Työ josta työ häviää

Oletteko huomanneet, miten vähän ammattilaiset tekevät omia töitään nykyään? Opettajat suorittavat poliittisia muutosprosesseja, vaihtaen oppisuunnitelmia kuin sukkia. Lääkärit leikkivät tietokoneilla potilashoidon sijaan. Me täällä IT-hommissa istumme palavereissa konsulttien kanssa työn tekemisen sijaan.

Hirveän hyvä idea. Teoriassa.

Omaan ymmärrystä kaikille edellä mainituille haasteille. On pätevä ajatus, että koordinointityön hyvin hanskaava konsultti voisi pitää tietoa ja palasia kasassa. On perusteltua, että opetus kehittyy uuden tiedon valossa. On mielekästä, että potilastietojärjestelmiä hyödynnetään laajalti. Toisaalta, teoriassa kommunismikin oli hemmetin hieno idea, kunnes sitä päätettiin toteuttaa tosielämässä. Hieman sama tapaus tulee mieleen niin opettajien, lääkärien kuin tietojärjestelmäpuuhailijoiden parissakin – sekä varmaan parilla tusinalla muullakin alalla.

On huvittavaa, että tietoteknisellä alalla konsultokratian ongelmat on tutkittu ja dokumentoitu kattavasti jo lähes puoli vuosisataa sitten. Jenkeissä ilmiö alkoi jo varhaisemmin ja Suomeen se tuli myöhemmin. Nyt nautimme siitä laajalti. Työnteossa on yhä vähemmän työntekoa – mikä on aika vaikeasti ostettava ajatus, kun samaan aikaan pitäisi lisätä tehokkuutta. Joku tutkija jossain sijoittelee juuri kuution muotoista palasta pyöreän muotoiseen mustaan aukkoon.

Mitä siis pitäisi tehdä? Itse olen vakaasti sitä mieltä, että ammattitaidon kunnioitus vie pitkälle. Kas, opettaja tietää todella paljon opettamisesta, lääkäri lääketieteestä ja tietotekniikan ammattilainen tietotekniikasta. Kun he tekevät ominta työtään, se on tehokasta. Kun he tekevät muuta työtä, se on tehotonta. Paitsi että se vie aikaa ja rahaa, se syö myös työmotivaatiota. Siten näkisin filosofian keskiössä ajatuksen, jossa ihmisillä olisi parempi mahdollisuus kertoa itse jos kokevat työaikansa menevän asioihin, joka ei ole heidän ominta hommaansa. Ihmisiä voi ja pitää haastaa parempaan. Ei pidä olettaa, että kukaan ihminen ei halua muuttua tai kehittyä, jonka vuoksi muutokset on ajettava ulkopuolisin voimin, väkipakolla kuin käärmettä pyssyyn. Motivaation tappaminen ennalta harvemmin parantaa lopputulosta.

Yksityisillä yrityksillä tämä on iso, mutta toteutettavissa oleva haaste. Hurjasti vaikeampaa ajatuksia on viedä julkiselle sektorille. Niin lääkärin kuin opettajankin työ päätetään ja ohjataan poliittisesti, eikä politiikka varsinaisesti ole puheväleissä järjenkäytön kanssa. Voi kuitenkin olla, että yksityisellä puolella nähty muutos valuisi joko suosiolla tai kivuliaasti myös julkiselle sektorille. Jossain on näytettävä mallia. Jossain on sanottava ”mitä helvetin järkeä tässä on”, mieluiten jossain missä asia kuullaan ja missä se johtaa muutoksiin. Lisätietoja uteliaille, ks. keisarin uudet vaatteet.

Mistä juttu lähti?

Koko juttu lähti lopulta siitä, kun totesin itselleni etten ole pariin vuoteen nauttinut työstäni. Onneksi olen skeptikko joten kyseenalaistin fiilikseni. Huomasin nimittäin että itse asiassa nautin kovastikin työstäni niinä päivinä kun teen varsinaista työtäni, eli ratkaisen ongelmia tai pohdin järjestelmien keskinäistä toimintaa. Sitä vaan on yhä pienempi osa työaikaa ja se apeuttaa. Työpaikan vaihto ei auttaisi mitään, sillä ilmiö koskee koko alaa, joten parempi vain jatkaa siellä missä pärjää ja osaa. Se epäilemättä tarkoittaa, että ehkä olen väärällä alalla? Ehkä, mutta kun joka ala on konsultokratian valtaamaa, luulenpa ettei ruoho olisi yhtään vihreämpää aidan toisella puolen. Kun jutustelin opettaja-isoveljeni kanssa ja kuulin saman tarinan, olin yhä vakuuttuneempi että olemme kaikki kirottuja. Parempi suutarin pysyä lestissään.

Koska pakeneminen ei siis auta, jäljelle jää asioiden korjaaminen. Jos en omaisi itsesuojeluvaistoa, pistäisin saman tien liikkeelle työelämäkonsultoinnin firman ja lähtisin kiertämään maata ilosanomaa jakamaan. Sitten joku yritys ostaisi minut puhumaan ja pakottaisi työntekijät kuuntelemaan minua pariksi tunniksi. Siellä he istuisivat, kiroillen sitä että tämäkin aika olisi voitu käyttää työntekoon. Sillä hetkellä joku, jossain tuolla ylhäällä, katselee maailmaa ja toteaa hiljaa nyökäten: ympyrä on sulkeutunut.

10 vastausta artikkeliin “Työ josta työ häviää”

  1. Aivan totta. Samanlaista on omassa työssäni. Itse työ ei ole hullumpaa, joskaan ei aina kivaa sekään, mutta kaikki muu härdelli siinä ikävöittää hommaa. Ongelma on siinä että kaikenmaailman poliitikoilla ja byrokraateilla on mielestään mahtavia ideoita siitä miten kehittää alaistensa työtä. He haluavat päteä uudistajina.

  2. Onko mitään työtä sellasta josta nauttis koko ajan itse en ole kokenut asian olevan niin että se aina tuottas hyvän olon tunteen
    MUtta kun tekee senkin päivän alkaa oleen paremmalla puolen
    Koska kellään ei joka päivä päivä paista milloin mistäkin syystä joskus omista joskus toisen tuomina
    Kuten eräs palvelualalla ollut ystäväni sanoi kaikki asiakkaat tuovat iloa toiset tullessaan ja toiset lähtiessään terv tepivaari

  3. Suurin mullistus oman työn häviämisessä tapahtui todellisesti digimurroksessa; se lisäsi epäoleellista työtä oleellisen sijasta.

    Esimerkkjä:

    – Lääkäri keskittyi ennen potilaaseen. Tuki ja hutki ja lopuksi saneli naururiin oleellisen diagnooseineen ja lääkeresepteineen. Assari kirjoitti ja siirsi asiat koneelle järjestelmään.
    – yritystenkokouksissa oli agendat ja muistiot, jonka laati assistentti/sihteeri, joka oli mukana kokouksissa. Nyt sen tekee itse vetäjä tai kokouksessa kiertävä ”sihteeri” ammattitaidottomine muistioineen syöden omat ja muiden hermot väärine tulkintoineen ja virheineen.
    – lehdistötilaisuuksissa oli kovatasoisia lehdistösiteereitä, joilla oli pikakirjoitustaito, jotka pystivät sanatarkasti kirjaamaan asiat paperille ja myös tulkitsemaan ne.
    – operatiiviset työntekijät kuluttavat aikaa koneella itse tekniikan parissa päivitysten opettelussa, virheiden korjaamisessa ja erlaisessa oheisasioissa. Mitattu aika oli tutkimuksissa jopa 30 % työajasta.
    – tupakkatauot vievät monien hermot muilta ml. paskan puhuminen ulko-ovilla
    – digi on korvannut face-to-face tapaamiset tärkeissä asioissa pankissa ml. neuvonta ja puhlimessa jonottamisella.

    Paperiton konttori ei ole toteutunut koskaan kuin vain osittain.

    Kone muka tekee työt ?

    Nyt ei kannata saivarrella automaatioteollisuudesta ja

  4. Juu omalla alalla jo 25 v sitten alettiin istumaan palavereissa ja kuuntelemaan ulkopuolisia konsultteja ja sitten tuli uusia nuoria johtajia jotka halusivat vanhat osaajat pois talosta – sitten on alettu valittamaan kun ei ole saatavana osaavaa ammattitaitoista työvoimaa…

  5. Ei mitään uutta auringon alla!

    Väinö Linnakin sen tiesi!

    Minä sanon, että jos jostakin tulis vielä semmonen ihminen, jonka päätä ei olis ihan kokonansa tällä koohotuksella sekotettu. Meinaan ettei se ymmärtäs mailman menosta muuta kun sen mikä on järjellistä ja tarpeellista, niin sanon minä että se ihmettelis.

  6. Heikillä on vissi pointti: onko se halvempaa yhteiskunnalle että lääkäri käyttää omaa aikaansa sihteerin työhön, sen sijaan että sihteeri/assari tekisi sitä?

    Niinpä.

  7. Pikkupitäjässä aikanaan Ylöjärvellä oli kunnanlääkäri ja vaimo sairaanhoitaja potilaiden vastaanotossa. Potilaan mennessä paikalle vaimovastaanotossa antoi diagnoosin ja lääkärin aikaa meni vain asian varmistamiseen. Se oli työpari ja homma hoitui.

Vastaa käyttäjälle Kyuu Eturautti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *