Yön salaisuus

 

seison pihamaalla

vettä vihmoo, kastellen hartiat

synkkä pimeys ympärilläni

himmeä ulkovalo luo tainomaisen

salaperäisen tunnun

heristän korviani

tunne vahvistuu, joku vaanii pimeässä

yhtäkkiä, kuin tyhjästä

vierelläni seisoo kissani

karvat pörhöllään

häntä paksuna

sydämeni on pakahtua

mitä kummaa tapahtuu

syksyisen mustassa yössä

riennän rapuille

kissa livahtaa salamana sisälle

hyppää ikkunalle, tarkkaillen pihapiiriä

olemme turvassa sisällä

kissani tietäessä

synkän yön salaisuuden

katsoo minua silmiin

naukaisten kuin ilkkuen

mieti nyt pimeyden arvoitusta

oliko kettu hettu vai mikä lie peto

kismittää, äsh, olkoon

ryömin peiton alle, huokaisten

voihan kissan viikset sinua Vilma

7 vastausta artikkeliin “Yön salaisuus”

  1. Olipas Hannu hienoa syksyillan tunnelmointia ja vielä loppuhuipennus parasta.
    Kyllähän se Vilma tietää kuka ja missä se turvapaikka on.
    Minä tässä olen mietiskellyt; kuinkahan asetelma oikein onkaan; olenko minä Mirrille isäntä vai kokeekohan tuo pahuksen Mirri minun olevan hänen omaisuuttaan, jota pitää sitten aamuisin vahtia kun sinne pimeyteen postilaatikolle tieni käy? Päivälläkin kun pihassa touhuilen, asettuu Mirri heti ”valvovaksi silmäpariksi” jonnekin korkealle paikalle.
    Semmoinen se Mirri.

  2. Tuossa selasin viime yön kommentteja ja tulin tulokseen ei anna aihetta kommentoida
    Muihin kun Hannun avaukseen on ne kisut Hannulle ja Kallelle kavereita Vilma Hannulle ja Mirrit Kallelle
    Näitä on kiva lukea ainasen riitelyn sijaan varmaan nuot kolme kisua tuo hyvän päivän
    Jopa minulle Tampereelle kivaa päivää kaikille terv tepivaari

  3. Kiitos Kalle ja Tepi. On ne vaan niin hyviä kavereita, että juttuja heistä piisaa ja on mukava seurata heidän sielunelämää.

  4. Kun näitä lukee niin melkein tulee huono omatunto kun ei tule koirastani kirjoiteltua sillä paljon olisi kerrottavaa tiiviistä yhteiselostamme. Omalla kohdallani suureksi eduksi luen että koira pakottaa minut ulkoilemaa, liiaksi sohvalla viihtyvän ihmisen. Metsäpolkuja pistelemme 4 – 8 kilometrin lenkkejä.

    Väheksymättä mitenkään kokemuksia joilla kissat voivat sulostuttaa ja tuoda sisältöä elämään itse olen koira ihminen.

    Kissojen itsekkyys tekee niistä tietysti ”luonnollisempi” eläimiä mutta koirissa kiehtoo runsaampi vastavuoroisuus, keskustelun monipuolisuus.

    Hienoa että itse kukin löytää oman eläimensä oli se sitten kultakala, hevonen, kärmes tai vaikka mikä.

    1. Olemme pitkään miettineet koiran hankkimista kun Juri pojasta aika jätti. Olisi Vilmalla myös kaveri pihalla touhuamiseen jne. Jotenkin vaan sitten luopuminen aikanaan tuntuu ikävältä, kun Jurin muistot ovat vieläkin mielessä. No, aika näyttää.

      1. Itsellä oli pari vuotta sitten vielä koira olisin silloin ottanut uuden mutta asiaa tarkemmin tutkiessani ja kun koira elää n 15 vuotta
        Itse olen n 90 asioilla on monta puolta tuskinpa enää otan
        Vaikka siitä tuo lenkkikaveri olisikin ja takuulla hyvä sellanen terv tepivaari

    2. No sikaa en ottaisi asuntooni asuun yks sika riittää joka täällä röhkii terv tepivaari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *