Juhanin salainen identiteetti

Tällä kertaa kolumnoin mystisestä, tai oikeastaan tuikitavallisesta Juhanista, joka on oikeastaan vain keppihevonen terveen kritiikin taidoista puhumiselle. Vanha kaava: puheena ja tekstinä sama sisältö.

Olipa kerran Juhani-niminen kaveri. Juhani teki koneinsinöörin töitä ja asui suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Hän oli naimisissa ja myös perheenisä. Juhani oli aika monin tavoin keskivertomies. Kerran oli saanut ylinopeussakot ja yksi kerta sai viikon porttikiellon Facebook-yhteisöön kun ei noudattanut sääntöjä. Vähän voisi olla kiloja vähemmän keskivartalossa ja hyvä jos muistaisi viedä ne roskat pihalle aamulla kun tuli luvanneeksi. Kaiken kaikkiaan silti aika perustyyppi kyseessä. Yhtenä päivänä Juhani osallistui keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Aiheena oli aborttioikeus. Juhanin mielestä abortti kuului naisten perusoikeuksiin eikä sitä saisi naisilta evätä.

Kuulostaa aika yllätyksettömältä, eikö vaan? Niinhän se on. Ei ole kovinkaan harvinaista nähdä miespuolisen henkilön puolustavan naisten oikeutta omaan kehoonsa. Ei myöskään ole kovinkaan tyypillistä että aborttioikeutta puolustavaa miestä herjattaisiin haukkumalla häntä salaa naiseksi joka vain haluaisi saada hirveästi abortteja tehtyä itselleen. Toki aina joku ala-arvoinen kommentaattori löytyy, mutta harvemmin niitä tulee omaa nimeään käyttäviltä keskustelijoilta, saati että niitä tulisi vallanpitäjiltä tai muilta nimekkäiltä ihmisiltä. On täysin hyväksyttyä, että mies on valmis puolustamaan naisten perusoikeuksia. Se on itse asiassa ollut käytännössä normi jo sukupolvien ajan.

Tämä mielessä tuntuukin sangen oudolta, että kannabiksen laillistamista ajavaa henkilöä on sopivaa, jopa suotavaa haukkua huumeongelmaiseksi. Moisia haukkuja ei myöskään tule vain anonyymeiltä trolleilta, vaan ihan oikeilta ihmisiltä, jopa päättäjiltä. Jostain syystä huumepolitiikan reformeja ei voi mitenkään ajaa henkilö ilman omaa lehmää ojassa. Tietyt asiat vain koetaan yhteisiksi, kun taas tietyissä asioissa on vain yksinkertaisesti oltava luurankoja kaapissa.

 
Kannabiskeskustelu on yksi kurantti esimerkki aiheesta, jonka keskustelu menee nopeasti henkilökohtaisuuksiin ja argumentaatiovirhe reductio ad absurdum nostaa päätään. Puheissa korostuu miten väärällä päätöksellä kansakunta tuhoutuu, nuoriso päätyy entistä pahemmin hunningolle ja Väyrysestä tulee paavi. Halutessamme voimme kuitenkin päätyä pohtimaan asiaa maltilla. On tietenkin täysin sallittua olla eri mieltä Vihreiden ehdotuksesta tuoda kannabis säätelyn piiriin. Tällaista mielipidettä pystyy myös perustelemaan useilla asia-argumenteilla, asiantuntijoiden mielipiteillä ja jopa vertaisarvioiduilla tutkimustuloksilla. Kyse ei siis ole siitä, etteikö kritiikkiä voisi esittää asiallisesti. Jostain syystä niin ei vain haluta tehdä. Asia-argumentaatioon eivät kykene aina edes kansanedustajat.

