sanoa sitä. Jos kaikki ihmiset vain ymmärtäisivät minkälaista kivirekeä joudun raahaamaan koko loppuikäni.

Kommentoi