Nyt on kahden Antin, Lindtmanin ja Kaikkosen vaikeata pysyä housuissaan, kun pian on valtuuskunnat kukkapuskien kanssa anelemaan heitä puolueidensa pelastajiksi.
En tiedä sitten että päätyykö vihreätkin hakemaan miesnäkökulmaa puolueensa johtoon Harjanteen muodossa.
Li Andersson onkin sanonut luopuvansa nuijasta jo hyvän aikaa sitten ja kaippa sielläkin on sitten vuoro miespuheenjohtajan ja en taida paljoa erehtyä kun veikkaan Saramoa.
Lindtman saattaa olla sopivan rauhallinen ehdokas – noinhan se puolueissa yleensä käy että ensin äänekäs linssilude (Stubb, Marin), sitten tulee tylsä diplomaatti (Orpo, Lindtman).
Tarjolla on taantumaa kansan enemmistölle.
Niilo:
Meinaakkona, että enemmistö kokee dementian tai muuten menettää järkensä?
Lindtmanhan jo haastoi hyvin Marinin edellisessä puheenjohtajavaalissa. Jos ei töpeksi niin aika todennäköinen seuraaja.
Mielestäni Lindtman on malliesimerkki perusdemarista. Lisäksi on rauhallinen, ei juuri korota ääntään saati päällepuhu. Luulisi kelpaavan myös oikeistolle koska ei katsota hänen kuuluvan demarien vasempaan laitaan.