Valvottua hukkumista

Minä kun olen ikäni asunut järven rannalla, pidän uimataitoa luonnollisena liikkumisena. Se on melkein yhtä kuin kävely, tai mikä muu taito hyvänsä. Suomessa on kymmeniä tuhansia järviä, joten uskon suurimman osan kansasta osaavan uida.

Nyt kuitenkin uutisoidaan Vantaalla hukkuneen naisihmisen valvotulla uimarannalla. Lehtitietojen mukaan siellä on ollut kolme valvojaa, joten se on ollut hyvin järjestetty. Tilanne ja tiedot sieltä ovat hiukan sekavia, mutta ensin on ollut hukkumassa pieni lapsi, joka sitten on onnistuttu pelastamaan.

Naisihminen on hukkunut niin että häntä ei pystytty ajoissa pelastamaan. Mitä ovat tehneet uimavalvojat, ovatko hoitaneet tehtävänsä. Heistä vastuullinen taho sanoo, että he ovat hoitaneet tehtävänsä sovitun mukaisesti, oikeastaan enemmänkin.

Minä olen ymmärtänyt, että valvojat pitävät huolen siitä, että kukaan ei pääse hukkumaan. Ihminen ei huku niin, että hän painuu pinnan alle huomaamatta, jos joku valvoo. Ainakin hän näkee paikan, josta voidaan aloittaa pelastaminen, nyt ei ollut edes siitä tietoa.

Paikalla oli ollut paljon sivullisia, uimataidottomia, eikä tietoa hukkumispaikasta. Minä edelleenkin, missä ne valvojat, kolme henkeä olivat?

Kaikki ylläoleva perustuu epäselviin lehtitietoihin, joten en voi väittää enkä todistaa mitään.

Anna Kontula puhuu asiaa kerrankin

Minä en ole yleensä fanittanut vasemmistolaisen Anna Kontulan juttuja, enkä mielipiteitä. Saattaa olla, että varmaan on puhunut asiaa ennenkin, mutta en ole tullut seuranneeksi.

Tämän päivän Aamulehdestä satuin lukemaan hänen kolumninsa, joka oli hyvinkin oikean suuntainen.

Lyhyesti hänen asiaydintänsä lainaten. ”Me emme voi jahdata ja kieltää tupakoitsijoita olla olemasta, sekä ajaa pois pihoilta, niin kauan kun me juomme viinaa, ajamme autolla, kävelemme, tai teemme jotain muuta, mikä on terveydellemme pahempaa, kuin tupakanpoltto.”

Se on rehellisesti ja oikein sanottu.

”Muistin virkistystä”

Jostain syystä täällä alkaa unohtua kaikki hyvät tavat ja säännot. Näyttää siltä, että toisten syyttely ja nimellä tapahtuva parjaaminen on tullut tavaksi.

Täällä ei ennen, eikä nyt, eikä vastaisuudessa tulla sitä hyväksymään. Se vaan on pakko ymmärtää.

On myöskin turha sanoa,”että niin kun ne muut”. Niin kauan kun täällä tehdään kaikki, moderointi ja koko sivuston perustaminen ja ylläpito pelkkänä talkootyönä, on hyväksyttävä myös olosuhteet. On täysin mahdotonta lukea  ja tarkastaa kaikkea, joten saattaa joitain virheitäkin tulla.

Nyt on muutama kommentti ja blogi täältä poistettu, toisten blogistien nimeltä syyttelyjen vuoksi.

Jos nyt jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa se nyt ja tässä.

Ydinvoima jää historiaan

Suomessakin rakennetaan tällä hetkellä atomivoimaa, tosin vain yhden voimalan vauhdilla. Sekin on arvoitus, koska se valmistuu, jos sitten milloinkaan. Ehkä niitä muita ei edes aloiteta ja hyvä niin.

Nyt The International Renewable Energy Agency (IRENA) ennustaa miten energian tuotanto jakautuu maapallolla vuonna 2050.

Tällä  hetkellä uusiutuvien energialähteiden osuus sähkön tuotannossa on noin 24%. fossiilisten energialähteiden / ydinvoiman osuus on noin 76%, Siihen sisältyy hiili 39%, maakaasu 23%, ydinvoima 10%, öljy 4%.

2050 tullee ennusteen mukaan olemaan uusiutuvat 85%, tuulivoima 36%, aurinkovoima 22%, vesivoima 12%, keskitetty aurinkovoima 4%, bioenergia 4%, maalämpö 3% , muut 4%. Fossiiliset / ydinvoima 15%. Siis ydinvoima 4%, maakaasu 4%, muut 1%.

Energian tutanto tulee keikahtamaan ihan uuteen muotoon ennusteen mukaan. Pitää muistaa, että kyseessä on ennuste, mutta hyvin arvovaltaiselta taholta tehtynä.

Lähde: Tekniikan Maailma

”Petolinnun katse”

Katselin eilen sen MM kisojen avajaisottelun Saudi Arabia- Venäjä. Kaikista ennusteista ja asiantuntijoiden väitteistä huolimatta, se oli mahdottoman hienoa viihdettä. Venäjällä ei pitänyt olla minkäänlaista mahdollisuutta siinä pelissä,oli kuitenkin täysin ylivoimainen tehden viisi maalia. Siinä nähtiin kaksi eri pelityyliä, jossa venäläisillä oli tavoitteena tehdä maaleja, saudit taas näpertelivät pikkunättiä tehotonta syöttöpeliä. Aika näyttää, miten jatkopelit sujuvat.

Se, mikä minun silmiini erikoisuutena sattui, oli saudien erikoinen katse. Aina kun heidän naamaansa lähikuvassa näytettiin, meni kylmät väreet selässäni. Se oli pelottavan näköinen syvältä kumpuava petolinnun katse. Silmät seisoivat päässä,eikä pienintäkään hymynvärettä ollut suupielessä, eihän heillä tietystikään ollut mitään syytä hymyilyyn. Kuitenkin, jos sellainen tumma ihminen tulee aamu- tai iltahämärissä  vastaan taidan juosta karkuun.

En ole ennen sellaista huomannut, onko se tyypillinen ilme muslimeille. Eivätkö he olleet omalla mukavuusalueellaan, ainakin pelin lopputulos kertoo siitä.

”Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä”

Muutama aamu sitten kuuntelin aamuradiota, jossa pari naistoimittajaa puhuivat juttujen välissä moottoripyöräilystä. Toinen oli toinen, jonka nimeä en muista, toinen oli ensimmäinen jonka nimen muistan. Hän oli Heidi Kyrö, laulajanakin tuttu, jonka äänestä en pidä. Eihän se tietysti ole hänen vikansa, sitä ääntä käytetään joka on joskus annettu.

Kovasti keskustelivat moottoripyöristä ja sillä tehdyistä matkoista. Olivat kuin paremmatkin asiantuntijat, mistä tiedän vaikka olisivat olleetkin. Jotenkin vaan pyörät tuntuvat niin kovasti miehisiltä kulkupeleiltä, mutta kuuluu niitä naisia siinäkin porukassa olevan. Moottoripyöräkerhot ja niihin piiloutunut rikollisuus pilaa koko pyöräharrastuksen imagon.

Jostain kumman syystä minä en ole omistat mopoa, enkä moottoripyörää. En ole kummallakaan metriäkään muistaakseni ajanut. Kaikkia muita vekottimia on sitten tullutkin kokeiltua, linja- autoista, metsäkoneisiin ja polkupyörään asti ja kaikkia siltä väliltä. On tullut kokeiltua luojan luoma hevonen ja omistettua useampikin.

Nyt on muotia, tai on jo pitkään ollut, kun vanhat, eläkkeellä olevat ”äijät” ostavat moottoripyöriä. Monesti ne ovat isoja tuhatkuutioisia ja monta sataa kiloa painavia, joita ei ole helppo pitää pystyssä edes paikallaan. Niillä kerrotun mukaan haetaan kadotettua nuoruutta. Ja pöh sanon minä. Minä olen mielialan mukaan, joko ”pojanviikari pahanteossa”, tai ”köppivanhus kumarassa”. Ei siihen mitään moottoripyörää tarvita, nytkin istun meidän terassilla tätä kirjoittelemassa, ilman mitään pörinää. Aurinko paistaa ja kovat tuulenpuuskat narisuttavat tuuliviiriä.

Ollako nyt sitten, vai eikö olla.

Miten käytät puhelinta?

Nykyään on kaikilla puhelin taskussa. Taitaa niistä kuitenkin vähintään puolet olla korvalla riippumatta paikasta. Sitä käytetään huoletta auton ratissa, on tärkeää päivittää Facebookia ja Twitteriä, sekä montaa muuta keskustelupalstaa. Ilman niitä ei pysytä ajan tasalla, eikä tiedetä naapurin tekemisiä.

Puhelinkulttuuri on muutenkin kokenut täydellisen muutoksen sitten lankapuhelimen. Puhelimeen vastataan riippumatta siitä missä satutaan sillä hetkellä olemaan. Joskus tuntuu siltä, että kaupan jono, jokin virasto ja jokin julkinen kulkuneuvo ei ole oikea paikka puhua niin, että häiritsee ympärillä olijoita.

Itse puhelimeen vastaamisessa tuntuu olevan montaakin eri käytäntöä. Mielestäni se typerin on, kun vastataan pelkkä ”haloo”. Jotkut sanovat koko nimen, etunimi mukaan lukien, tapa jota minä käytän. Pelkkä etunimi oudolle kuulostaa liian tuttavalliselta ja pelkkä sukunimi tutulle taas liian viralliselta.

Ottaa niistä sitten selvän nykykulttuurissa, pääasia kait on, että ei häiritä muita ja pidetään huoli omasta turvallisuudesta.

Se pieni vainolainen

Tänään aamulla herätessäni kello näytti 4.33. Eihän se ollut mitenkään poikkeuksellista, mutta silti jäin ihmettelemään. Hetken kuluttua kuulin huonontuneillakin korvilla syynkin, pieni hyttynen inisi sitä tuttua virttään. Lopulta näinkin sen aamuhämärissä kiertelemässä pääni ympärillä. Johonkin se sitten katosi, kun hiukan huitaisin.

Ei ole kuluvana kesänä hyttysiä ollut vaivaksi asti, edes täällä rannoilla. Ehkä se johtuu kuivista ja aurinkoisista ilmoista, ei ole niitä kosteita kuraläpiä ollut.

Yleensäkään minua eivät hyttyset vaivaa, aika rauhassa pistellä saavat. Ei jää isommin mitään jälkiäkään, kuten monella muulla.

Toinen kummajainen on, kun en ole varmaan ensimmäistäkään tavallista kärpästä nähnyt. Niitä ei ole ollut sisällä eikä liioin ulkona. Kärpänen sitten onkin paljon vikkelämpi liikkeissään, verrattuna hyttyseen. Sitä ei oikeastaan saa kiinni ilman lätkää.

Ehkä kummankin aika on vielä edessä, kunhan sateet ja kosteikot alkavat. ”Toivossa on hyvä elää”, sanoi entinenkin täi.

Terveisiä moderaattorilta

Ei, ei olla poistamassa mitään, eikä ole vähään aikaan poistettukaan.

On vaan sattunut viimeaikoina silmiini, kun tänne on pesiytymässä ja oikeastaan on jo pesiytynyt puhekielessä yleisesti hyväksyttyjen kirosanojen käyttö. Puhekielihän on yleensäkin hiukan erilaista, mitä on totuttu painetussa tekstissä olevan.

Kyllä minäkin osaan, välillä tulee kirottua niin, että seinät pullistelee. Viimeaikoina olen huomannut senkin, että joskus tulee kiroiltua ihan yksistäänkin. No, parempihan se toisaalta onkin.

Miksi huomautan. Minä vaan ajattelen noita ohikulkijoita, eli ihmisiä jotka poikkeat lukemassa ja jatkavat matkaa muille palstoille. Heissä saattaa kuitenkin olla ihmisiä, joilla olisi mielenkiintoa tulla  seuraksemme. Heitä näyttää olevan päivittäin melkoisen huomattava määrä, joten ei pelotella heitä.

Yleensähän ei blogipalstoilla ole, eikä edes hyväksytä jatkuvaa kiroilua. Toki on niitäkin, joita en edes suosittele lukemaan.

Lopuksi, minä uskon teikäläisten ja meikäläisten tekstin olevan niin mielenkiintoista, että mitään voimasanoja ei tarvita.