Tekijä: Matti Säisä

Ihmisen osa:

•  pääministerin tehtävät
• kunnanvaltuutetun tehtävät
• pienen lapsen äitiys
• avioelämä puolison kanssa
• kodin askareet
• harrastukset

Hattua nostan jos kaikki nämä täysipainoisesti hoituvat.  Monesta ei tällaiseen olisi.

Yrittäjät valittelevat työpaikalla pesivästä narsistista johtuvia ongelmia. Myrkyttävät kuulemma työilmapiiriä aiheuttaen toisille työntekijöille epäviihtyvyyttä, työtehon alenemista, ketutusta ja motivaatio ongelmia. Radiossa kuulin että Amerikassa on tutkittu että rahassa mitattuna yksi narsisti aiheuttaa työnantajalle keskimäärin 12.000 taalan kulun vuodessa.

Jos narsisti irtisanotaan on maksettava palkkaa esim kuudelta kuukaudelta ja uuden työntekijän palkkaamisessa on omat mutkansa.

Pahinta tietysti on jos työnantaja tai esimies on narsisti.

Mitenkähän menee narsismin kanssa yhteiskunnan laitoksissa ja virkamiehillä. Siellä ainakin ongelmat ovat vähän erilaiset, esimerkiksi viulut maksaa aina veronmaksaja.

Onkohan siitä tietoa onko narsisteja enemmän liike-elämässä vaiko virkamiehissä? Jos on niin miksi?

Narsisti on kauhea kumppani, oli sitten työpaikalla, harrastuksissa tai perhepiirissä, siitä voidaan olla yksimielisiä.

Mitähän mieltä täällä ollaan satojen tuhansien verorahojen jakamisesta Jokereille. Itse anna hallitukselle pitkän miinuksen. Huonosti on tukirahojen lait suunniteltu että tällainen on mahdollista.

Jääkiekkoa vastaan ei minulla mitään ole, onhan totta että ei ole tyytyväistä kansaa ilman leipää ja sirkushuveja. Mutta Jokerien taustat ja olemassaolon tarkoitus eivät kestä mielestäni vähäistäkään päivänvaloa.

Kyllä minua veronmaksajana kauhistuttaa, jälkeläistenikin puolesta kauhistelen. Pakko nyt kirjoittaa vaikka toistoahan tämä on, monet muutkin ihmetelleet. Nimittäin hallituksemme politiikka, rahaa syydetään nyt kaksin käsin todella monilukuisiin kertahankkeisiin ja tukiin ja myös kiivaasti  rakennetaan pysyviä menoja. Sitä en yhtään kiellä etteivätkö hankkeet valtaosin olisi hyviä, ihmisten elämisen tukemista. Hienoltahan kuulostaa ja tyytyväisiä etujen saajia varmasti riittää.

Mutta tämä vanha virsi, eli mistä tulevat rahat kaikkeen mitä nyt rakennetaan tulevina vuosina. No kaikki tiedämme että on kaksi keinoa, lisävelan otto ja verot. Saattaa nyt rakentua melkoinen miina tuleville hallituksille ja kovat ajat heille joilla vielä on mahdollisuus tulevasta verotuksesta ja yleisestä jatkuvasta hintojen ja maksujen noususta selvitä.

Iivo Niskanen, Joni Mäki, Ristomatti Hakola ja Perttu Hyvärinen eivät kuulemma osallistu tänään Suomen mestaruuskisojen sprinttiin. Jos heillä ole todella hyvää selitystä niin paheksun avoimesti. Ei mulla muuta.

Suosittu sääennustaja Pekka Pouta meni kirjoittamaan twitteriin pillu sanan. Siitä on noussut melkoinen älämölö medioissa, IL ja IS muun muassa otsikoiva. On kuulemma vulgaaria käyttää tällaista sanaa.

En ota kantaa Pekan puolesta enkä vastaan mutta sellaista rupesin pohtimaan että kyseistä sanaa ja sen v-alkuista synonyymia lausutaan ääneen monia tuhansia kertoja päivässä. On paljon ihmisiä jotka pitävät sitä aivan luonnollisena, monet edes varman ymmärtämättä mitä tarkoittaa vulgaari.

Itse en lukeudu näiden sukupuolielinten nimien hokemiseen, enemmänkin koen kielen ja mielen köyhyydeksi. Toivon kuitenkin etteivät ahdasmieliset nyt Poutaa ristiinnaulitsisi.

Kari-Pekka Kyrö moitti Iltasanomissa kovin sanoin Joni Mäkeä epäurheilijamaisuudesta Lahden kisojen viestin loppusuoralla. Että muka olisi kiilannut, keskittynyt nimenomaan siihen eikä hiihtämiseen mahdollisimman kovaa kohti maalia. Sääntöjä ei sentään Kyrökään mielestä rikkonut.

No varmasti paras voitti ja hyvä niin  mutta kyllähän Mäen kaistanvaihto juuri ennen maalia sitäkin tarkoitti että vei Bolsulta mahdollisuudet voittoon.  Sitäkin pohdin että miten tuo kaistanvaihto nopeutti Mäen hiihtoa maaliviivalle.

Vuosien varrella olen vähitellen kehitellyt aamupalan sisältöä. Lähtökohta aikuiselämässäni oli pitkään se että aamiaisen muodosti pari kuppia kahvia, reilun paksuinen pullapitkon siivu ja tupakka tai kaksi päälle.

Monien kehitysvaiheiden myötä on aamiaiseni saanut muodon jonka nyt alla tuon julki. En niinkään ohjeena tai suosituksena vaan enemmän aikani kuluksi.

Runkona on kaurapuuro, veteen keitetty, hiutaleina seos tavallisia ja kuitupitoisia ryynejä. Kokomaitoon keittäisin mutta en jaksa vahtia ettei pohjaan palaisi. Puuron päälle sirottelen auringonkukan siemeniä ja pellavansiemenrouhetta, reilusti mustikoita (n 1,5 dl), seassa usein myös vattuja ja punaisia viinimarjoja, jopa karviaisia, nämä omasta pihasta poimittuja, mustikat tietysti lähimetsistä. Sokeriakin lisään vaikka ei tietysti pitäisi mutta olen niin vahvasti makean perään etten mitään mahda.

Aamun juoma on vähän erikoisempi, koostuu vedestä, pakurista, inkivääristä, tyrni- ja aronia mehusta (ei keitetystä vaan tehosekoittimella jauhetusta) sekä sitruunan mehusta. Pakurinpalat ja tuoreen inkiväärin liuskat haudutan vedessä. Kerralla teen juomaa viikon tarpeeksi jääkaappiin.

Aterian täydentävät mantelit ( 7 kpl) ja 70 mg D-vitamiinia pillereinä. Mantelit sen vuoksi että rasvaliukoiset vitamiinit sitä edellyttävät ja ovathan ne hyvän makuisiakin. Laskiaispullatkin aina syön mantelimassalla vaikka ylipäänsä olen makeiden hillojen ystävä.

Aamiaisen nautittuani siirryn olohuoneeseen selailemaan Pirkan blogeja siinä sivussa siemaillen pari kolme kuppa mustaa kahvia (Löfbergin lila, paahtoaste 5). Emäntänikin ollen totuttanut noudattamaan kehittämääni aamupalaa.