Pakko vai suositukset – koronapäiväkirja 27.1

Aluksi varoituksen sana. Tämä päiväkirja sisältää arvion koronan hoidosta politiikan näkökulmasta. Yritän puolueettomasti nostaa esiin, sekoittaako politiikka koronan hoitoa liikaa?

Monissa Euroopan maissa on jo käytössä tiukat rajoitukset. Saksa, Britannia, Ranska jne. ovat ottaneet kovat keinot käyttöön koronan, sen muuntoviruksen torjunnassa. Suomi sulkee rajoja, miettii maskipakkoa ja muita kovia rajoituksia.

Miksi meillä sitten vielä mietitään kovien otteiden käyttöönottoja? Nukummeko ”ruususen unta”, vai tuudittaudummeko pienten lukujen myötä, että alamme olla olla voiton puolella? En usko, uskon mieluummin pelkoon kansan reagoinnista jos pakkokeinoja otetaan käyttöön.

Olettamukseni pelkoon on politiikka. Ovella siintää jo muutaman kuukauden sisällä kuntavaalit. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti vaaliavauksessaan kyseessä olevan hallituksen kaatamisvaalit, jos hieman kärjistetysti vaaliohjelmaa arvio.

Kokoomus ei ole jäänyt ”pekkaa pahemmaksi”, miksi jäisi, kun puolueiden kannatuksista kilpaillaan. Niitä keinoja käytetään jotka hyväksi havaitaan. Politiikassa jokainen tilanne on käytettävä hyväksi – välillä tuntuu, valitettavasti.

Kesän jälkeen eduskunnan oppositio selvästi nosti kytkintä ja alkoi iskeä hallitusta koronan hoidosta. Niin pitääkin, ei siinä ole kahta sanaa. Kuitenkin kun kyseessä on politiikka, jolla määritellään myös tulevaisuuden suuntaa, niin joka ainoaa sanaa ja tekoa arvioidaan suurennuslaseilla.

Jos nyt vaalien ovella hallitus laittaisi kansan ns. herran nuhteeseen eli monenlaiset pakkokeinot käyttöön, mikä mekkala siitä syntyisi? Elinkeinoelämä ja yrittäjät olisivat raivoissaan, kun heidän elinkeinonsa laitettaisiin stoppiin. Lapsiperheissä kauhisteltaisiin koulujen sulkemisia ja vanhuksista omissa kodeissaan vankeina paheksuttaisiin ym. kansanosia, jotka eivät ymmärtäisi pakotuksiin joutumisia.

Jo nyt hallitus on saanut musertavaa arvostelua velan kasvusta, yhteiskunnan ajamista kuilun partaalle. Hallituspuolueiden on pakko luovia ja yrittää selvitä musertavalta vaalitappiolta. En tarkoita, että hallitus leikkisi kansalaisten terveydellä, vain vaalit tähtäimessä.

Politiikka nyt vaan on politiikkaa. Entä jos tässä tilanteessa vaaleissa tulisi hallituspuolueille murskatappiot? Emme tiedä kuinka kauan ja kuinka rajuna korona vielä näyttäytyy. Olisiko siinä vaiheessa mitään mieltä hallituskriisille?

En ota kantaa hallituksen tai opposition puolesta. Onko kuitenkaan viisasta leikkiä tulella? Koronan hoitoon politiikan puolelta pitäisi saada aikaan yhteisymmärrys ja yhteistyöllä hallituksen ja oppisition kesken viedä Suomi korona-aallokoista turvalliseen rantaan.

Ps. Mitä jos lykkäisimme vaaleja, että kenellekään ei tulisi kiusausta käyttää hyväksi tuota karmeaa virusta, vaan annettaisiin työrauha kaikille niille jotka koko ajan tekevät vaativaa työtä koronan taltuttamisen kimpussa.

6 vastausta artikkeliin “Pakko vai suositukset – koronapäiväkirja 27.1”

  1. Hyvä kirjoitus; korona näyttää nousevan jo keppihevoseksi muutamilla puolueilla; ei silti, sitähän monet puolueet jo ovat tehneetkin.
    Oli mikä hallituksen toimenpide, aina se tuntuu olevan väärä.

  2. Tuttavani lähetti Tallinnasta muutamia kuvia; kuvat olivat kauppakeskuksista ja vastaavista. Aivan merkittävä osa kuvista näytti, että maskipakkoa ei suinkaan noudatettu; rangaistusseuraamuksesta huolimatta. Oikeastaan kukaan ei valvo määräyksiä.

  3. Puolueiden kannatus tulee kansalaisilta. Kansalaisten antamalla mandaatilla puolueiden edustajat puhuvat.

    Suomalaiset ovat kilttiä ja kuuliaista joukkoa. Ei puhettakaan esim. Hollannissa esiintyvästä mellakoinnista.

    Vaan kuinka pitkälle voidaan kiristykset viedä, jotta joukko pysyy kuuliaisena? Eihän ne ole pelkästään yritykset jotka nurisevat, vaan yritysten ja muiden toimijoiden palveluita käyttävät kansalaiset.

  4. Kukaan ei varmasti täällä tiedä, mitä isämme, äitimme ja perheet ovat pakkona kokeneet sodan aikoina. Nyt tulee ruumiita toisella tavalla.
    Silloin ei nuristu, vaan toimittiin, niin kuin käskettiin.
    Kun tuli ulkonaliikkumiskielto, se tarkoitti sitä. Kun valot piti sammuttaa, sammutettiin.
    Jossakin pitää mennä raja jatkuvalle kitinälle ja helpon elämän tavoittelemiselle nytkin. Kai tämä sotakin joskus loppuu, jos on loppuakseen.
    Entinen elämänmalli ei palaa kuitenkaan koskaan. Se on fakta.

  5. Pakkoja sekä suosituksia, eli molempia käyttöön oikeasuhtaisesti ja oikein kohdennettuina.

    Rokotussuunnitelma uusiksi eli kun vanhuspalveluiden asiakkaat+henkilökunta sekä terveydenhuollon ja muut yhteiskunnalle välttämättömät työntekijät on saatu rokotettua niin sen jälkeen panokset sinne missä tautia on eniten ja leviämisen riskit suuria eli Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Pirkanmaa.

    Toki valtiolla olisi mahdollisuuksia toimia rokotteiden saatavuuden osalta parillakin eri keinolla, mutta ne nyt liene poissuljettua, ettei kukaan vaan suutu tuolla Brysselin suunnalla.

  6. Jokainen, joka saapuu Suomeen millä tahansa kulkuvälineellä, piikki heti ”perseeseen”. Myös jatkuvasti rajan yli liikkuville työntekijöille.

Kommentoi