Eduskunnan tavan mukaan jokainen kansanedustaja kuuluu johonkin valiokuntaan. Puolustusvaliokunta oli muinoin, Kekkosen aikana ja vielä senkin jälkeen, jonkinlainen kaatopaikka, jonne sijoitettiin sellaisia kansanedustajia ”pois silmistä” joille ei katsottu voitavan uskoa tärkeämpiä tehtäviä. Sellainen edustaja oli vennamolaisten Tony Halme. Kansanedustajana Halme kyllä nautti asiallista kansanedustajalle kuuluvaa kohtelua. Puhemies Paavo Lipponen ja pääsihteeri Seppo Tiitinen pitivät siitä henkilökohtaisesti huolen kunnioituksesta eduskunta-, ja kansanedustaja-instituutiota kohtaan. Halme itsekin yritti olla tehtävänsä mittainen toisin kuin seuraajansa pelle-osastolla Ano Turtiainen, joka hänkin päätyi puolustusvaliokunnan varajäseneksi. Tästä jäsenyydestä hänet nyt yleisen edun nimissä (täysin parlamentarismin kirjainta ja henkeä noudattaen) poistettiin. Poliittinen kehitys on nostanut puolustusvaliokunnan merkityksen huipputärkeäksi kun kokoomuskin sijoittaa puheenjohtajansa sen johtoon. Puolustusministerikään ei ole enää sellainen valtioneuvoston hanttikakkonen ja jakojäännös kuin takavuosina.
Kerrotaan että marsalkka Mannerheim kieltäytyi osallistumasta jatkosodan kohtalonhetkinä sellaisiin hallituksen sisäpiirin kokouksiin joissa oli mukana ministeri Reinikka. Tämä kun tiettävästi raportoi suoraan saksalaisille kaikki mitä kokouksessa oli puhuttu ja päätetty. Luultavasti kansanedustaja Turtiaista ei juuri tällaisesta syystä enää valittu puolustusvaliokuntaan nyt Natoon hakeutumisen kriittisinä hetkinä. Häntähän ei sieltä erotettu vaan jätettiin valitsematta uudelleen.
Vaikka parhaani yritän, kyyneltä en saa sen toverin kohtalolle kehitettyä.
Edellinen ”porukasta irtaantunut” James Hirvisaari jatkoi loppuun asti lakivaliokunnassa eikä ollut kenellekään minkään asteen painolasti.
Eli näitäkin on moneen junaan.
Katkeraa on, kun ei itse osaa toimia yhteispelillä.
Yhteispelillähän se sujuu taisi unohtua..
Venäjämielisyys kostautui.
Anus on tyhmä kuin saapas