Aamusella kun Mirrin kanssa lähdimme postilaatikolle, huomasin, että lunta oli tulla tuiskaissut viitisen senttiä. Siis luvaton lumisade, koska säätiedoitus ei luvannut sadetta.
Vaan Mirripä se innostui uudesta lumesta, laskeutui mahalleen ja etutassut suorina, potki takatassuilla vauhtia, eteni kuin lumiaura; siis nautti lumesta, melkoinen epäkissa. Laatikolle menimme, Mirri välillä hullutteli tuon uuden lumen seassa. Mielenkiintoista, vaikka lämpötila oli plussalla, oli lumi melko kuivaa ja Mirri nautti.
Siitä sitten Mirri aamiaiselleen ja minä poimin pihanpuoleisen riistakameran mukaani ja minäkin aamiaiselle.
Kello lähenteli jo puoli viittä, siis aamu alkoi kääntyä päiväksi vaikka pimeää olikin.
No sitten kuuden aikoihin vein Mirrille paikallisen torin kalakauppiaan kokonaisia silakoita; minustakin näyttivät lähinnäkin kyseenalaisilta ja Mirrikin protestoi jättämällä kala-aamiaisensa siihen; myöhemmin sitten söi.
Tämmöinen se sitten Mirrin ja minun tämä sunnuntaiaamu.
Se tuo Mirrin päiväkohtainen menu kertyy; aamulla postireissu ja riistapatee, kuuden aikoihin tuorekalaa, päivällä siinä aamupäivän lopulla kanojen kanssa eineslihapullia ja iltapäivällä vielä kissan kuivamuonaa.
Siinäpä ne Mirrin eväät.
Tällä hetkellä muikkua ei ole saatavilla, joten silakkaan pitää Mirrin tyytyä mutta vähintäänkin tuoretta pitää olla.
Mirri kun on yhtä aikaa ahmatti, toisaalta aito kulinaristi.
Varmaan kissa nauttii siinä kun koirakin uudesta lumesta tuskinpa ne siinä paljon eroaa vetinen lumi voi olla kissalle eri juttu
Noin ne kisutkin pärjää vaikka ulkona ollen kun saavat murkinaa pysyy lämpökin terv tepivaari
Moni varmaankin miettinee; miksikähän se Kalle niitä iänikuisia juttujaan Mirristään kertoilee.
Tokihan se saattaa olla niin, että osa lukijoista ei osaa käsittää kiintymystäni Mirriin ja kaveruutta sen kanssa.
Meillä kun kaikilla ovat omat käsityksensä, mitä lemmikkieläimiin tulee.
Noinhan se Kalle on ja vaikka itse olen enempi koira ihminen en silti kissoja moiti lainkaan ne on lemmikkejä siinä kun koirakin ja monelle ihan samalainen kaveri kun koirakin
Mun kaverilla oli pari kisua ja molemmat tuli minua puskeen kun siellä kävin siinä oli tarkka asia kumpi ensin ja sehän oli Arttu
Kun se oli puskenut sai Minttu tehdä samoin molemmat oli tyttöjä nimestään huolimatta tuo Arttukin
Sitten ne tuli syliin kumpikin mourusivat hetken sitten menivät omiin touhuihinsa
Mutta jos joku ei asiaa ymmärrä ei tarviikkaan
Mutta tuo Hannu varmaan ymmärtää kun saa vilmaansa hoidella terv tepivaari
Niin Tepi varmaan muistanetkin, että minulla noita koiria, niin lemmikkejä kuin ns ”työkoiria” minulla on ollut vuosikymmenet.
Kun tuo viimeinen rekikoirani muutti sinne rekikoirien taivaaseen; tilalle tuli omaehtoisesti Mirriksi ristimäni pentukissa. Sen kanssa olemme elelleet liki pian pari vuotta.
Pienestä pentukissasta on muotoutunut melkoinen kollin rötkäle (leikattu).
Aina tuo on kaverinani, teenpä ulkona mitä hyvänsä.
Muistanhan minä sun koira aikas mutta kun eläin valitsee se myös pysyy siinä hyvinkin tarkkaan
Tuskinpa kissa asiassa tekee poikkeusta kun valintansa on tehnyt terv tepivaari
Vilma taas teki aamulla tarpeitaan liiterin polulle, kun siihen oli mukavasti kertynyt lunta. Minä jouduin kiertämään, kun tärkeää toimintaa ei passannut häiritä.
Joo ei pyhää toimitusta saa kukaan häiritä mulla iraplikka katsoi siihen tyyliin anna nyt mun kakkia rauhassa pisuista ei niinkään katsellut terv tepivaari
Vähän aikaa sitten vanha Mirri ilmestyi pihaan. Viikon oli ollut poissa.
Tarjosin samoja silakoita ”tuoretta torilta” kuin Mirrillekkin, sama murskatuomio; voisihan näitä ehkä syödäkkin jos oikein nälkä olisi.