Tässä meidän pääministerimme neuvottelee Nancy Pelosin kanssa Yhdysvaltain vierailun aikana. Ahtisaari oli kova poika matkustamaan ja kontaktoimaan maailman johtajia, mutta ei Sanna pekkaa pahemmaksi jää. Hyvä näin !
”Oli ilo tavata Washingtonin vierailuni yhteydessä Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi.
Tapaamisen aiheina olivat Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Suomen Nato-jäsenyyshakemus, ilmastonmuutoksen torjunta, tasa-arvokysymykset sekä mahdollisuudet tiivistää yhteistyötä uusien teknologioiden kehittämisen saralla”, Sanna Marin
Hyvä vierailu ja tarpeen oleva terv tepivaari
Hän on tainnut eksyä väärään paikkaan, eikös ne kuninkaalliset juhli nyt Lontoossa.
Kyllä arvin mulkkuilu alkaa olemaan jo katkeraa.
Sotasanna ei ole Suomen asialla.
USA on ostanut Sannan.
Kassaneiti tulee olemaan aika rikas…
uskokaa minua.
USA ostaa sieluja.
Huhtalan Markku on kommenttien ja blogin mukaan sillä tasolla, etten ainakaan omassani hyväksy tällaisia venäjän tekemää kansamurhaa puoltavia kommentteja ja samalla halveksua Suomen yhteistyötä kaikilla tasoilla länsimaisen demokratian ylläpitämiseksi.
Huhtalan sokeus neukkulaa ja Venäjää kohtaan on ideologien valinta ja ryssän tekemien rikosten ja aiheuttamien kärsimysten törkeää sivuuttamista, mutta eihän ideolgiseen paskaan uskovalla ole toisten kärsimyksille ymmärrystä.
Sannalle minulta täydet pisteet!
Diplomatia on kivaa, teknisesti ala-arvoisen laatuiset kuvat ovat kivaa.
Mutta jätän tuomioni siihen kun näen tuloksia. Sitten kehun tai haukun.
Diplomatia ei ole kivaa, vaan se on ikävintä, mitä voi olla yrittää yhdistää kahjoja, hyvväukoisia hölmöjä ja tehdä kompromissia luopumalla kultaista periaatteista.
Se on kuluttavaa hermopeliä täysin vastakkaisten leirien välissä. Se on vaarallista jopa omalle hengelle.
Samanmielisten kanssa se antaa voimaa.
Mitä noilla kuvakommenteilla on tekemistä itse asian kanssa?
Sanna kun päästetään kiertään maailmaa, niin jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin taas saamme varautua laittamaan yhden lisäreijän vyöhömme, että housut pysyvät jalassa.
Jos ei kiertäisi Saulin ja Pekan kanssa täällä liehuisi sirpit ja vasarat mökkien raunioilla.
Kun tämä kolmikko lähtee myymään Suomea ”Talikkalan markkinoille” alennuksella, niin Heikki hoilaa lentoasemalla,- Jumala ompi linnamme”
Minä harrastan valokuvaamista. Kiinnitän huomiota valokuvien laatuun. Kehun, kun lehdessä on upeita kuvia. Kritisoin, jos surkeita.
Tässä kohtaa tuo nyt lähinnä osoittaa että tämä visiitti ei ole Marinille erityisen tärkeä, koska hän ajoittain käyttää hurjastikin aikaa ja vaivaa että hänestä otetut kuvat ovat teknisesti laadukkaita.
Minä taas arvostan kuvajournalismia, jossa kuvattavalla kohteella ei ole sijaa määritellä kuvasta yhtään mitään.
Ei näissäkään sitä sijaa ollut.
Kyllä tekee Suomea tunnetuksi ja samalla olemme päässeet piireihin vaikuttamaan. Moni mies ei jaksaisi sitä tahtia.
Juuri nyt meidän pitää näkyä.
Jos ja kun Suomesta tulee Naton jäsenvaltio, monisatavuotinen ryssänpelko on historiaa. Sanna Marin on oikealla asialla.
Suomi ei tule liittymään NATOon. Jatkossa liikutaan löysässä vieressä ja pitkään.
Liittyy satavarmasti tai vaihtoehtona on ”uusi eurooppalainen Nato” ilman Turkkia.