Alle puolet rikoksista jää selvittämättä? AL tänään.
Leikkauslistoja hiotaan varsinkin kokoomuksen taholla. No vieläkö muistamme edellisten hallitusten leikkaukset poliisivoimista? Nyt tuskailemme Tampereella rikollisten ryöstöistä ja pahoipitelyistä.
Tehkää lahjoitus
Se että Suomessa sähkön hinta näillä ryöstöfirmoilla on nyt mitä on ei ole kuitenkaan tätä huolta isompi kun ei ole sähköä ollenkaan. Lahjoita Ukrainaan!
Taistellaan yhdessä terroristivaltio Venäjää vastaan!
Minä lahjoitin jo. Pienikin lahjoitus on lopulta iso lahjoitus!
Slava Ukraini !!!
Sekä huomenta kaikille!
Keräämme 5’000€ tehokkaiden aggregaattien hankintaan ja toimitukseen, tukemaan erityisesti rintamalinjan siviilien suojelua. Keräys käynnissä 25.11. – 08.12.2022. ukrainians.fi/lahjoitukset/
RA/2022/388 #StandWithUkraine #sähkö
https://twitter.com/UkrAssocInFinn?t=UUqSNmXTSBE_8LsphefP-g&s=09
Kuis ois, jos pistettäis ammattilaiset hommiin?
”Aktian toimitusjohtaja Mikko Ayub sanoo kuitenkin suoraan, että valtion budjetissa on höylättävää.”
Kun poliitikoista ei siihen ole, kuis ois, jos palkattais rahasta ymmärtävä sakki käymään budjetti läpi ja tekemään leikkausehdotukset?
Tämähän toki ei poliitikoille käy, mutta voisi toimia.
Afrikan kehitysavun tie on kuljettu
Ajatus heikommassa asemassa olevien auttamisesta on mainio, ehkäpä jopa niin universaalin mainio että se heikentää kykymme kriittiseen ajatteluun. Mitä kauniimpi ajatus, sitä tärkeämpää terveen kritiikin pitäisi olla. Muuten saattaa käydä kuten juuri nyt on käymässä, kun antamillamme rahoilla tilanne huononee paranemisen sijaan.
Saisimme hävetä
Ylen tuore Afrikka-reportaasi oli paljonpuhuva, vaikka sen aiheet olivat ennalta jo surullisen tuttuja. Mitä enemmän EU antaa Afrikkaan rahaa, sitä enemmän sitä vihataan. Mitä enemmän koulutamme ihmisiä, sitä enemmän koulutetut käyttävät taitojaan kaameisiin rikoksiin. Mitä enemmän ehdotamme rauhaa, sitä enemmän he rakentavat sisällissotia. Yhä useampi afrikkalainen tietää totuuden, jossa EU ja länsimaat ovat kaiken pahan takana.
Toki länsimaiden toiminnassa on korjaamisen varaa. En aio keskittyä sukupolvien takaiseen historiaan, koska kuolleita ei voi tuoda oikeuden eteen. Tässä ja nyt, viime vuosikymmeninä, olemme olleet kykenemättömiä näkemään esimerkiksi Afrikan maissa paikallisia tapoja tehdä asioita hyvin erilaisesti mutta kuitenkin toimivasti. Olemme olleet kapeakatseisia ja joustamattomia. Olemme myös syvästi rakastuneita projekteihimme ja kvartaalitalouteemme. Emme ole yrittäneet rakentaa pitkän jänteen tulevaisuutta vaan ainoastaan hienon show-hyvänteon hetkeksi aikaa. Lisäksi olemme antaneet huijareiden vetää meitä nenästä joka mutkassa.
Kehitysapu on raha, joka on mennyt pahempaan kuin kaivoon. Paitsi että maat eivät ole paremmassa jamassa, ne ovat paljon huonommassa. Emme ole luoneet ystävyyksiä vaan vihollisuuksia. Emme ole korjanneet yhtään globaalia ongelmaa. Emme ole vähentäneet turvapaikanhakijoiden määrää vaan kasvattaneet sitä. Emme ole hillinneet väestönkasvua vaan lisänneet sitä. Olemme hävinneet pääosan taisteluista ja taatusti koko sodan. Ihmisiä on kuollut ja kärsinyt tunarointimme vuoksi.
