Äidille!

Minä muistan äitiä, vaikka taitaa olla jo yli 20 vuotta kuolleena. Aamulla nostin hänen kunniakseen lipun salkoon. Eihän sitä paljon huomaa, kun on, tuuleton tyyni ilma.

Kyllähän äidille on pakko antaa monestakin asiasta kiitos, vaikka siitä aikanaan vähän tuli vastustettuakin. Paljon tavat on sieltä asti opittua, olivatpa sitten hyviä, tai pahoja.

Minun äitini oli sodan aikana rintamalottana ja kai sieltä moni tapa ja kuri oli lähtöisin. Ei koskaan suostunut sodasta ja sodan tavoista puhumaan, ei koskaan, aina sanoi, että hän on sotansa sotinut.

Luonto herää

Minä aamukahvia juodessani katselin ikkunasta kun meidän laiturilla oli kaksi joutsenta ja muutama sorsa. Eivät ne oikein pidemmälle vielä pääse, kun järvestä on vasta rannat auki.

Piti siitä sitten lähteä autolla kirkolle laboratorioon, kyllä tietysti lähdinkin. Siinä vaan oli oma hommansa, kun neljä peuraa seisoi hallin liukuovien edessä. No, kyllähän sitten väistivät ja juoksivat pitkän matkan minun edessäni ennen, kuin painuivat metsään. Kerran kysyin metsästysseuran päälliköltä, että miksi niitä on täällä meidän nurkissa jatkuvasti syömässä kaiken mahdollisen. Sinä kun et pidä kovin meteliä ja elät yksin, niin ne tulevat tänne pakoon.

Tässä meidän kunnassa oli yli 1200 peuran kaatolupaa, jos olen oikein ymmätänyt, niin niitä jäi melkein kolmasosa kaatamattaa

Eilen löysin yhden rakennuksen kivijalan vierestä vanhan rastaan pesän. Rastas tekee sisältä hienon pesän, vaikka ulkonäkö onkin sitten aika resuinen. Tämän se sitten oli kuitenkin ajatellut, että vanhaa ei kannata kunnostaa, eli heitti vanhan pois, kun tulee yhtä kalliiksi jos kunnostaa vanhan.

Pihalla hiippailee paljon pikkulintuja, joita en edes tunne, ainoastaan, punarinnan ja mustarastaan. Tänään sitten söin oikein meidän ruokapöydän vieressä ja seurasin pikkulintuja lintulaudalla. On siinä enemmänkin ollut vilinää talvella, mutta nyt siihen tuli punatulkku herra uros kirkkaassa punapuvussaan. Muutaman siemenennokkasi ja siirtyi ilmeisesti huilaamaan. Tuli siihen sitten  rouva naaras tylsän harmaassa puvussaan. Yritti myöskin nokkasta siemenen, mutta herra olikin vihainen ja nokkasi sitä niskaan. Eipä auttanut muuta, kuin mennä ilmeisesti arvoasteikossa toiselle sivulle ja eri aukolle. Sinne jäi vielä nokkimaan, kun minä sain syötyä.

Taitaa olla kesä tulossa ja tässä se minun aikani kuluu, kun seuraan luonnon elämää.

Suomi onnellisin maa

Suomi on jo seitsemännen kerrran onnellisin maa. En tiedä mikä raati ja miten sen kansainvälisen arvion tekee.

Sen kuitenkin tiedän, että täälläkin siitä moni on eri mieltä ja arvioi sen yhden, tai kahden asian mukaan. Mutta onhan meillä jokaisella vapaus olla eri mieltä.

Kannattaako säästää sähköä?

Minä olen senverran vanhanaikainen ihminen, että olen aina kuvitellut säästämisen hyödylliseksi on sitten kysymys mistä tahansa. Suomessa vaan on sähkö mennennyt sen sortin sähläämiseksi, että kukaan ei tiedä mikä on oikein ja hyväksi. Ei oikein ole hinnoistakaan tietoa, joskus se on halpaa, joskus sitten pirun kallista. Pitäisi vaan istua mittarin vieressä, että näkee onko varaa mennä saunaan.

Aikanaan sähkö ei puhuttanut muuta, kuin pari kolme kertaa vuodessa ja sitten tapaninpäivänä. Sähkö kulki avojohdoissa, niin ne olivat alttiita luonnonoikuille. Nyt ne alkavat olla maan sisälle kaivettuja ja ovat alttiita kaikelle muulle.

Nyt sähkön kiusana on itse ihminen, melkein joka päivaaä puhutaan siitä. Joskus menneenä kesänä riemuittiin, että nyt Suomi on omavarainen  sähkön tarpeessa. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun huomattiin etteivät myllyt tyynellä pyörikään. Onneksi sitä saatiin Ruotsista vesivoimalla, tai millä tahansa tehtyä. Tietysti sitten hajosi atomivoimala ja nyt sekin on huollossa.

Minä olen vaan niin laiskakin, että en jaksa vahtia sitä mittaria, niin tein kiinteän sopimuksen sähköyhtiön kanssa. Saa siis pari vuotta olla rauhassa.

Mutta mutta sehän minut herättikin tätä kirjoittamaan. Jonain päiväni selasin netistä tammikuun laskua, pelkästä energiasta. Oli mielestäni hiukan kallista, pitää alkaa vähän säästämään. Tammikuu 312,41 euroa. Huh. No, helmikuu sitten elettiin ja hiukan säästettiin, taas tutkin riemumielin helmikuun pientä laskua netistä. Minä -pitkä rivi kirosanoja. Siis säästäminen ei kannata, nyt helmikuun enegialasku oli 90 euroa suurempi.

Se siitä seurasi, että minä sytyttelin valoja ihan tarpeettomiakin, minulla ei ole varaa säästää sähköä’.

Ps. Nyt joku vielä keksi, että sähköä aletaan mittaamaan varttitunnin yksiköissä. Minuako se muka hyödyttää.

”Kyllähän se tästä”

Näin sanoi presidentti Koivisto.

ja tarkoittaisi tätä perin surkeaa taloustilannetta. Eiköhän se ollut juuri Koivisto silloin, kun komensi sähköntuottajat töihin.

Minä olen samaa mieltä, nyt on nousun pieniä merkkejä ilmassa. Esimerkiksi Finnair tekee ihan loistavaa tulosta, pitkän onnettoman kauden jälkeen. Samoin tekee Supercel kaikesta huolimatta nousevaa liikevaihtoa, ihan vaan esimerkeiksi. Niitä on nyt jo paljon muitakin, varmaan tiedätte itsekin.

Vielä kun saataisin satatuhatta lakkolaista töihin. Nyt kun katselee ja kuuntelee heidän haastattelujaan radiosta ja televisiosta, suurelle osalle heistä ei oikein tunnu lakkokaan oikealta vaihtoehdolta.

 

Aina oppii uutta…

…jos oppii.

Minä muutama päivä sitten kuulin uuden sanan ja nyt olen pyöritellyt sitä korvissani ja jonkun kerrran ihan ääneen sanonutkin. Taisi olla sanomalehti, josta sen ensimmäisen kerran luin ja se kuulosti niin hassulta,  että pistin taas Aamulehden huumoriksi.

Nyt on tämä päivä sitä televisiossa naputettu ja ajattelin, että kai minunkin on pakko syventyä sen tarkoitukseen, vai lähdenkö ja otanko heti ”HATKAN”. Ei aavistustakaan sen sanan perusmuodosta ja miten se lausutaan, jos lähdetään hatkaan.

Onkohan senkin sanan joku oikeasti keksinyt, vai onko se jonkun ”ruuneperin” jälkeisiä. Nyt minäkin tiedän sen tarkoituksen ja taidankin ottaa hatkat.

Ei ole tupakointi halpa tauti

Minä en puhu tupakoinnin vastaisesti, enkä esitä mitään palopuhetta. Aikanaan tuli itsekin poltettua ihan riittävästi vuositolkulla ja kyllähän ne kostautuivatkin. Olen saanut aika kovasti tuntea seuraukset parinkin kovan leikkauksen muodossa.

Tunnen peräti eräänlaista myötätuntoa tupakoitsijoita kohtaan. Varmasti se on nykyään aika kallistakin, en yhtään tiedä, mutta varmasti jo lähellä  sataaviittäkymppiä kartonki Lisäksi yhteiskunta ajaa tupakoitsijoita takaa niinkuin pahoja elukoita, tai vieläkin pahempia. Missäin ei saisi enää polttaa, ei edes ulkona eikä kotona.

Tupakoitsijoiden etuihin pitäisi jonkun oikeusasiamiehen, tai vastaavan puuttua, niitä kun Suomi on täysi. Tai sitten joku tutkiva tohtori, tai professori, tai joku muu niljake.

Nyt mentiin väärille raiteille, mutta noustaan takaisin. Jossain näin Nicorette sumute mainoksen. Hinta oli noin 70 eroa pullo, 30 kertaa sumutettava. Osta siinä sitten tupakat ja vielä Nicorette, tai joku muu vastaava.

Minä annan ihan ilmaisen vihjeen, lopeta joku päivä niin, ettet polta sitä ensimmästä tupakkaa. Niin minä aikanaan tein ja se oli helppoa. Ei kannata tehdä uudenvuoden lupausta, ne on kokeiltu ja nähty.

Kenet me saamme puolustusvoimien ylipäälliköksi?

Samalla kun valitaan presidentti, tulee valituksi tämä puolustusvoimien virka. En ole ihan varma meneekö se näin, kuitenkin oletan niin ja näin se on ennen mennyt.

Meillä on ehdolla kolme naista, Essayah, Andersson, ja Urpiainen. Ei kai se olisi ihmeellistä vaikka joku heistä komentaisi armeijaa, onhan siellä nykyään nuoria naisia palveluksessakin.

Sitten meillä on kolme ”sivaria”, siis eivät ole suorittanut puolustusvoimien palvelusta. Haavisto, Aaltola, ja Halla- aho. Se jo tuntuisikin vähän kummalliselta, että pulustusvoimien suuri päällikkö olisi sivari.

Meille jää siis ainoastaan kolme perinteistä ehdokasta, jotka täyttävät näin meikäläisen armeijan käyneen ihmisen ymmärryksen. Meillä on siis Stubb korpraali, Rehn luutnantti ja Harkimo vänrikki.

Se mikä jäi käteen kolmosen vaalitentistä, niin suurimmalla osalla on helvetinmoinen tekninen asuntovelka.

Tulipa sitten ”sekin” kokeiltua

Sekin kokeilu meni täysin mönkään, niinkuin moni muu meikäläisen kokeilu. Minä luulin ja sen vuoksi yritin tulla tämän vuoden toimeen ilman näitä julkisia korona rokotuksia. Oikeastaan se oli THL; n vika, kun ei toimittanut ajoissa niitä korona rokotteita.

Lopulta minäkin tietysti sain sen taudin ja meidän terveyskeskuksen lääkäri komensi minut Valkeakosken kampussairaalaan. Ei ollut oikein paha tauti, ajoittain vähän yli 39 kuumetta ja muuten hyvin vetelä olo. Viikon verran lääkäri piti minua hoidossa, lopulta päästi pois ja sanoi, että kotiutustiimi hoitaa loput. Pitihän se ymmärtää, kun asun nykyään yksin, niin hoitajat käyvät vuorotellen toteamassa minun kuntoni.

Kaikki meni muuten ihan hyvin, mutta auta armias miten vetelä olo voi  olla, eikä mitään jaksa tehdä. Taitaa olla jo lähes kuukausi, kun pääsin sairaalasta pois, eikä vieläkään niitä työhaluja löydy mistään. Lumitöitä on jonkunverran ollut ihan pakko tehdä ja tiet aurailla pari kertaa.

Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua.

Käytetyt puhelimet

Niitä käytettyjähän on ollut jo pitkään ja todella paljon. Niitä on ihmisten pöytälaatikoissa odottamassa aikaa parempaa, tuskin sitä kuitenkaan koskaan tulee.

Se vanha puhelin on saanut ihan uuden jalansijan,  kun sen antaa vaihdossa puhelinten myyjälle. Näin se ei ole rasittamassa luontoa ja osaksi niistä puhelimista voidaan ottaa ne arvometallit ja muut osat talteen. Parhaista vaihtopuhelimista myyjät jopa maksavat jotain, kuitenkin hyvin vähän.

Nyt  on noussut otsikoihin kunnostetut vaihtopuhelimet. Niitä myyviä kauppiaita on jo Suomessakin ollut muutaman vuoden, ensimmäiset taisivat olla Virossa ja osa jossain pitkin Eurooppaa,  nyt niitä myyvät myös isommat operaattorit Suomessa.

Puhelinten laatu ja myöskin hinnat ovat suuressa haarukassa, mutta niinhän on myös alkuperäisyksilöissä.  Kyllähän niiden kauppiailta löytyy ihan hyviä laadultaan kuin myös hinnaltaan.. Se vaan edellyttää melkoista haarukointia netissä, koska niitä myyjiä ja myytävää löytyy nykyään todella paljon.

Minulla on ollut kunnostettu puhelin hiukan yli vuoden, se tuli virolaiselta kauppiaalta ja alkuperältään se oli kunnostettu Ranskassa. Niissä on yleensä joko puolenvuoden, tai vuoden takuu, eli ei niitä ihan sokeasti joudu ostamaan.

Minä vaan en oikein, näin yli vuoden kokemuksella osaa suositella, en ainakaan niitä halvimpia. Minulla nyt jo puhelin ilmoittaa, ”että  olen vaarallisen täysi, enkä välttämättä osaa kaikkia ohjelmia tehdä oikein.” Ne tulevat vielä tyhjentämättöminä, ainakin osittain ja englannin kielisinä.

Eikä ole lainkaan helppoa tehdä uutta tilaa, ei esimerkiksi muutaman valokuvan poistaminen auta mitään, pitäisi käydä ohjelmien kimppuun. Niitäkin minä olen poistanut jo ihan riittävästi.