Nyt käydään säätytalolla hallitusneuvotteluja neljän puolueen kesken ja koetetaan tehdä sellainen ohjelma jolla hyvinvointiyhteiskunta pystytään pelastamaan nykyisen, vielä virassaan olevan vihersosialistisen humpan, utopistisen jenkan ja kohtalokkaan samban jäljiltä.
Kunpa muutkin mukanaolevat kolme puoluetta säätytalolla laskeutuisivat pilvistä ja utopioista sille tasolle, jossa päätöksiä tehdään suomen ja suomalaisten parhaaksi, jossa demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeus,-ja yhdenvertaisuus politiikkaa toteutettaisiin suomalaisten hyväksi ei suomen etuja vastaan.
Nyt pitää korvat sulkea näiltä vihersosialistien ismeiltä ja jättää heidän oleskeluyhteiskuntansa vaateet huomiotta, sillä vaikka he alinomaan huutavat pelastavansa jälkipolvet tuholta, niin heidän neljän vuoden periodinsa vallassa oli sitä pahinta myrkkyä minkä tulevat sukupolvet joutuvat nielemään.
Olkoon nyt Orpon / Purran hallitusohjelma kuinka ottava tai antava hyvänsä, niin pääasia on kuitenkin se, että maamme tähän moraalis / taloudelliseen alennustilaan vieneet ovat nyt siellä missä he eivät tuhojaan jatka, eli oppositiossa itkemässä ilmaisten lounaidensa ja saavutettujen hillopurkkiensa perään.
Antoi kyllä huolella Huovis-Veikon selkäkeikkanaurut, kun luin vihreän ympäristöministeriön vastauksen jakeluvelvoitteen laskemisesta.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000009607447.html
Siis, aikuisten oikeesti, miten vihreiden hallitsema ministeriö muuta vastaisi?
Olisihan se nyt jumalauta katastrofi jos Suomessa ei olisi Euroopan kalleimpia polttoaineita.
Miksiköhän tärkeimmät kilpailijamaamme ottavat ihan rauhassa ja tyytyvät EU:n hiilineutraalisuustavoitteeseen vuonna 2050?
Itse asiassa EU:ssä on jo mm.Macron vihjannut, että sekin on mahdollisesti liian tiukka.
Jos joku väittää, että tavoite vuonna 2035 tuo meille valtavat investoinnit vs, kilpailijamaat, niin uskokoon kuka tahtoo.
Väite ei perustu yhtään mihinkään, mutta ei kai sillä ole väliä kunhan kuulostaa vihreältä.
Suomen vuosittaiset päästöt ovat 0,14% kokonaisuudesta, sillä, että pitkien etäisyyksien maassa halutaan estää liikkuminen polttomoottorikäytöisillä ajoneuvoilla ei muutoin maailmaa pelasteta.
Suomelle sen sijaan sillä aiheutetaan hallaa, mutta sekös olisi joskus vihertäviä kiinnostanut.
Ympäristöministeriö tulisi siivota taistolaisesta viherpaskasta ja asemoida se alisteiseksi vaikka maa,-ja metsätalousministeriöön kynnysmatoksi.
Kannatan Arvin esitystä.
Kun kuitenkin hallitusta tekee kaksi muutaki puoluetta vaikka pieniä ovatkin heidän osansa
on kuitenkin niin että se viekin tulevaa hallitusta vähemmistöksi
Orvon ja purran kanssa ei tule sellasta hallitusta joka pysyy koossa vaan se tulee kaatumaan terv tepivaari
Arvi käyttää ankaraa kieltä mutta ei kai tänäpäivänä tuiminkaan vassari tai änkyrävihreä ole sitä mieltä että nykyinen meno voi jatkua vaikka varmaan kohta kohdalta tulevat tuomitsemaan eteen tulevat leikkaukset
Onhan se vähän niin että voimme välittää ihmisistä tai välittää periaatteista.
Pahaa pelkään että periaatteille on enemmän rahaa tarjolla. Persuillakin tuntuu olevan iso himo käyttää todella paljon rahaa uusiin asioihin vaikka toki jostain muusta olisivatkin valmiita säästämään.
Kepillä lyöminen on varmaan kivaa niin kauan kuin se ei osu itseen.
Keppihallitusta muodostetaan, mutta eivät ne omiaa…
Millainen lahja keppi on ja mitä siitä voikaan seurata, kun on ankara ja purkaa tunteitaan väkivaltana omaan lapseen?
No siitähän saattaa seurata, että ankaran isän poijasta tulee hirmuisen kunnollinen ja kuulias suorittaja, joka hoitaa opintonsa ensiluokkaisesti, hankkii koulutustaan vastaavan, hyvän työn sekä perustaa pikku perheen.
Vuodet vierivät ja perhe-elämä sujuu kivasti, elintaso on ihan hyvällä tolalla ja omalla poikalapsellakin menee koulussa ihan kivasti. Sitten kuitenkin joidenkin vastoinkäymisten, kenties väliakaisten taloudellisten huolien ja muun elämän tuoman kuormituksen myötä näennäisesti ihan hyvin pärjäävä ja työssäkäyvä perheenisä tarttuu pulloon. Hän tissuttelee sivistyneesti, lääkiten hiljaa itseään aiheuttamatta perheelleen tai kenellekään stressiä. Moni ei edes huomaa, että toisella kuluu alkoholia ehkä enemmän ja enemmän. Sitten se jo vaikuttaa kenties suhteisiin töissä, joka aiheuttaa jälleen lisää kuormitusta kiltille ja kunnolliselle perheenisälle, joka jälleen lääkitsee itseään alkoholilla ja painaa samalla töitä yrittäen tehdä kaikkensa kätkeäkseen ongelmansa, joilla ei ketään tahdo rasittaa. Kyllä mies pärjää ja kantaa vastuun, eikä pura paskaansa omiin lapsiin kuten oma isä.
Näin voi joitakin vuosiakin kulua, ja vaikka asiat ovatkin päällisin puolin kunnossa, aistii kuitenkin oma perhe ja oma lapsi, että kaikki ei ole hyvin, kenties isillä ja äidillä on pikku riitaakin, kun äitikään ei oikein tiedä, mikä hänen miestään vaivaa — ja toivoisi, että mies olisi vaikkapa enemmän läsnä omalle poikalapselleen.
Isä ei kuitenkaan voi, koska rakastaa lastaan ja häpeää itseään, kärsii entistä enemmän siitä, miten hänen ongelmansa vaikuttavat myös omaan perheeseen sekä isän ja pojan välisiin suhteisiin. Perheenisä saattaa lopulta ajautua niin nurkkaan ja ahdinkoon, syyttäen itseään kaikesta ja jopa kokien että hänen oman pojankin elämä olisi parempaa, jos isää ei olisi.
Ja näin eräänä päivänä saattaa käydä, ettei isää ole.
Sokki vetää lähes maton äitihahmon jalkojen alta, ja poikalapseen se vaikuttaa niin, että lapsi syyttää äitiään sekä koko maailmaa siitä, mitä isälle on käynyt; pojalla on ihan hirveän paha olla ja hän kieltäytyy kokonaan puhumasta äidilleen, ryhtyy viettämään aikaa mahdollisimman paljon poissa kotoa, jossa kaikki suru ja ikävä ja ahdistus ovat läsnä. Poikaa ei kuitenkaan ymmärretä kaveripiirissäkään, joissa muilla monilla on eheät perheet ja elävät isät, joten poika ahdistuu ja pakenee baareihin, pulloihin, mihin vaan paitsi kotiin surun ja trauman keskelle.
Äiti yrittää pitää itsensä kasassa itsensä ja lapsensa vuoksi, yrittää sinnitellä ja olla mahdollisimman hellä omalle pojalleen, joka nälvii ja pilkkaa sekä haukkuu äitiään myrkyllisesti palattuaan kännireissuiltaan kotiin nukkumaan omaan huoneeseensa. Jos äiti yrittää aamulla herätellä poikaa tarjoten mehua ja aamiaista, saa hän viiltävät annokset myrkkyä niskaansa omalta lapseltaan, jota äiti vaan haluaisi auttaa jotenkin, että pojalla olisi jotenkin parempi olla.
Vuosia vierii, ja tilanne hieman loiventuu kotosalla äidin ja pojan välillä, jotka ovat jotenkuten sopeutuneet elämään uudessa todellisuudessa osittain toisiaan vältellen, jottei riitaa ja lisää pahaa oloa syntyisi. Poika saa jotenkuten kesken jäänyttä koulunkäyntiään taas raiteilleen äidin ja muiden tuella. Hän jotenkuten näkee tulevaisuudennäkymiä sekä mahdollisuuksia mitä elämässä hänelle voisi olla tarjolla — uskaltautuu muuttamaan omaan asuntoon sekä kokeilemaan seurustelusuhteita nuorten naisten kanssa.
Seurusteluista eikä läheisyydestä kuitenkaan oikein tule mitään, jollakin lailla nuori mies ahdistuu suhteissaan ja päätyy sen sijaan tekemään duunia jossakin hanttihommassa kerätäkseen rahaa. Hän keskeyttää lopulta opintonsa ja keskittyy duunaamiseen sekä rahan säästämiseen. Ja kun rahaa on tarpeeksi, lähtee nuori mies reppureissaamaan ympäri maailmaa, joka tuntuu mukavalta ja palkitsevalta kaiken kotimaassa koetun kipuilun ja tökkivältä tuntuneen elon taustaa vasten.
Reissailuista muodostuu miehelle elämäntapa, jossa hän painaa hanttihommia aina välillä kotimaassa päästäkseen taas muualle. Jossakin vaiheessa hän saattaa löytää duunin jostain niin kivasta paikasta, ettei enää palaa lainkaan Suomeen muuten kuin käy ehkä joskus katsomassa äitiä sekä entisiä ystäviään.
Ja tällainen tarina on sieltä myönteisemmästä päästä kepillä kasvatettujen perintöä.