Kalaa ei voi vapauttaa vedestä
On tullut yhä selvemmäksi, että monessa avun kohdemaassa on nyt vallassa itänaapurin putte-possu. Yhä useampi afrikkalainen on hullaantunut valeuutisiin ja propagandaan, huumaantunut väkivallan käyttöön ja ihastunut sotaan. Meistä on tullut heille pyhä ja absoluuttinen vihollinen. Haluan korostaa mitä väkevimmin, ettei tämä ole rotu- tai ihonvärikysymys, vaan ihmiskysymys: heistä on tullut ja/tai tehty täysiä idiootteja, pahempia kuin yksikään jenkkilän kiihkotrumpisti, holokaustin kieltäjä tai black lives matter -rettelöitsijä.
Kun maa ja kansa on tuossa tilassa, ei meillä ole enää yhtään mitään sanottavaa ja tehtävää. Ei yksinkertaisesti mitään. Meidän on tehtävä se yksi asia, joka on kaikkein vaikeinta: ei mitään. Meidän on hyväksyttävä että kaikki työmme on ollut täysin turhaa. Meidän on paettava häntä koipien välissä ja suljettava rahahanat. Vastuu pitää jättää paikallisille. En tietenkään tarkoita että kauppa- ja diplomaattisuhteita suljettaisiin, mutta kehitysapu/kehitysyhteistyö on nyt loppu, ainakin Afrikkaan.
Huominen on vielä tekemättä
Pallo jääköön afrikkalaisille. Lopulta tässä voi käydä kuten ihmiskunnassa usein: kova shokki ja surkea tilanne pakottaa pohtimaan asioita uusiksi. Ehkä he tappavat toinen toisiaan kahta kovemmin venäläisillä aseilla. Ehkä he päättävät nousta omille jaloilleen ja löytää oman paikkansa maailmassa. Ehkä joku päivä afrikkalaiset luksustuotteet ovat Pariisin rikkaiden suosiossa. Voi mennä syteen tai saveen, mutta sentäs he joutuvat ja/tai saavat hämmentää itse oman soppansa.
Jos olemme puoliakaan niin fiksuja ja moraalisia kuin väitämme olevamme, meidän on myönnettävä virheemme ja tunnustettava häviömme. Mitä nopeammin, sen parempi.
Vanheneminen
Junnu Vainio taisi laulaa että se on taidetta.
Mutta erityisesti minulle on jäänyt mieleen eräs vanha saarnamies joka aloitti puheensa : –””Aina puhutaan että vanhuus ei tule yksin, mutta minä sanon että se tulee NIMENOMAAN yksin””
Oikeastaan kello on tuntunut kulkevan nopeammin siitä kun täytin 40 vuotta. 12 vuotta siitä hetkestä on tuntunut kuluneen yhdessä hujauksessa.
Koulutus on pilattu – olisi aika palata perusasioihin
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c04dca49-f242-495e-9b84-6353cd9896b8
”– Emme ole laittaneet oppimisen tukea kuntoon. Se on ollut keskeinen pulma peruskouluissa yli kymmenen vuoden ajan.”
Peruskoulussa ja myös ammattikouluissa on vuosikymmenet keksitty kaikenlaista kikka-kuutosta ja erilaista projektia, mitkä ovat lisänneet opettzjien työkuormaa ja vieneet aikaa asialliselta perusopetukselta.
Samoi digi-digi-hypetykselläon tosiasiassa vaikeutettu opetuta ja puhelinten räpläämisen salliminen tunneilla vie lopunkin oppimisen.
Valtettavasti poliittidetvirkamiehet ja ministerit ovat pihalla kuin lumiukko/-akka, eivätkä kylene ymmärtämään asiaa.
Koulutuksessa on menty tukka hulmuten kaikenlaisten ideoiden perässä pyrkimättä edes ajattelemaan, mitä se opetuksen ja oppimisen kannalta tarkoittaa.
Nyt pitäisi laittaa jäitä hattuun ja pysäyttää kaikki utopistiset ”kehitysideat” ja keskittyä perusopetukseen ja sen tukemiseen.
Kaikenlaisten poliittisesti ajettujen sulle-mulle-tukiaisten sijaan tukea on laitettava nimenomaan perusopetuksen ja ammatillisen koulutuksen tukemiseen ja asetettava tuo digi-dingi vain työlakksi – ei kaiken määrääjäksi.
