Kaikkialla länsimaisen markkinatalouden maissa pyritään – on aina pyritty – kamppailemaan yritystoiminnan häiriötä, kartellisoitumista, vastaan mutta ei sitä kokonaan koskaan pystytä nujertamaan. Muutenhan kyseessä ei olisikaan vapaa markkinatalous.
Kartelli on yritysten välinen sopimus tai tosiasiallinen yhteistoiminta hintatason pitämiseksi korkeampana kuin miksi se muodostuisi keskinäisen kilpailun vaikuttaessa. Kartellisoitumista esiintyy monissa muodoissa. Eräs muoto on kulutustavaroiden (mm. kodinkoneet) laadun tietoinen heikentäminen yhteisymmärryksessä tai jopa sopimuksin uusien tuotteiden myynnin lisäämiseksi käyttöiän lyhentyessä.
Meillä Suomessa elintarvikealan kartelli muotoutuu ilman että siitä olisi mitään muodollisesti sovittu, koska alan yritystoiminta on äärimmäisen keskittynyt puoleen tusinaan jättiläismäisiä (Suomen mittakaavassa) toimijoita. Näiden johtomiehet ja naiset tuntevat toisensa läheisesti, omaavat saman koulutuksen, istuvat samoissa seminaareissa, bilettävät ja bailaavat yhdessä. Näissä sulkeutuneissa olosuhteissa syntyy helposti Lapin hiihtomajalla ääneen lausumaton yhteisymmärrys nostaa hinnat jokaista hyödyttävälle tasolle kiusallisen kilpailun häiritsemättä aina kun ilmaantuu sopiva veruke kuten nytkin Ukrainan sota ja energiakriisi.
Joidenkin näiden yhden käden sormilla laskettavien ,vaivihkaa kartellisoituvien hintojen vedättäjien, alkuperäinen tausta on ollut kuluttajien etua ajava yhteistoiminta, mutta nämä muistot häipyvät kabinettien konjakintuoksuisessa ilmapiirissä. Osana suomalaista kartellisoitumista nämä määräävässä asemassa olevat suurliikkeet pystyvät estämään todellisten kilpailijoiden tulon markkinoille käyttäen tähän vahvaa vaikutusvaltaansa poliittisiin puolueisiin – yksi yhteen ja toinen toiseen. Suurliike on itse asiassa poliittisen puolueen jatke – tai päin vastoin. Puolueella ja suurliikkeellä on oma erillinen kassansa ja kirjanpitonsa, mutta tulokertymien suunnittelussa on yhtäläisyyttä.
Tästä etupäässä johtuu elintarvikkeiden todellisuuteen perustumaton voimakas hinnannousu Suomessa.
Syömisestä ei paljon kannata säästellä se tapa on tappavaa ihmiselle terv tepivaari
Kartelleja on kaikkialla, kauppatoreilla, markkinoilla, joissa myyjät joko sopivat tai vain sopimatya hinnoittelevat tuotteensa, ettei kilpailua synny. Halpa mansikkamyyjä savustetaan ulos. Jne…
Oikeasti asia on juuri noin kartellia on koko kaupan ala täynnä
Missä voi säästää on liikkuminen joko omalla autolla taikka nyssellä Tampereella se vaan menee väärään nilkaan se osuma
Samoin ne jotka menee muka Tampere taloon kuunteleen jonkin konserttia nehän ovat toisien mielestä turhia
Olen joka perjantai taksissa ja kyllä sielläkin on aika lailla niitä jotka eivät ole juurikaan suomalaisia terv tepivaari
Elintarvikkeiden rajuun nopeaan hintojen nousuun eli päivittäistavarakaupan kohtuuttomiin katteisiin ei päästä valtiovallan toimesta puuttumaan koska kartelli-blokin muodostavilla päivittäistavarakaupan sormilla laskettavilla toimijoilla on suora talousintresseihin perustuva yhteys kaikkiin poliittisiin puolueisiin, puoluetoimistojen talousvastaaviin.
Maailman taloudessa kautta aikojen normaali suhdannevaihtelu (seitsemän lihavaa ja seitsemän laihaa lehmää) on nyt nostanut kaupan toimintakustannuksia. Kauppa, kaupan määräävässä asemassa oleva kartelli-blokki, siirtää kohonneet kustannuksensa automaattisesti suoraan kuluttajahintoihin. Ei puhettakaan että siirtäisi ne omien katteidensa osittaiseenkaan supistumiseen. Eikä tässä kaikki. Kauppa käyttää hyväkseen tarjoutuvaa tilaisuutta ja siirtää hintoihin vielä reilun katteettoman lisäeränkin. Koska kansa joka tapauksessa murisee, menee omien katteiden korjaaminen ylöspäin samoilla murinoilla.
Mutta kuinka sitten näihin asioihin voisi yksittäinen kuluttaja omilla valinnoillaan vaikuttaa muuten, kuin esimerkiksi yrittämällä ainakin kesäsesongissa hankkia ravintoaan joistakin tällaisista ovatko osuuskunta-yhtymiä vai muita pienten tilojen ja ihmisten yhteisprojektien kautta nousseita initiatiiveja? Tai en tiedä hyödyttäisikö vaikkapa hävikkiruokasovellusten kautta ruoan hankkiminen ravintoloista hyvinkin edullisesti, mitä esimerkiksi tuntemani yksin asuvat käyttävät mieluusti, jos ei kiinnosta keittiön henkeä/ hengetärtä leikkiä alinomaan… En tiedä voisiko yliopistoiden opiskelijajärjestöissä keksiä jotakin hankintoja noiden suurien kartellisoituneiden toimijoiden ohitse? Itse en ole omistanut ikinä mitään S- tai K-ryhmän kortteja.