Tulipa hyvää

Tein tuossa hampurilaisen ilta palaksi päivällä tein  jauheliha pihvejä jotenka niistä saikin  väliin täytettä

Ja kaksi kunnon pihviä juuston viipaleet sinne menikin ja eipä ne mausteetkaan mikään onkelma ole sämpylät oli kaupasta

Ja mausteet oli kokonaan omaa tekoa kotona hintakin oli n 1.50 ekee yksi hampurilainen

On se vaan hyvä kun meillä on omaa älliä tehdä asioita ihan itse ei tarvita ”mäkkäriä” seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

31 vastausta artikkeliin “Tulipa hyvää”

  1. No aivan selvä asia tuo itse teko on minulle noita mössö pihvejä en suostu syömään koska en tiedä mistä ne ovat tehty
    Yleensä teen hampurilaisia harvoin ja yleensä välissä onkin possun pihvi pidän nautaa aika kuivana possussa on enempi rasvaa
    Ja kun niitä syö harvoin ei niistä ole silloin haittaa voi olla jopa ihmiselle parempi asia
    Nyt vaan ei ollut jääkaapissa kun sika nauta jauhelihaa terv tepivaari

  2. Kollina ollessamme meidän ”hampurilaiset” äidin tekeminä:

    – ranskaleivän siivut voissa paistettuina valurautapannulla molemmin puolin ruskeiksi.
    – samoin jauhelihapihvit
    – päälle pannulla ruskeikisi paistettuja karamelllisoituja sipulinrenkaita, suolakurkun viipaleita, iso tomaatin siivu ja lehtisalaatti.
    – ketsuppia ja Turun sinappia
    – voipaperiin kääritty

    Jukolauta, kun on , oli hyvää !

    1. Varmaan oli hyvää meillä äiti teki näitä köyhiä ritareita vadelma hillolla ja kerma vaahdolla ja maistu tosi hyvälle terv tepivaari

  3. Lapsuuden kodissani ei hampurilaisia edes tunnettu; lähinnä vastaavia ehkä, olivat nuo äidin leipomat kukkoset.
    Tehtiin ihan tavallinen piirastaikina, sitten pannulla esikypsennettiin nopeasti jauheliha, sipuli, valkosipuli, venäläisiä suolakurkun lohkoja; siis tässä vain yksi täytevaihtoehto. Piirastaikinasta tehtiin paltsikalla noin 20cm halkaisijaltaan olevia levyjä, täyte aseteltiin levylle ja toinen puoli levystä käännettiin päälle ja reunat liimattiin veden kanssa kiini. Loppukypsennys paistinpannulla ja maistuvia tuli.
    Oikeastaan en ole koskaan ollut hampurilaisten ystävä.

    1. Joo eipä niitä hampurilaisia ollut vielä Suomeen rantautuneet ne tuli paljon myöhemmin
      Mutta kaiken maailman paistoksia leivän sisälle tehtiin mm lanttukukkoa olipa tosi hyvää sekin terv tepivaari

      1. Hampurilaisethan tulivat Suomeen tuolla 70-luvun alussa. Mainitaan saksalaiseksi perinneruoaksi, joka teki mutkan USA:n kautta. Ensimmäiset hampurilaiset maistoin Helsingin asematunnelissa; en silloinkaan ihastunut niihin mutta kun nälkä oli.

        1. Joo alkuperä maa on Saksa sieltä jenkkien välityksellä Suomeen ei tosin kuulu minunkaan jokapäiväseen einekseen
          Mutta joskus tekee mieli ostan nuot sämpylät ja niistä saa nopeesti hampurilaisen aikaan
          Oikeasti teen silloin kun olen tehnyt jauheliha pihvejä taikka possun pihvejä pari pihviä sämpulän sisään salaatit mukaan ja soosit siinäpä se on nopee välipala terv tepivaari

  4. Tampere oli kuuluisa Brantsun hampurilaisista, joita sai Hämeenpuistosta vastapäätä Metsoa olevasta kivijalkagrillistä tai Hatanpäänkadun risteyksessä (Suomen Pankki) toisesta kivijalkagrillistä.
    Pihvi paistettiin paikanpäällä grillissä, samoin prässättiin kuuman ruskeiksi seesamsämpylät. Samat täytteet kuin ns. ”äidin hampurilaiset” ml. lisukkeina erilaisia sinappi-sipulikurkkusooseja ym. maun mukaan.

    1. Hyvin muistan nuot ja eipä saanut kadulla parempaa niissä sai odottaa jos aikoi saada niitä terv tepivaari

  5. Toinen ”hampurilaisen voittanut, mennen tullen”, tseburek. Olen itsekkin niitä tehnyt vaan parhaat olen saanut Natashan pikkupuodista Nömmen torilta.
    Nyt vaan ei ole asiaa etelä-naapuriin, se savustettu eestiläinen siankylkikin meni kielletyksi jo pari vuotta sitten, puhumattakaan karbonaadista.
    Toivottavasti tämä koronatilanne helpottuu keväämmällä, ainakin niin toivon.

    1. Nuot kaikki venäläis alkuperää olevat on hyvää syötävää
      Joo sianliha on ollut aika pitkään kiellossa Eestistä tuotuna vaikka sitä eräät sanoo tuoneensa olikohan sekään järki asiaa jos toi terv tepivaari

  6. No, onhan tuo ”Jaskan grillikin” vielä voimissaan, pari vuotta sitten kävin maistamassa ”ykkösjaskan”, kun tuli hiukajainen; meni muuten saman tien.
    Burgeriksihan sitä ykkösjaskaa sanotaan mutta kaikkea muuta kuin burgeri; herkkuateria, Aliisa, liki 80-vuotias sen minulle loihti.

  7. Ei ollut lapsena hampurilaisia saatavilla kotiseudullani eikä niitä kotona tehty. Joskus teki äiti rotsoja (äidin keksimä nimi) oli pohjana ranskanleivän siivu, päälle siveltiin paksu kerros pippurilla ja sipulilla maustettua sikanautaa. Paistettiin molemmin puolin ruskeaksi runsaassa voissa. Kuola valuen paistamista seurattiin ja taivaalliselta ne maistuivat.

    Vähän vanhempana sitten pääsimme kakarat jonkun kerran Linnanmäelle Helsinkiin, melkein enemmän kuin laitteisiin pääsyä odotettiin saadaksemme ihmeellisiä ja herkullisia hampurilaisia siellä. Etukäteen säästettiin rahaa niiden ostamiseksi. Maistuivat jopa paremmalle kuin höyrynakit Tammelan Pyhäjärven jäällä ravikilpailuissa ja se on jo tosipaljon.

    1. Olihan tuo mielenkiintoinen tuo äitisi käyttämä nimi; en aiemmin m uistanut tuota rotso nimeä, roverieskana sen kyllä tunsin.

    1. Oikeastaan tuo rotso, eli marjamämmi lienee alunperin karjalainen perinneruoka, jolla oli montakin erilaista nimeä, mm tirri, roverieska, tuo ruokahan tehtiin ruistaikinasta, puolukkasurvoksesta, siirapilla maustaen; paistettiin uunissa n 15 asteen lämmössä jopa neljä tuntia.

  8. 60-luvulla kun olin Keto-Seppälän linjoilla rahastajana; Porin torin saksalaissyntyisen mestarin bratwurstisämpylät peittosivat kaikki nykypäivän
    burgerit.

    1. Tampereella sitä kutsuttiin porilaiseksi. Siinä makkarana oli 1,5 cm:m paksuinen paistettu ”gouter” viipale plus paistettu kananmuna lisukkeineen.

      1. Aito porilainen tehtiin sipulimakkarasta, sittemmin Metsästäjä-makkarasta, kahden paahtoleipäsiivun väliin se paksu makkaransiivu, kurkkusalaattia, sipulihaketta, sinappia ja ketsuppia.
        Eri versioita siitä tietenkin jopa ihan Porin seudullakin oli. Muistikuvani mukaan ainakin Tampereen linja-autoaseman viereisellä kioskilla se tehtiin noin kuten kuvailinkin. Porilaisia saa ihan Forssan seudultakin, vaikkakin pylsy lienee ollut se takavuosien suosikki.

  9. Kun Porin torista tuli kyse; Tampereella nauttimani pika-ateria osoitti jo matkalla protestiaan. Sinnittelin sitten Poriin asti; sitten torilla, jäinen astinlauta. Katastrofi sitten tuli, lähimmälle alusvaatemyyjälle kalsarien ostoon; sinne wc:n roskikseen jäivät vanhat kalsarini.
    Eivät kaikki grillipaikat ihan herkkua tuota.

    1. Noinkin voi käydä mulla meinas suolityhjentyä kun olin pamukkalassa Turkissa sain siellä pilaantuneen kebabin kun vihdoin pääsin hotelliin tyhjeni suoli
      Ja vauhdilla terv tepivaari

  10. Kun nyt herkuista on puhe niin teki mieli laittaa tämä vanha mustamakkarajuttu tänne, en muista olenko jo ennenkin laittanut mutta haitanneeko jos kertaan.

    Seinäjokisella isäntämiehellä oli asiaa Tampereelle, oli kuullut puhuttavan mustamakkarasta jota siellä on tarjolla. Heti siinä jossain rautatieaseman tienoilla äkkäsi makkarakioskin, meni ja tilasi mustamakkaraa. Huomasi että oli myyjänä tumma mies, siis sellainen joita ennen rasistisesti kutsuttiin neekereiksi. Hövelinä miehenä isäntä smooltolkkaamaan, kysyi myyjältä että onkos se Tapola itte.

  11. Minä kun teen hamppareita , niin ostan kaupasta hesburgerin talonkastiketta mausteeksi: Pihvit teen itse ja lisäksi hamppareiden väliin cheddarjuustoviipaleita, suolakurkkua ja tomaattia ja sipulia.

  12. Elämäni tuskallisimpia hetkiä vietin ammoin turistina Italiassa Grosseton kaupungissa. Jotain olin syönyt paikallista mitä vatsani oudoksui, alkoi ensin kurnahdella ja kuplia. Vähitellen kehitti outo ruoka valtavan paineen suolistooni. Kylmä hiki norui pitkin kasvojani helteestä huolimatta kun epätoivossani katselin löytyisikö ravintolaa lähistöllä. Ei näkynyt, viimeisen toivoni laitoin kiviseen pömpeliin torin laidalla. Niin kiivaasti askeltaen kun tilassani oli mahdollista riensin sinne. Ja toilettihan se oli, mutta millainen, oli nimittäin ensimmäinen kerta eläissäni kun näin WC-toteutuksen missä oli vain noin kymmenen tuuman reikä lattiassa. No hätä ei lue laki, nilistin shortsit kinttuihin ja annoin tulla, voitte uskoa että helpotus oli sanoinkuvaamaton (ja niin myös tuoksu)

  13. noin on monelle käynyt kun istuu iltaa tavernassa ja syö mitä sattuu siinä on muutama joutunut meneen pensaaseen näkösuojaan terv tepivaari

  14. Mutta vielä parempaa hyvää ja halpaa ovat makkarakupit.

    Kuorellinen pötkö lauantaimakkaraa, gouteria tai berliiniä. Leikkaa noin 1 cm:n viipaleet kuorineen.

    Tee munakokkelia 3:sta munasta; eli hieman öljyä paksupohjaisen kattilan pohjalle riko ja vatkaa 3 munaa ja hiukan kermaa. Kaada kattiaan reilun maidon ja suolan kanssa. Keitä niin, että munat kokkaroituvat noin 3 min. Siivilöi neste pois. Ripottele ruohosipulia tai tilliä joukkoon..

    Paista makkarat toiselta puolelta paistinpannulla niin, että niihin tule reilu kuppi, johon sitten panet lopuksi kokkelin.
    Kerralla saa enemmän tätä herkkua, kun teet uunipellillisenmakkaroita kerralla ja kokkelia reilusti.

  15. Mikäli tykkää kebab-lihasta ja haluaa köyhänmiehen kebabia, eli kebabilta maistuvaa ”kotihampurilaista”, niin tuollaiseen vaiko 400 g jauhelihaan mausteita seuraavasti:

    Aromisuola mielellään Aromat 8g
    Mustapippuri jauhettu tai rouhittu 2-3g
    Sipulijauhe, runsas puoli teelusikkaa
    Paprikajauhe mielellään savustettu, runsas puoli teelusikkaa
    Valkosipulijauhe, puoli teelusikkaa
    Oregano, puoli teelusikkaa
    Juustokumina, neljännes teelusikka
    Chilijauhe, neljännes teelusikka
    Cayenepippuri, neljännes teelusikka

    Ei nestettä, eikä korppujauhoa, ainoastaan kananmuna joukkoon, hyvä sekoitus ja pannulle paistumaan.

    Maustemäärät vaikuttavat hassuilta, kun jaoin niitä huomattavasti isommasta perusreseptistä, jolla teen kebabpötkylöitä, joissa on toki kyllä paljon muutakin eroa, mutta kebablihan perusmaku syntyy noista ja säätää voi toki oman mielensä mukaan esim. tulisuutta hakiessa.

Kommentoi