En tiedä että onko tällaisen tarinan paikka täällä mutta olkoon menneeksi, onhan se lukijan valinnassa hyppääkö yli.
Muisteltiin tuossa naapurin kanssa menneitä ja nousi siinä mieleeni kokemukset ensimmäisestä kesätyöpaikastani. Toki kesä-, viikonloppu- ja iltatöitä olin pikkupojasta asti tehnyt vanhempieni puutyöverstaalla, vaateripustimia siellä valmistettiin koivupuusta.
Elettiin 60-luvun loppua, kesäaikaa, tapahtumapaikka Vieremän pitäjän sivukylä jonka nimeä en muista.
Kaksi viikkoa asustin siellä maatalossa vuokralla, puolihoidossa liki herroiksi. Syy oleskeluuni oli että kesätöiden työnantajani
Outokumpu Oy oli katsonut parhaaksi laittaa minut etsiskelemään malmikiviä, kuparikiisua. Oli jostain siltä suunnalta lähetetty lupaava kansannäyte. No metsiä ja niittymaita kiertelin, sammaleita raaputin kivien ja kallioiden päältä, jääkauden tekemät uurrokset kallioiden pinnassa piti karttaan merkitä, mainittavia löydöksiä en tehnyt.
Kerran kesähelteellä käyskelin suuren pitkäheinäisen niittymaan halki kun yhtäkkiä ympäriltäni nousi esiin isojen sikojen tankeakarvaisia selkiä. Olivat kai vaan uteliaita mutta hädissäni tulkitsin niiden eleet aggressiivisiksi, otin jalat alleni, hilpaisin niityn poikki ja loikkasin turvaan piikkilanka aidan yli kylätielle. Toisen kerran hevonen
seurasi minua toista tuntia maastossa, turpansa liki kiinni korvaani, onneksi oli humma ystävällinen luonnoltaan, varmaan vain yksinäinen.
Mutta miksi muistelen sitä aikaa syy on Spedevisio. Talossa jossa asuin oli kylän ensimmäinen ja kai ainoa televisio. Hyvissä ajoin ennen Speden lähetyksen alkua asetteli emäntä penkkejä ja tuoleja telkkarin eteen. Pian täyttyi katsomo viimeistä paikkaa myöden. Ohjelman ajan istuivat kyläläiset hiljaa hievahtamatta keskittyneinä ohjelman antiin. Tunnelma
oli jotenkin kummallisen harras, jotakin tykkänään toisenlaista kuin aikamme Sohvaperunat. Hyvät muistot näistä jäi.
Oliko Luoxor -tv ?
Meille se ostettiin joskus 60- luvulla, kun pikku killinä soitettiin pianolla Tes-tv:ssä velipojan kanssa ”Turkkilainen marssi” 4-kätisesti ja naapurin mummot olivat nenät ruudussa kiinni.
… siis Luxor
Muistan lapsuudesta 1970-luvulla kun asuttiin Lahden metsäkankaalla niin yhdellä naapuriperheellä oli väritelevisio niin sinne mentiin katsomaan peppi pitkätossua ja pikku kakkosta. Isällä oli pieni mustavalko teevee jonka aina piilotti yläkomeroon kun tuli vieraita kun lestadiolainen perhe oltiin. No saatiin me lapset katsoa urheilua ja levyraatia ja muita sellaisia, mutta kun tuli kuukauden western minkä isä aina katsoi niin sitä ei antanut katsoa niin me veljet yritettiin salaa katsoa sitä oven raosta. Tällaisia muistoja minulla.
Lahdessa on vahva vanhoillislestadiolainen yhdyskunta. Mutta heistä ei ole mitään pahaa sanottavaa.
Juu iän myötä muistaa lapsuuden asioita vaikka dementia hiipii tuoreiden asioiden päälle.
– Lapsuus maalla antoi laajan kirjon uusia kokemuksia…