20 vastausta artikkeliin “Muotokuva”

  1. Kuvasta nyt sitten ikoni Marin uskovaisten huoneentauluksi jota kohti kumartaa.

  2. Se pitää tunnustaa, että sama rankka ”photoshoppaus” jatkuu tässäkin kuvassa, kuten kaikissa muissakin ja tuloskin sopii jatkumoon.

  3. On se nätti tuo Sanna. Tulee autuaallinen olo kun katsoo noita viisaita silmiä, ylhäälle luotuja, ei hämäriin nurkkiin, rauhan saa katsoja sieluunsa, kun oltaisiin jossain vanhassa katedraalissa.
    Ainoastaan noita harmaahkoja pilviä, mitä lie hattaroita vähän oudoksun, lienevät ilmentämässä taiteellista kokonaisuutta.

    Ennen on suurmiesten ja naisten muotokuvat maalattu öljyvärein, nyt olemme kai uuden ajan kynnyksellä, vähän ottanee tämä aikaa totutella vanhaan jämähtäneiltä. Se että on valittu ennakkoluulottomasti valokuva, olisiko jatkumoa mallille jolla Marin yleensäkin uudistaa pääministeri instituutiota.

  4. Kaunis nainen ja hyvä pääministeri. Huono muotokuva. Se ei ole poikkeus, Sauli Niinistön kuvakin oli kamala.

  5. Mutta Svinhufvudin näköispatsas se vasta huono oli kun sen teki ruotsalainen kuvanveistäjä 🙂

    1. Sibeliuspuiston Sibelius, Tarja Halonen, Juice…
      Näköiskuva, mitä se kertoo ilman kätkettyä näkemystä itse ihmisestä ?
      Kuvajournalismin sääntö on se, että kuvan pitää kertoa tarina ilman sanoja.
      Taide jakaa ihmisiä yhtä moneksi kuin on ihmisiä.
      Taide on aina kuvainnollinen näkemys todellisuudesta symboliikan silmin.
      Tuossa kuvassa on sanoma.

  6. Taiteessa on onneksi se puoli että siihen ei ole oikeaa vastausta.

    Tämä on erinomaisesti Sanna Marinille sopiva muotokuva. Tämä on hyvin ns. someajan henkinen, tuo muistuttaa paljolti niitä raskaita kuvamuokkauksia mitä hän (ja jokainen muu somejulkkis) tekee omille somekuvilleen. Tuo näyttää juuri siltä imagolta, jota hänen pr-tiiminsä on tiukkaan hionut. En sano tätä pienenäkään kettuiluna: se on juuri se tyyli mikä kuvastaa tätä henkilöä.

    Noin taiteellisilta saavutuksiltaan se jää vastaavasti aika kepeäksi. Se on aikakautensa tuote, mutta henkilökohtaisen työn osuus on tuossa hyvin pientä. Siinä ei näy taiteilijan kättä, vaan heijastelma tämän ajan valokuvien pikaediotinnista.

    Mutta kaiken kaikkiaan en näe mitään syytä valittaa. On hyvä, että henkilöistä jää itsensä näköinen jälki. Tämä on juuri sitä.

  7. Ikävänä ihmisenä olen sitä mieltä, että verrattain kallis valokuva, mutta sillä ei nyt Tampereen ulkopuoliselle ole merkitystä.

    Kokenut ”photoshoppaaja” tekee vastaavat efektit ehkä noin 5 minuutissa, joten ”taiteilijan” korvaus on ihan kohdillaan, ehkä, vai olisiko veronkorotukset paIkallaan ?

    Vielä kun huonot hampaat ja eripari silmät saadaan korjattua livekuviin, on illuusio täydellinen, uskovia jo riittää.

  8. Niin miksi olisi pitänyt maalauttaa kymppitonnien hintainen, kun valokuvaustekniikalla saadaan se mitä tavoitellaan. Ko kuva henkilöstä vastaa aikamme ikonia ja voisimme olla ylpeitä omasta ikoninomaisesta henkilöstämme joka tunnetaan mansea laajemmin maailman äärissä.

  9. Luin läpi luonnehdinnat Marinin valokuvasta. Paras yhden lauseen tiivistelma mielestäni tuli Kyuulta, poimin sen tähän: ”On hyvä, että henkilöistä jää itsensä näköinen jälki”.
    Tämän luulisi sopivan kaikille, katsoja saa päättää mitä tässä tapauksessa on itsensä näköisyys, kuva on siinä mieelessä hyvä ja monitulkintainen.

  10. ”Näköismaalaus” on taidemaalarin tai taiteilijan näkemys henkilöstä. Se vasta on monitulkintainen kuten Juicen ”näköinen” hautakivi Kalevankankaalla. Eli halkaistu rosoinen musta graniittipaasi.
    Minusta pormestari Ikosen näköismaalaus raatihuoneellakin on vähän niin ja näin.

  11. Ihan nätti valokuva, mutta miksi se on pilattu maalaamalla puolue-värillä.

  12. Onhan tuosta tulkittavissa Tampereen vaakunalle lojaaleja elementtejä, kuten studiokuvan taustakankaan laskokset, jotka voisivat mukailla kaupungin vaakunan Tammerkoskea kuvaavaa aaltokorkoista vastapalkkia, joka jakaa vaakunan ikään kuin kahtia. Ehkäpä tuossa punaisen värin käytössä kontrastin luomiseksi voisi olla tulkittavissa vaikkapa henkilön elämää jakava roolitus toisaalta julkiseksi poliittiseksi hahmoksi ja toisaalta yksityishenkilöksi, jonka persoonaa/ merkitystä voisi kuvastaa tuo ”raikkaaksikin” tulkittu valkoinen puoli kuvassa. Kenties kuvatasoon on myöskin saatu syvyysvaikutelmaa rakennettua punaisen värin kautta, kun se verhoaa ikään kuin kuvattavan kohteen kuin värilasin tai jonkin katsojan ja kuvan kohteen väliin tulevan taakse.
    Ja jos politiikka on Marinille hänen persoonaansa eniten heijastava tekijä, niin silloinhan tuo kuva lienee onnistunut. Kaupallisuuskin sopii kuvaan, kun kaupungin vaakunassakin on kaupankäyntiä kuvaava sanansaattajan sauvan symboli.

    1. Että tavallaan punaiseen verhotun puolen voisi nähdä sellaisena mikä etäännyttää katsojaan kuvan kohteesta, kun taas puhtaaksi ja selkeäksi jäävä muotokuvamaisempi puoli tuo kohdetta arkisesti katsojaa lähemmäksi…

      1. Marinin päällä olevan punaisen vaatteen kaula-aukon V-linja myöskin toistaa tuota kuvan taustakankaaseen tehdyn vasemmasta alakulmasta oikealle ylös etenevän vaakunallisen vastajänteen linjaa, joka edelleen luo oman syvyysvaikutelmansa ristikkäissuunnassa punaiseen väriin nähden — ikään kuin Marinin hahmo kuvassa kohoaisi kaiken keskeltä perinteisiin viittaavat linjat rikkoen.

Vastaa käyttäjälle Heikki Karjalainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *