”Aikani kuluksi” minäkin

Säisän Matilta minä sain virikkeen, tai oikeastaan lähdin matkimaan kun en hänen kommetteihinsa saanut kuvaa istumaan. Aikani kuluksi minäkin veistelen, ainakin näin pakkaspäivinä. Pääasiassa veistelen kirvesvarsia ja nyt meillä on kaikissa kirveissä  ehjä varsi. On niitä tullut veisteltyä enemmänkin, mutta ei kuitenkaan satoja, ehkä joku kymmenen.

Tässä on kuva siitä mitä olen viimeksi veistellyt, se on koivua ja 2x 5″ lankusta tehty. Työkaluina on kirves ja puukko jonkun verran raspia ja santapaperia. Ei siis yhdelläkään sähköisellä työkalulla kiusattu, kun ”kavahöylästäkin” irtosi terä.

Varmastikaan ei ole kahta ihan samanlaista  ja ihan tarkoituksella olen yrittänyt muotoilla aina käteen sopivampaa. Nyt on aika lähellä sitä, ainakin minulle, kun olen oikeakätinen ja pidän jääkiekkotermein sitä oikeaa alempana.

Tällä kertaa olisi sähkökutterista ollut paljonkin apua, mutta en viitsinyt sillä pöllyttää vaan käytin varrellista kirvestä.

13 vastausta artikkeliin “”Aikani kuluksi” minäkin”

  1. Juu, Billnäs on ja oikeastaan meillä kaikki vanhat kirveet ovat samoja. Minä olen tuota pitänyt oksimiskirveenä, kun on leveäteräinen ja keskiraskas. Voi olla että on joskus käytetty jossain hirsitöissakin.

  2. Kirvesvarren teko tulisi olla kaikille alalle kouluttautuville PAKOLLINEN opintyö.
    En tiedä onko enään kirvesmiestä olemassakaan ammattinimittäjänä.

  3. Tuo varren muoto on kehittynyt tuohon oivaan käteen sopivaksi satojen vuosien ”tuotekehityksenä”. Sama on kehdon jalan muoto, joka antaa kehdossa olevalle vauvalle parhaan mahdollisen ”nukutuspillerin”.

  4. Onhan niitä toki kirvesmiehiä rakennusalalla paljonkin ja kyllä niille on ammattikoulutustakin.

  5. Kateeksi kävi kun kirvesvarttasi katselin. Muotoilu on ajatonta, perinteitä kunnioittavaa mutta kuitenkin omaperäistä.
    Jonkun kirvesvarren minäkin tehnyt mutta niitä en kehtaa edes emännälle näyttää.

  6. Tuo varttamiskohta on se monen veistäjän pullonkaula, miten sen kerralla osaat muotoilla juuri oikeaksi ja tiiviiksi. Mites se teette ? Timpurin kynällä minä piirtelin reiän profiilia lankkuun. Loppu oli sitten kaluamista.

  7. Onhan se joskus hiukan vaikeatakin, mutta kyllä minäkin hahmottelen jonkin verran kynällä. Pitää vaan olla aika tarkkana, että terä istuu oikeassa asennossa. Tämäkin jäi hiukan ”perseelleen” ,jos ihan suoraan ja kansan kielellä sanotaan. Ei kai se niin haittaa mitään, mutta se vaan on.

    Sitten muuten pitää varrenkin olla päältä katsottuna hiukan väärä, riippuu kätisyydestä kumpaan suuntaan.

Kommentoi