”Vauhtisokeus”
Nyt mennään niin lujaa, että ei kunnolla perässä pääse. Menee miljoona sinne menee, miljoona tänne. Mutta kun tahtoo mennä miljardeja, menee niitäkin jatkuvasti. Menee valtion pohjattomaan velkakassaan, taitaa sekin olla jo 140- 150 miljardia.
Lueskelin juttua tuosta valtavan suuresta siltatyömaasta Helsingin seudulle. Siitä tulee Suomen pisin silta valmistuttuaan, siinä on kaikki suurta, on pituutta on korkeutta ja kaikkea muuta. Mietin mitä ollenkaan maksaa, varmaan siinäkin puhutaan miljardeista. Luettuani eteenpäin oli siinä esittelyssä arvio kustannuksistakin, pyöreästi 130 miljoonaa. Ajattelin vaan ja ihmettelin sillan kaikkia ominaisuuksia, piti oikein palata takaisipäin, että oliko se todella vaan miljoonia. Niin sitä on tullut vauhtisokeutta, kun koko ajan puhutaan vaan miljardeista, ei oikein ymmärrä enää pikkurahoista.
”Taatan” Joulusaarna.
Joulu juhlista ”jaloin”, Juhannus juhlista kontaten opastaa pikkujättiläinen sivuillaan ja sanoo myös, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta Juhannus on ”onneksi” joka vuosi.
50-60 luvun joulut ovat rakkaina muistoissa mielessä ja silloin olikin jotkin asiat suurta juhlaa lapsen mielessä ja kielessä, jotka nykyään ovatkin saatavissa joka päivä tässä yltäkylläisyyden hullun myllyssä. Mutta niinhän siinä näyttää käyneen yksilöiden ja yhteiskunnan kokonaishyvinvointia tiiraillessa, että kun materia ja kaiken maailman krääsä tuli sisään ovesta, niin samalla ikkunasta ulos heitetiin Jeesuslapsi pesuveden mukana.
Sitten jatkettiin 70-80 luvuille nuorina ja komeina ja Juhannusta juhlittiin vähän kuin Irvin laulussaan, kun kokon ympärillä ”pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain”. Nyt ollaankin enää komeita ja pullokaan ei enää kierrä ja irvistys tulee jo kefiiriä hörpätessä.
Joulu ja Juhannus ovat meille samaa juhlaa kuin arki nykyään muutenkin on, vaikka askel lyhenee ja hopeaa on hiuksissa, niin jokainen uusi päivä näillä vuosirenkailla ja oma kulta kainalossa on kiitoksen paikka ja ne kiitokset lähtevät ”yläkertaan”.
Kun Joulu ja Juhannus on joka vuosi, niin pitäisiköhän eduskuntavaalitkin nykyisen neljän vuoden sijaan järjestää joka vuosi, niin loppuisi köyhyyskin suomesta, kun luvataan kymmentä hyvää ja yhtätoista kaunista heikompiosaisten auttamiseksi, ei ole eroa onko puolue oikealla tai vasemmalla ideologilaidalla, samoja joulupukkeja kaikki.
Lupasin maistaa
Hapansilakkaa kun tuttavani tuo sitä jouluksi Ruotsista. Olen aika kaikkiruokainen mutta nyt olen sellaisen haasteen edessä että luultavasti joudun laittamaan pyykkipojan nenään.
Noinhan sitä ostovoimaa saadaan alemmalle tasolle
Esim voidaan hyvinkin pitää tuota sähkön hintaa joka onkin nyt kolminkeistunut pienellä aikaa
Kun ennen sähkölasku oli n 100 euroa niin nyt se on kuukaudessa 100 euroa kolmelta kuulta nyt 300 euroa 3 kuulta euron pari menee yli
Kun eläkkeet tulevat vuoden taitteen jälkeen nousemaan aika paljonkin niin ne on nyt jo syöty kiitos inflaation
Ei tarvii kehua ketään kun nousua oliskin tullut alkaa oleen tunne ettei ne nousut kata enää mitään
Mitään selko kielistä ei asiassa ole tullut tuskinpa tuleekaan
Mutta tuo esittää sen kaiken raadollisuuden kun kyseessä onkin elä akat ja ukot
mutta kaippa tuostakin selvitään paljon suurempiakin asioita toki on nytkin
Mutta niille emme voikaan varmaan yhtään mitään Suomessa soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast