Tuommoinen sitten tuli hankittua akkutyökalusarjani jatkoksi.
Aluksi epäilin, josko tuolla olisi juurikaan muuta käyttöä kuin ruohotupsujen leikkely.
Ilmeni sitten, että tutullani oli moinen härpäke ja pääsin kokeilemaan. Yllätyksekseni se tuntui ihan toimivalta peliltä, tosin 18V laitteena.
Ostin 36V raivurin ja yllätyin kun sillä katkeili vieläpä runsaan sormen paksuinenkin vesa. Ei se tietenkään pensaikoissa Stihlini veroinen laite suinkaan ole mutta tämä akkuvehje on huomattavasti helpompi käyttöönottoon, akku vain kiinni ja töihin. Keveytensä vuoksi se on vaivaton käytellä, joskin tuolla Stihlillä sitten saa kuntoilua enemmän; ei tarvitse mihinkään kuntosalille mennä. Suppailemaankin menen tuolla kalastusveneelläni, saa siinäkin jonkinlaisia tasapainoharjoitteita, kun mihinkään vesipelleilyyn ei oikein aika riitä saatikka kiinnostus, ei mihinkään erityisiin harrastuksiin tämmöisellä asujalla ole kiinnostusta.
Onhan sekin jonkinlainen harrastus kun pitää kesät talvet ison pihapiirin edes siedettävässä kunnossa.
Oho, Kallen ”härpäkevarasto” vain kasvaa !
Kun hiukan muistelen tuota Porvoon maalla asumista härpäkkeineen ym. välttämättömyyksineen, joista ei todella mitään puuttunut, niin täytyi minun olla uppovarakas, kun siitä selvisin.
Täytyi olla koneet ja ”pensselit”, että talvesta selvisi, pihojen ja ympäristön hoidosta, maasturista, peräkärryistä, koneista jne.. kuluineen. Kalastusvälineet kunnossa jne.. Sähköä kului 10-kertainen kertainen määrä ilman lämmitystäkin. Kaupunkiin asioille oli pakko mennä lähes joka päivä Jeepillä.
Enää en vaihtaisi moiseen, kun helpommalla ja pienin kuluin elämisestä selviää. No, en tietenkään nauti nyt vesillä olosta, mutta ei ole niitä meren riskejäkään. Eikä mustikat, puolukat, sienet ym. tule tontilta; nyt kaupasta. Mutta saahan niitä kuin tallustelee metsiin tai torille tai Lidlin tai Valion pakastimelle tai lähellä kivijalan kauppaan. Oli se tietenkin ihanaa aikaa, ai niin ja ne vieraat, joita oli aina tulossa tuvan täydeltä kokin trahteerattaviksi.
Koeponnistettu tuo raivain on; uskomattoman hyvä. Sillä raivauspäällä menee helposti poikki tuommoinen sormenpaksuinen koivunvesakin.
Mitä tähän maalla asumiseen; edes taajamaan saatikkakaan kaupunkiin minua ei enää saa, mitä sitten krematorioon ja se onkin eri juttu.
Nautimme täällä olosta, eihän täältä puutu mitään.
Itse ostin joskus Ryobin akkukäyttöisen ruohotrimmerin mökille kun vanha, bensakäyttöinen simahti. Siinä vaan oli uutena 1.3 Ah akku, kesti pienen turauksen. Mutta koska siinä on myös liitin verkkovirralle, niin on tullut jo monta vuotta käytettyä sitä johdon päässä, aggregaatin avulla. Tajusin kuitenkin, että kannattaa ostaa isompi akku, johdon vetäminen yms. on aika vaivalloista. Joten nyt on 5 Ah akku valmiina, vielä en ehtinyt testata. Kalliita ovat Ryöbin akut, tuo maksoi 119 euroa!
Minäkin olen viikon päivät ajellut Husgvarna raivaussahallla. Minulla on siihen parin millin teroitettava pelliterä. Olen yrittänyt pitää noita taimikoita hiukan kurissa, kun roskaruoho painaa tänä vuonna komeasti ohi. Raskastahan se on näillä ilmoilla, mutta muutama tunti kerrallaan.
Minulla ei noista akkukäyttöisistä ole paljonkaan kokemusta. Porakone ja sirkkeli, tosi käteviä tietysti.
Kalle, ehkä ei kannata niitä paksumpia vesoja sillä katkoa, vaikka helposti menisikin. Siinä on kulmavaihde äärimmäisen tiukoilla ja helposti hajoamassa.
Kyllä tuon olen ottanut huomioon ja paksuimmat vesat katkon moottorisahalla.
Mihin me joudumme vähitellen sen tavaramäärän kanssa. Ensin oli polttomoottorikäyttöiset, sitten tuli roikan perässä toimivat sähkökoneet. Nyt on sitten akkukäyttöiset työkalut, eikä vanhoja huoli kukaan.
Olen myynyt kaikki vanhat päristimet ihan kohtuuhinnalla; jäljellä oikeastaan ajoleikkuri ja Stihlin raivuri; kaikille niille ostaja on löytynyt melko helposti.