Tekijä: Pentti Tuominen

Minä olen käyttänyt koko tämän kymmenen vuotta, tai hiukian enemmän sitä alkuperäistä henkilötunnusta ja salasanaa. Ne ovat erittäin hyvin toimineet, pois lukien pienet katkokset jostain syystä. Nillä on ollut erittäin nopea liittyä  tänne ja kiirekös meillä on aina muka, ei ainakaan minulla.

Nyt on sitten ollut ihan toinen tilanne jo monta päivää. Minä en ole edes yrittänyt niinä päivinä, kun huomaan että kaikki ei toimi. Yritän siis kirjautua sillä alkuperäisellä tunnuksella ja välillä se toimii. Silloin näytölle jää teksti, ”kirjaudu ulos”, jos yritän kirjoittaa vaikkapa kommenttia, niin se heittää minut ulos tekstillä ”kirjaudu sisään”. Joskus onnistuu, kun tarpeeksi pitkään yrittää ja joskus ei mikääan auta. Joskus joutuu jopa laskuharjoituksiin salasanan kanssa. Tätä ei viitsi kovin kauan yrittää, monta kertaa jää päiviä väliin.

Eipä sitä näin kesällä muutenkaan, mutta saishan sitten toimiakin, jos vaikka joskus sataakin.

Minä muistan äitiä, vaikka taitaa olla jo yli 20 vuotta kuolleena. Aamulla nostin hänen kunniakseen lipun salkoon. Eihän sitä paljon huomaa, kun on, tuuleton tyyni ilma.

Kyllähän äidille on pakko antaa monestakin asiasta kiitos, vaikka siitä aikanaan vähän tuli vastustettuakin. Paljon tavat on sieltä asti opittua, olivatpa sitten hyviä, tai pahoja.

Minun äitini oli sodan aikana rintamalottana ja kai sieltä moni tapa ja kuri oli lähtöisin. Ei koskaan suostunut sodasta ja sodan tavoista puhumaan, ei koskaan, aina sanoi, että hän on sotansa sotinut.

Suomi on jo seitsemännen kerrran onnellisin maa. En tiedä mikä raati ja miten sen kansainvälisen arvion tekee.

Sen kuitenkin tiedän, että täälläkin siitä moni on eri mieltä ja arvioi sen yhden, tai kahden asian mukaan. Mutta onhan meillä jokaisella vapaus olla eri mieltä.

Minä olen senverran vanhanaikainen ihminen, että olen aina kuvitellut säästämisen hyödylliseksi on sitten kysymys mistä tahansa. Suomessa vaan on sähkö mennennyt sen sortin sähläämiseksi, että kukaan ei tiedä mikä on oikein ja hyväksi. Ei oikein ole hinnoistakaan tietoa, joskus se on halpaa, joskus sitten pirun kallista. Pitäisi vaan istua mittarin vieressä, että näkee onko varaa mennä saunaan.

Aikanaan sähkö ei puhuttanut muuta, kuin pari kolme kertaa vuodessa ja sitten tapaninpäivänä. Sähkö kulki avojohdoissa, niin ne olivat alttiita luonnonoikuille. Nyt ne alkavat olla maan sisälle kaivettuja ja ovat alttiita kaikelle muulle.

Nyt sähkön kiusana on itse ihminen, melkein joka päivaaä puhutaan siitä. Joskus menneenä kesänä riemuittiin, että nyt Suomi on omavarainen  sähkön tarpeessa. Ei mennyt kuin muutama päivä, kun huomattiin etteivät myllyt tyynellä pyörikään. Onneksi sitä saatiin Ruotsista vesivoimalla, tai millä tahansa tehtyä. Tietysti sitten hajosi atomivoimala ja nyt sekin on huollossa.

Minä olen vaan niin laiskakin, että en jaksa vahtia sitä mittaria, niin tein kiinteän sopimuksen sähköyhtiön kanssa. Saa siis pari vuotta olla rauhassa.

Mutta mutta sehän minut herättikin tätä kirjoittamaan. Jonain päiväni selasin netistä tammikuun laskua, pelkästä energiasta. Oli mielestäni hiukan kallista, pitää alkaa vähän säästämään. Tammikuu 312,41 euroa. Huh. No, helmikuu sitten elettiin ja hiukan säästettiin, taas tutkin riemumielin helmikuun pientä laskua netistä. Minä -pitkä rivi kirosanoja. Siis säästäminen ei kannata, nyt helmikuun enegialasku oli 90 euroa suurempi.

Se siitä seurasi, että minä sytyttelin valoja ihan tarpeettomiakin, minulla ei ole varaa säästää sähköä’.

Ps. Nyt joku vielä keksi, että sähköä aletaan mittaamaan varttitunnin yksiköissä. Minuako se muka hyödyttää.

Näin sanoi presidentti Koivisto.

ja tarkoittaisi tätä perin surkeaa taloustilannetta. Eiköhän se ollut juuri Koivisto silloin, kun komensi sähköntuottajat töihin.

Minä olen samaa mieltä, nyt on nousun pieniä merkkejä ilmassa. Esimerkiksi Finnair tekee ihan loistavaa tulosta, pitkän onnettoman kauden jälkeen. Samoin tekee Supercel kaikesta huolimatta nousevaa liikevaihtoa, ihan vaan esimerkeiksi. Niitä on nyt jo paljon muitakin, varmaan tiedätte itsekin.