Mielestäni jokaisen kannattaa olla itselleen velkaa sen verran, että haluaa haastaa myös omia mielipiteitään. Kun mielipiteensä haastaa, voi löytää niiden tueksi paljon vahvempia perusteita kuin vain fiiliksen. Toki joskus käy niinkin, että huomaa olevansa väärässä ja sekin piristää kummasti. Huomasit sitten fiilispohjaisen mielipiteesi oikeaksi tai vääräksi, haastamalla teet itsestäsi paremman ja fiksumman ihmisen. Pystyt argumentoimaan tasokkaammin, pystyt näkemään maailmaa paremmin ja jos muistat lisäksi vihanneksia syödä, onnistut tehokkaasti ennaltaehkäisemään muistisairauksia. Itsensä haastamista ei tietenkään tarvitse tehdä julkisesti, saati virheitään myöntää. Tämän keskustelun voi käydä oman pään sisällä, jos nyt hieman Wikipediaa toisella silmällä vilkuillen.

Olemme niin suomalaisena yhteiskuntana kuin laajempana ihmiskuntanakin oppineet tiettyjen ihmisoikeuksien olevan suureksi eduksi yleiselle hyvinvoinnille. Olemme historian varrella ymmärtäneet tiettyjen pelottavana koettujen vapauksien lopulta tehneen meille paljon hyvää. Kyseenalaistamalla olemme luoneet suurta niin tieteen kuin taiteenkin parissa. Haastamalla itseämme, eri mielipiteitä ja yhteiskunnan normeja olemme yksinkertaisesti tulleet paremmiksi ihmisiksi.

 
En todellakaan tiedä johtaisiko esimerkiksi kannabislainsäädännön muutos parempaan tai huonompaan. Tiedän hyvin, että kyseenalaistaminen ja haastaminen ovat muutoksen alku, ei loppu. Kaikki lähtee liikkeelle kysymyksestä, joka poikii lisää kysymyksiä, joiden kautta vähitellen saadaan pöytään vastauksiakin. Moni aiempaa teoriaa haastanut ajatus osoittautuu virheelliseksi. Joskus huomataan, että tietty muutos onkin ollut huonoksi ja oikea vastaus on ottaa askel taaksepäin. Lyijyn lisääminen bensiiniin on hyvä esimerkki tällaisesta askeleesta. Siitäkin onneksi opimme jotain, vaikka oppirahoista tulikin hyvin kalliita. Valitettavasti kehitys on kivinen tie, mutta kehityksen puute on aina kahta kivisempi vaihtoehto.

Voin tässä kohtaa paljastaa sen minkä jo arvasitkin, eli tarinani Juhani on mielikuvituksen tuote ja nimen valitsin suosituimpien etunimien listalta. Mielikuvitusystävänäkin hän on hyvä muistutus siitä, että sivistynyt ihminen on täysin kykenevä puolustamaan toisten ihmisten oikeuksia myös ilman piilomotiiveja. Uskon, että molemmilla puolin kannabiskeskusteluakin löytyy tällaisia ihmisiä. Kuulkaamme heitä, kysykäämme heiltä perusteita, haastakaamme heidän mietteitä kuten omiammekin. Ennen kaikkea, nähkäämme osapuolet ihmisinä ja heidän mielipiteet kokemusten, oppien ja tunteiden sopivasti sekoitettuna summana.

Muistakaamme myös, että ennen keskusteluun osallistumista on täysin okei tehdä pieni tarkistuskerros oman mielipiteensä taustoihin ja perusteihin. Et ehkäpä päädy olemaan ensimmäinen kommentoija viestiketjussa, mutta saatat olla se joka herättää eniten kiinnostusta. Saatat onnistua jatkamaan keskustelua vielä monta päivää sen jälkeen kun ensimmäinen tulikivenkatkuinen kommentti on jo tyystin unohtunut. Saatat myös keskustelun lomassa popsia porkkanaa ja nauttia näiden kahden toimen ansiosta pitkän, terveen elämän. Kysypä itseltäsi, eikö tuo tunnukin paremmalta kuin ensimmäisen räyhääjän titteli?

18 vastausta artikkeliin “Juhanin salainen identiteetti”

  1. ”Jostain syystä huumepolitiikan reformeja ei voi mitenkään ajaa henkilö ilman omaa lehmää ojassa ”
    — ei voikaan paitsi, jos on puolueen mielipidevanki, joka vaatii olemaan jotain mieltä vaikka pää pensaassa.

    Mitään ei voi aidosti puolustaa tai vastustaa ellei asia ole lähellä itseä, omaa kokemusta tai läheisen kokemusta. Tai tutkinut alan läpikohtaisin monelta eri kantilta ammattilaisena lääkärinä ja tai sosiologina.
    Kirjamielipiteet voi jättää niille, jota ovat sen kirjan kirjoittaneet-senkin omasta lähtökohdastaan tai kokemuksestaan.

    Abortti pitää olla tarkasti perusteltu ja naisen lopullisen päätäntävallassa oleva, jos on käynyt asian perusteellisesti lävitse riittävän ajan ja ammattilaisten kanssa ja, jos riippumaton ammattilainen on samaa mieltä. Mielijohde se ei voi/saa olla.

    … tässä aluksi, koska olen tätä mieltä ja, koska kumpikaan ei ole lähellä omaa kokemusta, tietoa ja johdattelua. Siis olen oikeassa tai väärässä mielipiteeni kanssa ?

  2. Enpä tiedä, minulla ei oikeastaan ole mitään vahvaa kosketusta kannabiksen viihdekäyttöön. Ei kiinnosta koko aine itse. Ei elämäni muutu mihinkään suuntaan oli se säädeltyä tai ei. Rupesin vain lukemaan artikkeleja ja katsoin että on se kumma miten tiedevastaisia mielipiteet ovat. En minä sitä voimalla aja, mutta ihmettelen. Asia kiinnostaa, mutta ei kannabiksen vaan tieteen takia.

    Noh, tapelkoon ne jotka siitä rahaa tai kiksejä saavat.

    1. Kannabisessa tieteestä viis, vaan kenttäkokemus, läheisten kokemus ja se, että joku pystyy kumoamaan porttiteorian laajasti – ei pysty.
      En ole koskaan käyttänyt. Sen sijaan alkoholipitoisissa olen suorastaan asiantuntija, vaikka Alkoon.

  3. Tupakka on saatu pois käytöstä lähes enkä ottaisi kannabista tilalle, mutta jos puhutaan ja puhutaan niin kohta se on käytössä ja seurauksia korjataan vuosien päästä kuten tupakan osalta.
    Yleensä puheissa jos niin olisi hyvä pitää esillä niitä haittavaikutuksia.

  4. Tämä on mielenkiintoinen kulma, niilo. Harva (vakavasti otettava) keskustelija vähättelee kannabiksen haittoja, hörhöt toki asia erikseen. Mutta jotain outoa tapahtuu fiiliksen ja järjen yhtälössä, kun kannabiksen haittojen vähentämistä käytetään perusteena lisäämään kannabiksen haittoja… ei pieni pää tajua.

  5. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tyrmää huumausaineiden käytön poistamisen.
    ”Poliisi näkee huumausaineisiin liittyvässsä maailmassa kuolemaa, väkivaltaa, hyväksikäyttöä, prostituutioita, perheiden hätää, vanhempien tuskaa ja ylipäätänsä rikoksia. On hirveän vaikea hyväksyä mitään liberalisointia, mikä liittyy huumausaineisiin”, hän linjaa MTV:n Uutisekstrassa lauantaina.”
    Kannabiksen käytön dekriminalisoimista eli rangaistavuuden poistamista koskeva kansalaisaloite etenee eduskuntaan, sillä se keräsi tarvittavat 50 000 allekirjoitusta.

    Itse kannatan kannabiksen laillistamista Suomessa.- Tähän päivään mennessä minulla ei ole kokemusta mistään muusta huumeesta kuin alkoholista enkä tiedä tuleeko koskaan olemaan. Näkemykseni perustuvat toisen käden tietoihin eli siihen mitä olen lukenut/nähnyt (television dokumenttiohjelmat) ko. asiasta. Lisään että toisen käden tietoa, minulla on vähintäänkin riittävästi ilmaistakseni mielipiteen tästä asiasta. Piste.

