Kävi tässä ilmi, että Vanhamirri ja Mirri stoori ei olekkaan loppuun käsitelty.
Viikko sitten kamerasta huomasin, että tutun näköinen kaveri hiippaili kuvissa; ihan kuin Vanhamirri.
Minulle kantautuneiden tietojen mukaan Vanhamirri olisi kuollut.
Vaan nyt näyttää siltä, että tieto on perätön.
Pari päivää sitten Vanhamirri ilmestyi tapansa mukaiselle paikalle ja se tarkoittaa kissan elekielellä; nälkä.
Minähän tarjoilin ruokaa ja molemmat Mirrit söivät.
Näiden Mirrien suhtautuminen tänä aamupäivällä osoittautui varsin sopeutuvaksi.
Vanhamirri otti vanhat tapansa käyttöön, tosin entistä varovaisemmin. Pian tottui minuun ja tarjoiluihini vaan kuvausetäisyydelle en ole vielä päässyt.
Totesin vain vaimolle; kyllä meillä lienee varaa pariinkin hiiren metsästäjään.
Aika omituinen kuvio; Vanhamirri, kateissa liki vuoden ja nyt kotona. Nököttelee nytkin tuossa tavanomaisella paikallaan, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihmeellisiä nuo kissojen tiet.
No jopas! Tunnetusti kai varsinkin kollilissat saattavat kadota joksikin aikaa, mutta yleensä kai viikoksi tai muutamaksi. Missä lie sitten ollut, taitaa elää kaksoiselämää. Jollakin toisella saattaa nyt olla ”Mirri kateissa”.
Tai ehkä Mirri ”kävi kateissa”, jos on kolli 🙂
No, kollihan se on. Vaan ei Mirrin kanssa mitään reviiririitoja.
Edelleenkään en tiedä missä Vanhamirri oikein asustaa; meillä nyt vaan tuntuu viihtyvän kuten ennenkin.
Kiva juttu kokonaan kollit liikkuu omia polkujaan aina ei tiedä missä ne polut on
Mutta sekn on kiva juttu kun pojat tulee toimeen keskenään aina se ei ole päivän selvä juttu erv tepivaari
Oho, olipa mukava uutinen.
Olihan se minullekkin mukava havainto. Aivan selkeästi näkyi, että kissat tunsivat toisensa vanhastaan, samoin selkeästi näkyi, että Mirri kunnioitti Vanhaamirriä.