Puukko ja jakkarat, ajankuluksi

Puukon terän ostin toistakymmentävuotta sitten Seinäjoen käsityömessuilta. Siellä oli seppä jolla ei ollut muuta myynnissä kuin parikymmentä kuvan mukaista puukonterää. Mies jonka nimeä en muista sanoi olevansa monia palkintoja puukontaonnasta saavuttanut. Kun sanoin että ostan yhden (vaikka pirun kalliita olivat) hän kysyi että mitäpä meinaat sitten puukolla tehdä.
Sanoin vuolevani pallin jalkoja puun oksista sopiviksi noin tuuman kokoisiin reikiin. Seppä katsoi minua pitkään, tarkasteli sitten usempaakin teräänsä, käänteli niitä eri asentoihin, koetteli sormellaan ja lopulta valitsi yhden ja sanoi että tämä on paras, tästä tulee oivallinen puukko juuri sinun tarpeisiisi.
Itse vuoleskelin vahalla 60-luvulta peräytyvällä Marttiini puukollani kahvan terään koivupuusta, häävin näköinen se ei ole mutta hyvin on palvellut. Puukko on osoittautunut aivan mainioksi, puree kuivaamiini koivuisiin pallinjalka-aihioihin aivan ihanteellisella intensiteetillä ja pysyy ihmeellisen kauan terävänä.
Laitan tähän kuvan yhdestä jakkarasta, varmaan toistasataa erilaista olen valmistanut. Tämä palliaskare on minulla vähän kuin  Vaahteramäen Eemelillä puu-ukkojen veistäminen. Aina jos parisuhteessa armaan kumppanini kanssa on syheröisempi kohta astelen autotalliin pallintekoon.

4 vastausta artikkeliin “Puukko ja jakkarat, ajankuluksi”

  1. Minä ostin joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten seppämessuilta puukon; käteen sopiva kun oli, ostin. Hyvä se oli.
    Kerran vastaavassa tilaisuudessa eräs seppä saneli; jokainen nyt hyvän terän takoo, vaan teeppä samanlaisia esim 50kpl.

  2. Taitavaa ! Voi, kun olisi se autotalli ja paja vielä !
    Minun parhaat kädentyöt ovat korjauspajan ajoilta kun olin alle 20 v harjoittelija. Tallella teräksinen vinka- puristin, jonka leikkasin kaasulla, hitsasin, sorvasin, jyrsin jne. Kovapalamerkkaajat, pajavasara, karkaistuja meisseleitä. Sahanteristä tehtyjä mattovetsiä. Puutarhalapio. Ei niitä käyttämällä rikki saa.

  3. Minä tein kesällä sata linnunpönttöä, kun hajoitin vanhan varaston ja siitä kertyneillä neljän ja viidentuuman laudoilla sain värkit pönttöihin.
    Kädentaitoa se ei sen kummemmin vaatinut.
    Mieleni sain vain hyväksi ja aijon taas kesällä jatkaa niiden tekemistä, mutta myyntiin en niitä tee, annan kaikille halukkaille ja niitä on kyllä riittänyt.

Kommentoi