Vielä kun saataisin satatuhatta lakkolaista töihin. Nyt kun katselee ja kuuntelee heidän haastattelujaan radiosta ja televisiosta, suurelle osalle heistä ei oikein tunnu lakkokaan oikealta vaihtoehdolta.

 

…jos oppii.

Minä muutama päivä sitten kuulin uuden sanan ja nyt olen pyöritellyt sitä korvissani ja jonkun kerrran ihan ääneen sanonutkin. Taisi olla sanomalehti, josta sen ensimmäisen kerran luin ja se kuulosti niin hassulta,  että pistin taas Aamulehden huumoriksi.

Nyt on tämä päivä sitä televisiossa naputettu ja ajattelin, että kai minunkin on pakko syventyä sen tarkoitukseen, vai lähdenkö ja otanko heti ”HATKAN”. Ei aavistustakaan sen sanan perusmuodosta ja miten se lausutaan, jos lähdetään hatkaan.

Onkohan senkin sanan joku oikeasti keksinyt, vai onko se jonkun ”ruuneperin” jälkeisiä. Nyt minäkin tiedän sen tarkoituksen ja taidankin ottaa hatkat.

Minä en puhu tupakoinnin vastaisesti, enkä esitä mitään palopuhetta. Aikanaan tuli itsekin poltettua ihan riittävästi vuositolkulla ja kyllähän ne kostautuivatkin. Olen saanut aika kovasti tuntea seuraukset parinkin kovan leikkauksen muodossa.

Tunnen peräti eräänlaista myötätuntoa tupakoitsijoita kohtaan. Varmasti se on nykyään aika kallistakin, en yhtään tiedä, mutta varmasti jo lähellä  sataaviittäkymppiä kartonki Lisäksi yhteiskunta ajaa tupakoitsijoita takaa niinkuin pahoja elukoita, tai vieläkin pahempia. Missäin ei saisi enää polttaa, ei edes ulkona eikä kotona.

Tupakoitsijoiden etuihin pitäisi jonkun oikeusasiamiehen, tai vastaavan puuttua, niitä kun Suomi on täysi. Tai sitten joku tutkiva tohtori, tai professori, tai joku muu niljake.

Nyt mentiin väärille raiteille, mutta noustaan takaisin. Jossain näin Nicorette sumute mainoksen. Hinta oli noin 70 eroa pullo, 30 kertaa sumutettava. Osta siinä sitten tupakat ja vielä Nicorette, tai joku muu vastaava.

Minä annan ihan ilmaisen vihjeen, lopeta joku päivä niin, ettet polta sitä ensimmästä tupakkaa. Niin minä aikanaan tein ja se oli helppoa. Ei kannata tehdä uudenvuoden lupausta, ne on kokeiltu ja nähty.

Samalla kun valitaan presidentti, tulee valituksi tämä puolustusvoimien virka. En ole ihan varma meneekö se näin, kuitenkin oletan niin ja näin se on ennen mennyt.

Meillä on ehdolla kolme naista, Essayah, Andersson, ja Urpiainen. Ei kai se olisi ihmeellistä vaikka joku heistä komentaisi armeijaa, onhan siellä nykyään nuoria naisia palveluksessakin.

Sitten meillä on kolme ”sivaria”, siis eivät ole suorittanut puolustusvoimien palvelusta. Haavisto, Aaltola, ja Halla- aho. Se jo tuntuisikin vähän kummalliselta, että pulustusvoimien suuri päällikkö olisi sivari.

Meille jää siis ainoastaan kolme perinteistä ehdokasta, jotka täyttävät näin meikäläisen armeijan käyneen ihmisen ymmärryksen. Meillä on siis Stubb korpraali, Rehn luutnantti ja Harkimo vänrikki.

Se mikä jäi käteen kolmosen vaalitentistä, niin suurimmalla osalla on helvetinmoinen tekninen asuntovelka.

Sekin kokeilu meni täysin mönkään, niinkuin moni muu meikäläisen kokeilu. Minä luulin ja sen vuoksi yritin tulla tämän vuoden toimeen ilman näitä julkisia korona rokotuksia. Oikeastaan se oli THL; n vika, kun ei toimittanut ajoissa niitä korona rokotteita.

Lopulta minäkin tietysti sain sen taudin ja meidän terveyskeskuksen lääkäri komensi minut Valkeakosken kampussairaalaan. Ei ollut oikein paha tauti, ajoittain vähän yli 39 kuumetta ja muuten hyvin vetelä olo. Viikon verran lääkäri piti minua hoidossa, lopulta päästi pois ja sanoi, että kotiutustiimi hoitaa loput. Pitihän se ymmärtää, kun asun nykyään yksin, niin hoitajat käyvät vuorotellen toteamassa minun kuntoni.

Kaikki meni muuten ihan hyvin, mutta auta armias miten vetelä olo voi  olla, eikä mitään jaksa tehdä. Taitaa olla jo lähes kuukausi, kun pääsin sairaalasta pois, eikä vieläkään niitä työhaluja löydy mistään. Lumitöitä on jonkunverran ollut ihan pakko tehdä ja tiet aurailla pari kertaa.

Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua.