Valoisia ajatuksia pimeään vuodenaikaan

Koska valo on vähän kortilla ja kovin monella mieli maassa, päätin kerätä valoisia ajatuksia tulevaa varten. Pidempi versio videolla, tiivistelmä tässä tekstinä. Avainasiana on optimismi, jonka tyylin olen lainannut australialaiselta Victor Pertonilta.

otsikon valokuva: Santtu Pajukanta

Mikä optimismi

Tälle sanalle on monta tarkoitusta ja herätinkin keskustelua taannoin. Itse suosin sitä mallia, jossa optimismi antaa syytä ottaa haasteista kiinni, tehdä kovasti työtä koska lopputulos on sen arvoinen. Pertonin järjestö kerää tämä mielessä kannanottoja ja näkökulmia vaikuttajilta ja päättäjiltä ympäri maailman, juuri sellaisia joissa vastataan riemulla suuriin haasteisiin sillä ongelman taklaaminen voi tuoda todella hyvän lopputuleman. Tylsäähän se olisi jos maailma olisi valmis.

Murheena ilmastonmuutos?

Iso huolihan tämä on ja hurjasti tekemistä piisaa, mutta syytä ahdistukseen ei ole. Joka kerta IPCC:n raporteissa pahimpien katastrofien riski pienenee ja siedettävämpien skenaarioiden riski kasvaa. Emme ole vielä maalissa, mutta olemme osoittaneet että pystymme todella vastaamaan asiaan. Yhä useampi mittari osoittaa jopa ennakoitua nopeampia tuloksia parempaan päin. Koska olemme päättäneet vastata haasteeseen yhdessä, näemme myös kumuloituvia tuloksia. Enää se ei ole vain tappelevien poliitikkojen ja marginalisoitujen aktivistiryhmien touhua, vaan kaikkien kansojen. Olkiluoto 3:n tuore avaaminen on taas yksi kirsikka kakun päälle.

Murheena luontokato?

Ihminen ei ole aina huolehtinut luonnosta hyvin, mutta ymmärryksemme on kasvanut. Yhä useampi maa on ymmärtänyt metsien merkityksen. Kiina esimerkiksi nosti metsän osuutta maapinta-alastaan alle 17 prosentista vuonna 1990 lähes 23 prosenttiin vuonna 2015 ja kasvu jatkuu. Kiina ei ole ihan pieni maa joten puhumme sadoista tuhansista neliökilometreistä. Suomessa suojellun metsän määrä on kasvussa ja avohakkuita korvataan yhä laajemmin jatkuvan kasvatuksen mallilla.

Konkreettisempi esimerkki: majava – tuo insinööriäkin viisaampi otus – on palautettu moniin perinteisiin paikkoihinsa useissa maissa. Tulokset ovat mainioita. Majavat saavat luonnon voimiinsa alueella kaikille lajeille. Jos tämä ei riitä perusteeksi, löytyy taloudellisiakin syitä, sillä majavat vähentävät tulvien haittoja ihmisasutuksissa. Enemmän majavia, vähemmän tulvavahinkoja ihmisille ja omaisuuksille. Tämä on vain yhden eläimen mittainen esimerkki siitä, miten ymmärryksemme kasvaa: kun huolehdimme luonnosta, se huolehtii meistä vielä sitäkin enemmän.

Muita murheita mediat täynnä?

Huonot uutiset nousevat pintaan, iloiset jäävät alle, se on median sääntö. Toisaalta, optimisti voi myös ymmärtää tämän käyttökelpoisen tiedon lisääntymisenä. Kas, jos ongelma halutaan korjata, ensin se pitää ymmärtää, tutkia, selittää. Vasta kun ongelmasta on kirjoitettu inhorealistisia yksityiskohtia, voimme ratkoa sitä viisaasti. Siten jokainen huono uutinen on myös osa ratkaisua.

Ihmisten huolet ovat ymmärrettäviä, mutta ylitsepääsemättömiä ne eivät ole. Optimistisella asenteella selviydymme haasteista paremmin ja pystymme ratkaisemaan monet ongelmat ja siten luomaan paremman huomisen. Huomenna odottaa toki uusia haasteita – onneksi, sillä niiden edessä ihminen on parhaimmillaan.

13 vastausta artikkeliin “Valoisia ajatuksia pimeään vuodenaikaan”

  1. Kyuu: ”Optimistisella asenteella selviydymme haasteista paremmin ja pystymme ratkaisemaan monet ongelmat ja siten luomaan paremman huomisen.”

    Oikein.

  2. Vaikea olla positiivinen, kun rokottamattomia kohdellaan samalla tavalla kuin juutalaisia 30-luvun Saksassa.

    1. Vaikeaa toki on olla positiivinen, kun pieni joukko katsoo oikeudekseen riskeerata holtittomasti muiden terveyden ja hengen.
      Onneksi kuitenkin tuo sakki riskeeraa eniten oman henkensä, joten se kääntää asian optimistisemmaksi.

      1. En nimittäin olisi kovin optimiseinen silloinkaan, jos joku koittaisi tökkiä minua puukolla.
        Käyttäisin taatusti kaikki lailliset ja laittomat keinot puolustautuakseni ja yhteiskunta käyttää noita rokottamattomuuspuukkojen heiluttajia kohtaan vain laillisia keinoja.

    2. Onneksi meillä John on odotettavissa paljon parempaa, toivottavasti muutkin sen tajuaa!
      Siunausta Kristuksen syntymäjuhlaan kaikille!

  3. Annan John:lle pisteitä siitä, että hän selvästikin osaa käyttää mielikuvitusta. Ei, tämä ei ole vattuilua, sillä se on älykkyyden merkki. En ole ihan vakuuttunut että älykkyyttä käytetään parhaalla tavalla tässä, mutta se on eri asia.

    Juhalle puolestaan ehdotan, että tässäkin kohtaa lisää tietoa -> lisää ratkaisua -malli toimii. Rokotekieltäytyjiä on esim. Pohjanmaalla ollut pitkään ja se on aiheuttanut paikallisia ongelmia. Vasta nyt puhumme ihan kunnolla ja kattavasti ongelmasta ja sen seurauksista. Täten vasta nyt pystymme tarttumaan ongelmaan ja auttamaan ihmisiä.

    Minä en halua lyödä tai haukkua rokotekieltäytyjää. Hän on selvästikin hädässä tällä hetkellä. Hädässä olevalle ihmiselle ojennetaan käsi, ei heitetä kivellä päin.

  4. Valoisia ajatuksia voi syntyä monelle miljoonalle ihmiselle vain, jos nämä pimeyden voimien manaajat ilman lääketieteellistä syytä menisivät rokotukseen eivätkä terrorisoisi yhteiskuntia sulkemaan oviansa lapsiltaan.

  5. Rokottamaton sairaalaan ja syrjäyttää monta jonossa olevaa sietäis ajatella?
    Ilmastoistujat kadulla – väestön liikakasvu olis se ykkösasia mietittäväksi?
    Edellinen pätee myös luonnon kestokykyyn?
    Naapurilla murheita kun pitää marssittaa sotajoukot valmiuteen?
    Nato rauhanturvaajat ovat pelottavia?
    Ajattelen positiivisesti tämä on rauhan joulu ja ihmisillä hyvä tahto!

  6. Valoisia ajatuksia todella tarvitaan, kun ei muuta näy kuin pimeyttä katsoo mihin suuntaan tahansa. Se on vielä sitä todellista.

  7. 21. päivä oli talvipäivän seisaus ja päivät ovat ruvenneet jo jatkumaan. Kaamosmasennuksestakin kuulemma jotkut kärsivät.
    Minusta kaamoksessa ei ole mitään huonoa, vaihtelu virkistää.

    Oulun perällä asuva tyttäremme, nuorin lapsistamme, ja hänen 19-vuotias poikansa ovat tulleet jouluksi meille. Vietetään tässä leppoisaa joulua. Asteita on -10 C ja ulkona kilmoilee lunta.
    Lunta on maastossa n. 30 cm ja pakkanen on käynyt meidän mittarissa kovimmillaan miinus kolmessakymmenessä. Eli varsin tavanopmainen on ollut joulukuun sää täällä(kin).

    Oliko se pari päivää takaperin, kun Sanna Ukkolan vieraana Alfalla oli Petteri Taalasmaa. Katsoin muutaman minuutin ja vaihdoin kanavaa. Olen osapäivätosikko ja silloin olin tosikko. Mietin: ymmärrän että ihmiskunnalla on tämän tästä meneillään jokin kollotus, mutta tämä ihmisperäisen ilmastonmuutoskollotuksen kanssa minulla tulee sitä sorttia jo korvistakin ulos. Piste.

    Hyvää ja rauhaisaa joulunjatkoa kaikille.

Kommentoi