Paluu arkeen – päiväkirja 5.1 2021

 

 

Kohta viisi vuorokautta on eletty uutta vuosikymmentä. Pakkasta oli aamulla rapiat 14 astetta, joten talven makua alkaa olla. Ei ollut Vilma kisulla kiire tarpeilleen ulos, ikkunasta katseli kun itse kävin. Mukavasti karisi unet silmistä kun istahti huussin reiälle. Ja älkää naurako, kutistuu ”se” kylmässä meiltä miehiltä muutenkin kuin uidessa.

 

Vilmasta tuli mieleen lähestyvät kuntavaalit. Miten niin, kysytte? Olen niin kateellinen hänelle, kun laitan joskus kuvia Vilmasta Facebookiin, niin hän lyö joka kerta minut ns. laudalta. Arvatkaa olenko kateudesta kankea? Hän on varsinainen hurmuri, joka kerää aina ison määrän tykkäyksiä. Voi, että kun eläimetkin voisivat olla vaaleissa ehdokkaina, niin Vilma olisi ilman muuta äänikuningatar.

 

Mirjam luki eilen lehdestä, että kaukolämmön hinta nousee. Meille ei onneksi Kauko toimita puita, joten meitä se ei koske, totesin Mirjamille. Toisaalta illalla aloin miettiä, jos se lasketaan kaukolämmöksi, kun täältä Kihniöltä menen Mirjamin luokse Ohtolaan ja kannan puita sisälle hänen tupaan? Jaa, että taas on liikaa katsottu Turhapuroja, kun noita puujalkavitsejä heittelen. Mutta, eikö tähän juuri puujalkavitsi sovikin?

 

Korona pohdiskelua:

  • toiset ne vaan reissaa laskettelemaan Lappiin vaikka kuinka varoitellaan. Koronaa levitellään tieten tahtoen ja sitten porataan kun paikkoja joudutaan sulkemaan. Tässä vaiheessa ennen sanottiin: Järki hoi, älä jätä.
  • koronarokotetta odotetaan kuin kuuta taivaalta. Vaikka kuinka taivastellaan rokotteen saamisen hitautta, ei hallitus eikä kukaan muukaan voi muuttua rokotteeksi.
  • korona on sitten muuttanut muotoaan. Herkemmin iskee kuulemma nuoriin ja lapsiin. Jokohan vihdoin myös tuo kohderyhmä saadaan käyttämään maskeja. En tiedä miten on muualla Suomessa, mutta ainakin kun käy täälläpäin kaupoissa, niin hyvin harvalla kouluikäisellä on kasvomaski, ja liikutaan myös turvaväleistä piittaamatta.

 

Olette varmaan lukeneet kuinka nykyään voi ihmisen myrkyttää alushousujen avulla? Ainakin Venäjällä, mikäli uskomme läntistä mediaa. Tiedätte varmaan, että olen oman kuntani valtuustossa oppositiossa. Jos nyt alkuvuodesta Kihniössä jatkuu vesijumppa, kuinka uskallan mennä sinne ilman pelkoa, ettei altaassa oloaikana alushousujani myrkytetä, heh heh?

 

Huumoria:

Pitäisi välttää tyhmiä kysymyksiä. Juttelin kerran vanhan miehen kanssa ja kysyin mikä on pitkän ikäsi salaisuus? Katsoi minua kummissaan ja vastasi: No, synnyin kauan aikaa sitten.

 

 

 

 

 

5 vastausta artikkeliin “Paluu arkeen – päiväkirja 5.1 2021”

  1. Täällä ihan vastakkaisessa suunnassa, eli eteläisellä Pirkanmaalla oli ja on edelleenkin 7 astetta pakkasta. Harmiksi meillä oli hävinnyt yöllä verstaalta ja konehallista sähköt, johonkin tuli valot, mutta kaikki pistorasiat on pimeinä. En saanut siis edes lämmitettyä, mutta muutama tunti menee kyllä lämpösillä.

    Minä odottelen kyytiä, kun pitäisi taas käydä Tampereella Taysin tutkimuksissa. Harmittaa sekin, mutta kai se on hyvä kun tutkivat.

  2. Seitsemässä asteessa sitä täälläkin.
    Olet Sinä Hannu melkoinen huumoripankki.
    Mirri se vähän aikaa sitten tapansa mukaan lonti tuohon aamiaiselle. Se poika ei turhia hötkyile ja ilmeisesti Mirrin mielipide; mitäs nyt kiire on; omalla pihalla.
    Mönkijä piti herätellä; viikon päivät tuossa pihalla, nyt sitten akku tyhjä, valot sentään syttyivät.
    Eipä tuossa hätää, nykypäivän latureille ei muuta tarvi kuin liittimet akun napoihin, mieluiten oikein päin ja suko verkkovirtaan, se laturi sitten hoiteleekin kaiken ”ajattelupuolen”.

  3. Niin, muuten tuosta Vilmasta; minua ovat aina kiehtoneet eläimet, jotka saavat kulkea vapaasti, silti haluavat olla ”ihmistään” lähellä, siis elää symbioosissa, molemmin puolinen hyöty.
    Meillä on ollut vapaana eläviä, mm viestikyyhkyt, maatiaiskanat, nyt nämä kissat tulivat kuvioon jo yli kolme vuotta sitten, siis Mirri.
    Ihmisen ja eläimen keskinäinen kiintyvyys voi olla moninainenkin.
    Muutama päivä sitten luin jutun kolmesta hanhesta, jotka otettiin paistiksi. Käppäilevät vieläkin kotitilallaan.
    Hanhi muuten kesyyntyy ja kiintyy ihmiseen melko helposti; kokemusta on.

  4. Onko tietoa, mihin Kallen pikkukissa häipyi? Löysikö aiemman osoitteensa?

Kommentoi