Arkkitehtien Reima ja Raili Pietilän suunnittelemat kirjastot Metso ja Hervannan Duossa ovat oiva esimerkki, minne iso osa eri alojen harrastajista kokoontuvat päivittäin tai vain tavalliset tallaajat.
Kirjasto ei ole enää vain sanansa mukainen kirjojen lainauspiste, vaan eri harrastuspalvelujen keskittymä.
Metsossa on päivittäin kirjojen lainaajia. Lehtien lukusalissa valtakunnalisten printtilehtien ja ruuduilla näköislehtien lukijat Hesarista Puruvesi-lehteen. Suomen Kuvalehdestä Hymyyn. Tai monikieliset ulkomaiset lehdet.
Tietotyöskentelijät looseissaan. Kahdessa erillisessä orkesteristudiossa soittajat, kaksi konserttitason Yamaha-pianostudiota, Kawai-moniääninen digitaalipiano. Musiikkitallenteita, nuotteja ja soittimia lainattavissa moneen lähtöön.
Sukankutojia, palapelien kokoajia ja muita harrastajia touhuissaan.
Luentosalit täynnä kuulijoita, eilen Kirsi kunnaksesta. Lähes päivittäin muita esityksiä, ilmaiseksi. Oli Beatles-luentoja ja esityksiä jne..
Nuorison aulan kännykkärfoorumi. Nettiselauspaikkoja ja työskentelytiloja kymmeniä. Suuri kahvio ja sosiaalitilat.
Oodissa Helsingissä ompelukoneet, julisteiden tulostuskoneet ja ties mitä.
Tällä ei kysytä ikää, sukupuolta vaatetusta tai varallisuutta. Portsarit päästävät sisään, ei kuitenkaan häiriköitä.
https://www.tampere.fi/kirjastot/kirjastojen-omat-sivut/paakirjasto-metso
Kirjasto on tiedon lähde ja paljon muuta.
En malta olla lisäämättä yhtä episodia menneeltä ajalta:
Ylöjärven kirjastoon ei tilattu Aku Ankka lehteä.
Loistava kuvaus Heikiltä täytyy sanoa. 🙂 Tämä voi olla juuri sitä, mitä Suomessa kaivataan: ei yliopiston tai kirjaston älytöntä uudistamista, vaan oikeasti inklusiivista insitituutioiden kuten yliopistojen sekä vaikkapa hyvän kirjaston mainontaa/ monipuolisuuden esille tuomista/ kattavaa tiedottamista instituution ulkopuolellakin. Suomessa kaikki on niin rajoittunutta/ harmaata/ vaatimatonta/ sisäänpäin kääntynyttä, että se kahlitsee luo lokeroita.
Toinen hyvin mitättömöksi jäänyt ilmainen palvelu on http://www.omaolo.fi palvelu, joka ei ole http://www.omakanta.fi, vaan monipuolinen oman terveyden selkeä arviointisivusto, joka vie tarvittaessa suoraan lääkärille tai muihin terveyspalveluihin automaattisesti.
Kyllä, ja myöskin mielenterveystalo.fi- sivuston omahoito-oppaat ovat varsin toimiva, itsenäinen ja stigmaton keino kartoittaa omaa vointia sekä löytää käytännön selkeitä harjoituksia oman voinnin kohentamiseksi: https://beta.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito
—
Mitä omahoito-ohjelmat ovat?
Omahoito-ohjelmat ovat asiantuntijoiden laatimia kokonaisuuksia, joiden avulla saat tukea tilanteeseesi. Mielenterveystalosta löytyy omahoito-ohjelmia oireisiin, elämäntilanteisiin ja hyvinvointiin.
Omahoito-ohjelmista löydät
– harjoituksia, joiden avulla voit itse vaikuttaa oloosi
– kattavaa ja luotettavaa tietoa
– oirekyselyitä, joiden avulla voit kartoittaa tilannettasi
– videoita
Niin ja tulipa vielä mieleen, että https://finfami.fi/ tarjoaa tietoa ja tukea mielenterveyden ongelmista kärsivän läheisille.
Löytyy esimerkiksi omaisen oppaita ja tietoa sairastuneen läheiselle:
https://oppaat.finfami.fi/
Olen ollut keväällä Tampereen kaupungin nettisivustopalvelujen kehitys/arviointiryhmässä.
Ne ovat kyllä niin sekavaa sillisoppaa, jossa käyttäjät/ käyttöliittymät on täysin unohdettu kirjoituspöytävirtuoosien suunnitelessa uutta uuden päälle.
Ne palvelut pitäisi olla kaikki ns.”tiedon valtatie”- periaateen rungossa selkeästi kiinni, josta on helppo siirtyä alapalveluihin alalla kuin alalla.