    Sota huumeita vastaan on hävitty. Ainoa keino sopeutua tilanteeseen on laillistaa miedoimmat huumeet, ainakin kannabis. Se ei ole sen pahempi huume kuin alkoholi; käsitykseni mukaan se aiheuttaa vähemmän kuin alkoholi kuolemantapauksia kuin myös muuta haittaa niin yksilötasolla kuin muutenkin. Lisäksi kannabiksen ympärillä pyörivä rikollisuus vähenisi huomattavasti, sekä monet muuten lainkuukuuliaiset kansalaiset välttyisivät rikosrekisterimerkinnältä.
    Tätä mieltä olen.
    ———————————————–
    Edellä oleva on lainaus Lasse Kallon blogista 4.11.2019 ”Pitäisiko kannabis laillistaa Suomessa?” Pirkan Blogit.

  6. Sota huumeita vastaan on hävitty, siitä on harvoja muita mielipiteitä.

    Mutta onneksi sota maalaisjärkeä vastaan on hävitty jo pitkä aika sitten.

  7. ”Kannabis johtaa kovempien huumeiden käyttöön.

    Kannussaari: Porttiteoriaa ei ole pystytty todistamaan yleiseksi ilmiöksi. Sitä vastaan puhuvat myös väestötutkimukset. Noin 17% suomalaisista on käyttänyt kannabista, mutta kovempien aineiden käytön osuus koko väestöstä on muutamien promillien luokkaa.” – EHYT ry:n koulutussuunnittelija Kim Kannussaari Ylex 7.5.2015.

    1. Ja kuinkahan moni niistä kovempien aineiden käyttäjistä onkaan aloittanut hampulla?????????

  8. Kannattaa mennä Hatanpään sairaalan korvaushoitoon tulevaa porukkaa katselemaan ihan vain kartanon parkkipaikalle. Siinä näkyy porttiteorian lopputulema – hirveä näky !

  9. Porttiteoria on täyttä hevonpaskaa, se on osoitettu moneen kertaan. Käänteisesti se pitää paikkansa paremmin (=kannabiksen sääntely vähentää vahvempien käyttöä), mutta siinäkin korrelaatio on lievä.

    Tässä kohtaa Juhalle ehdotan korrelaation ja kausaliteetin erojen tuntemista. On varmasti totta, että iso osa kovien huumeiden käyttäjistä on käyttänyt aiemmin miedompia, laillisia tai laittomia aineita. Toisaalta, heistä moni on myös käynyt peruskoulua. Se ei tarkoita, että peruskoulun käyminen johtaa kovien huumeiden käyttöön. Kuten se ei tarkoita että miedompien päihteiden käyttö johtaa vahvempin.

    Lääkekannabiksen laajempi käyttö on eri asia. Siihen ei ole mitään edes tulkinnanvaraista syytä rajata sitä näin kovasti. Sen sijaan kannabiksen yleinen tuontin sääntelyn piiriin on asia josta on olemassa päteviä vasta-argumenttejakin. Lääkepuolella ei.

    1. Kannabiksen käytön mikä tahansa vapautus on rikos ihmisyyttä ja läheisiä kohtaan. Sen pitää aina olla luvanvaraista lääkettä ja valvonnassa. Ihan sama kuin Alko mittaa laboratoreihin toimitetut puhtaat 100 % alkoholit kirjatusti käytön mukaan. Porttiteoriaa ei milkään tiede pysty kumoamaan vs. todellisuus käytännössä, jonka taas poliisityön kenttäkokemus on todistanut ja miljoonat huumeperheet. Vapautus on Bullsheet.

  10. Olen antanut itseni kuulla, että eniten kannabiksen laillistamista vastustavat alkoholin suurkuluttajat (Pentti Karvosen mukaan niitä on myös lääkäreissä). He haluavat, että heidän alapuolellaan on jokin ihmisryhmä, jota he voivat halveksia. ”Emme ole ainakaan narkkareita”.

Kommentoi