On tapahtunut selkeyttämistä paljon: läppärillä tämä näkymä ja myös toimii aika hyvin kännykässä:
https://www.tampere.fi/
Mutta linkki ”omaolo”- sivustolle puuttuu, koska se taas on ”DigiFinlandin” ilmainen palvelu, jonka taustalla on THL ja Duodekim.
Olen samaa mieltä tiedon rungon rakentamisesta, jota itse olen miettinyt nuorten kannalta myös, että olisi edistyksellistä, jos kouluissa, terveysasemilla, lääkäripalveluissa, yliopistoissa sekä kotitalouksissa olisi aina päivittyvää, yhtenäiseksi rakentuvaa tietoa sen sijaan, että jokainen nuorisotalo yrittää sählätä ja tiedottaa omilla kanavillaan, joita eivät ihmiset löydä niistä ennalta tietämättä. Juuri tämän olen kokenut Suomessa ongelmana.
Esimerkiksi vakavassa syrjäytymisvaarassa olevien mt-ongelmaisten, nettiriippuvaisten lasten auttamiseen joutuvat järjestöt erikseen hakemaan rahoitusta, jonka käyttämisestä vastaavat sitten itse toteuttaen osin apuja mielestäni varsin kyseenalaisille, ulkomaisille alustoille, johtuen kuulemma esimerkiksi siitä, että suurilla palveluntarjoajilla tietoturvariskeistä vastaaminen ei lankea sitten järjestöjen niskaan, jos sattuu Vastaamon kaltaisia tietovuotoja.
Pöyristyttävintä tässä kaikessa on ihmisten itsekkyys ja se, miten ihmisiä motivoi/ kiinnostaa raha, jonka uskon nimissä halutaan viedä tukia niitä tarvitsevilta aiheuttaen lisää ongelmia jo valmiiksi kipuileville. Keskitytään jauhamaan puoluepolitiikasta sekä populistisista sukupuolikysymyksistä sen sijaan, että keskusteltaisiin oikeista ongelmista ja todellisista asioista, joihin perehtyminen vaatii muutakin kuin omia olettamuksia ja iltalehden päivän uutisten selaamista.
Tämänkin blogi-alustan soisi kannustavan johonkin muuhunkin kuin loputtomaan iltalehden uutishötön pakkotoistoon ja propagointiin, jos minulta kysytään ja kun ei kysytä. Mielestäni ei ole pakko vain tuottaa maailmaa täyteen paskaa. Ihminen voi myös oppia asentamaan ajattelulleen sordiinon. Sorry näin huumoripuutteisesta töksäytyksestä, mutta nauruunkin on aina vain varaa, kuten eräs älykäs ihminen oivaltavasti totesi joskus. 😉
Hyvä kirjasto on kulttuurikeskus, ajatushautomo ja myös eräänlainen turvallinen paikka liialta kiireeltä ja aivosumulta.
Olen kerran jos toisenkin ollut vapaaehtoisena eri kirjastojen kanssa tekemässä pieniä tapahtumia. Vuosien varrella on jäänyt Tampereen lisäksi mieleen mm. Pori, Kemi, Rovaniemi ja Kaarina semmoisina kylinä jossa kirjastojen rikkaus ymmärretään.
(toki sitten aina on jyväskylä jossa kirjasto on lähinnä asevarikko…)
Hyvät kirjastopalvelut ei vain ole joka kylässä saatavilla. Porvoossa n.10 v sitten oli laaja kokonaisuus. Lahdessa aikanaan myös erinomainen.
Kaikissa lehtien lukusalit ovat hyvin aktiivisessa käytössä.
Tampereen vanha kirjastotalo ”Laikku” toimii jatkeena ja hyvänä kultturikeskuksena.
Onhan tuo Metso tuossa Hämeenpuiston reunalla ollut muutaman vuosikymmenen
Minä en siellä ole ehtinyt käymään terv tepivaari
Mene ihmeessä. Se on joka päivä auki, sunnuntasinkin klo 17 saakka. Parkkipaikka( mittari kolikoillakin) samalla tontilla ja tilaa on.
Sehän on häväistys, ettei tamperelainen musiikkimies ole siellä käynyt.
Eipä ole ollut asiaa Metsoon jos joku on siitä tarvitseva se sitten menee terv tepivaari
Olen siellä studiossa säestänyt erästä tenoria kappaleessa ”Palaja Sorrentoon”. Voin minä baritoniakin säestää.
Siellä on paljon eri asteisia harjoittelijoita kuka mitäkin.
Niin, nuorisotilojen ymppääminen joidenkin kirjastojen yhteyteen ei vaan tainnut olla loppuun mietittyä. Iltaisin meno ja meteli kiihtyy ja järjestyshäiriöt ovat jatkuvia. Henkilökunta uupuu ja oikeasti lukeva nuoriso jättää tulematta. Visiot ja todellisuus ovat eri asia.